Maailma meidät yhteen toi || Vkook

10. Kyllä Mä Sua Rakastan

|Jungkook|

Makasin huoneeni lattialla ja itkin. Taehyung oli lähtenyt tunti sitten treeneihin joten minun oli pakko olla yksin. Isäni oli työmatkalla Italiassa mutta kun sai tietää äidistä, hän kertoi lähtevänsä viikon sisään. Tärkeä työhomma viivytti tämän tuloa.
Aloin olla väsynyt eikä silmäni pysyneet enää auki. Vaivuin sitten uneen.

Heräsin siihen kun etuovi aukesi. Kuka siellä on? En ollut sopinut Taehyungin kanssa mitään. Isä oli Italiassa ja äiti oli jossain mistä kukaan ei tiedä.

Piilouduin tosi vakuuttavasti peiton alle piiloon. Kuulin vain hiljaa hengitykseni lisäksi käytävän pari ohea avautuvan kunnes se tuli minun huoneeni kohdalle. Pian minunkin oveni aukesi. Lopetin hengittämisen. Kurkkasin peiton alta ja näin vain jalat jotka olivat suoraan edessäni. Nostin katseeni ja hämmästyksekseni näin äitini. Oliko tämä vain unta?

"ä-äiti?" kysyn hiljaa ihan kuin olisin juuri nähnyt haamun. Tämä hymyilee minulle ja istuhtaa viereeni. Nipistelen itseäni peiton alla ja tajuan ettei tämä ollut unta. Nousin ylös peiton alta ja halasin äitiäni tiukasti.

Tämä tuntui edelleen unelta.
"mä-mä olin ihan huolissani susta" piipitin äitini olkaa vasten. "noh.. Mä oon nyt tässä joten sun ei tarvi huolehtia enempää" äitini hymyilee ja pussaa hiuksia.

Aika kului jutellessamme mitä tälle kävi.
Kim Minwoo oli ilmeisesti tullut hakemaan äitiäni vain illalliselle. Ilta kuitenkin venyi pitkäksi ja Minwoo oli jo kännissä. Hän oli alkanut uhkailla äitiäni ja vienyt tämän metsään lähelle Minwoon taloa.
Siellä äitini oli ollut nälissään sidottuna kunnes oli vihdoin päässyt pois. Nyt hän oli tässä. Minwoon tuomio oli vasta edessä eikä sitä tiedä saako tämä siitä mitään. Minwoosta olimme soittaneet äitimme kanssa monta kertaa poliiseille tämän väkivaltasuuden takia.

"v-vihaatko sä mua..? Ku-ku mä vähän niinku t-tykkään pojista ja-ja.." sanon kunnes keskeytän lauseeni kun paine kurkussani kasvaa ja kyyneleet tulvivat silmiini.

Äitini miettii hetken kunnes avaa suunsa: "hmm.. Ehkä mun vaan pitää tottua siihen, mutta kyllä mä sua silti rakastan"