Maailma meidät yhteen toi || Vkook

21.

||Jungkook||

Heräsin yhtäkkiä ja avasin silmiäni. Ulkona oli pimeää ja huoneeni valot olivat jääneet päälle.
Huoneeni seinäkello näytti 1.34 yöllä.

Huokaisin ja nousin istumaan pehmean sänkyni reunalle.
Seuraavaksi nappasin kännykkäni ja katsoin vain lukitusnäytölläni näkyvät ilmoitukset. Taehyung oli yrittänyt soittaa ja laitannut monta viestiä, vain siksi kun sanoin etten pääsisi. Vitun ylihuolehtiva. Pärjään ihan hyvin silloinkin kun Taehyung ei ole täällä.

Vaihdoin vaatteeni harmaisiin semi tiukkoihin verkkareihin ja siniseen, Taehyung huppariin. Astelin mahdollisimman hiljaa alakertaa.
Telkkari oli vielä päällä ja isäni oli sammunut sohvalle, luulisin ainakin jos olohuoneemme pöydällä oli useita tölkkejä ja pari viinapulloa.. Niissä kyllä oli vielä jotain, toinen oli melkein täynnä.

En tiedä mikä päähäni meni, mutta hain täydemmän viinapullon mukaani ja lähdin ulos.
Astelin katulamppuja valaisemia katuja pitkin, syksyisessä yössä.
Tuuli heilutti puita, lehtiä laskeutui kadulle, pari autoa ajoi ohitseni ja ihana tuoksu viipyi hetken ilmassa.

Kävelin puistoon ja istahdin penkille. Avasin viinapullon ja katsoin sitä hetken. Kaikki muut kaverini olivat maistaneet jo viinaa. Itse en. Olin juonut vain jotain olutta tai muuta, en edes tiedä mitä se oli.

Vein viinapullon huulieni luo ja join siitä. Yskäisin hieman ja sylkäisin maahan. Se oli ihan vitun paskan makuista. Päätin kuitenkin ottaa vielä toisen huikan, kolmannen, neljännen ja viidennen. Sitä rataa se sitten jatkui kunnes pullo oli lähes tyhjä.

Omistin erittäin huonon viinapään joten en edes meinannut päästä ylös penkiltä. Hetken yrittämisen jälkeen onnistuin ja lähdin kävelemään kotiin päin. Yritin kävellä mahdollisimman selvästi muttei se vaan voinut onnistua. Pullonkin olin jo kadottanut johonkin.

Yhtäkkiä muistin Taehyungin viestit joihin en ollut vastannut. Luen ne ja vastaan tälle..

Taehyung
Mikset? Onks kaikki ok?

Minä
Jjoo mö vsa olin vähön väsynum

Lähetin viestin ja laitoin puhelimen taskuuni.

Kävelin takaisin kotiin. Kaikki nukkuivat vielläkin. Astelin hiljaa huoneeseeni ja kaatusin sitten sinne. Onneksi sängylleni. Nousin istumaan sängyn reunalle käsieni avulla ja yritin vetää vaatteeni pois.

Ei se onnistunut. Vedin sitten peiton päälleni ja sammuin.

.......

Ja niinkuin arvata saattaa heräsin aamulla darrassa. Oksetti ja päähäni särki. Nousin ylös ja mietin eilistä iltaa hieman kunnes muistan vain sen kun menin puistoon.

Nousin ylös, kävin vaihtamassa vaatteeni ja menin alas. Ketään ei ollut kotona. Käänsin katseeni kelloon... VOI PERSE! 10.46.
Olin myöhässä.

Aloin paniikissa kaivaa lääkekaapista särkylääkettä. Löysin sen ja otin yhden, nielaisten sen veden kanssa.
Menin sitten hakemaan reppuni ja päätin mennä kouluun vasta sitten kun välitunti normaalisti olisi. Menin katsomaan itseäni peilistä. Ew miten ihminen voi näyttää tältä.
Vaaleat hiukseni sojottivat minne sattui, silmäpussini olivat ihan järkyttävät ja olin muutenkin kalpea.

Hain nopeasti meikkini ja tein itselleni meikin joka peittäsi sen kaiken. Hiukset harjasin ja katsoin itseni vielä peilistä. Ihan ookoo, ei kukaan huomaa.

Lähdin sitten kävelemään kouluun.
Välitunti oli alkanut ja kävelin pihaan.
En nähnyt Taehyungia ainakaan vielä. Kävelin ovilla ja siellä hän oli. Tämä jutteli jonkun tytön kanssa. Kävelin vain näiden ohi ja menin nojaamaan seinää vasten ja laskin katseeni.
"jungkook?" Taehyung tulee luokseni ja nostan katseeni.
"moi" hymyilin ja kiedon käteni tämän ympärille.
"miks sä vastasit mulle vasta kahen aikaan, YÖLLÄ" tämä kysyy.

Pysyin hetken hiljaa kunnes vastasin "nii joo ööm.. Mä heräsin keskellä yötä ku tota mun öö vanhemmat katto telkkaria"
"ai keskellä yötä?"
"j-joo" mumisin.
Sitten tämä haistoi hengitykseni. Saatana kun ei kerenny pestä hampaita.
"ooks juonu? Jungkook?" tämä kysyy nostaen katseeni tähän.
"joo... Mitä s-sitte.." vastasin jo olin jo valmiina itkemään.
"Jungkook nyt on arkipäivä voi vittu sua sä olet urpo" Taehyung tokaisee. Se sai minut itkemään.

Laskin katseeni alas ja nyyhkäisin.
"sori Jungkook, hei älä jooko itke" Taehyung sanoo rauhallisesti, nostaen minut syliinsä ja katsoo minua silmiin hymyillen.
"m-mä mä vaa... M-mä oon tyhmä.." sanon ja painan kasvoni tämän olkapäätä vasten.
"haluun kotii.." sanon hiljaa.
"mmh.. Ehkä me voitais mennä" Taehyung katsoo minua ja hymähtää, lähtien kävelemään pois.