Maailma meidät yhteen toi || Vkook

11.

Jungkook

Päivät vierivät nopeasti eteenpäin ja vietin aikaa äitini kanssa. Olin jutellut Taehyungin kanssa mutten juuri ollut nähnyt tätä. Minulla oli todella kova ikävä häntä.

Istuimme alakerrassa äitini kanssa ja juttelimme asioista. Äitini oli hyvin huolestunut siitä että syönkö tarpeeksi ja voinko hyvin, niinkuin aina. Oveen koputettiin ja ryntäsin avaamaan sen. Oven takana seisoi Taehyung. Tämä katsoi minua ja hymyili. Hymy tarttui minunkin huulille ja hyppäsin tämän syliin halien tätä tiukasti. "mulla oli tosi tosi tosi kova ikävä sua!" vinguin Taehyungille joka piteli minusta kiinni etten tippuisi. "mullaki oli ikävä sua, ajattelin tulla kysymää et onks sulla tänää mitää? Et vastannu puhelimee ja huolestuin" Taehyung selitti ja laski minut alas astuen sitten sisään. Tietenkään en voinut vastata puhelimeeni kun se oli ylhäällä. "joo voin mä olla sun kaa!" hymyilen iloisena ja nyökyttelen päätäni. "kuka siel on?" äitini huutaa olohuoneesta ja tulee eteiseen. Tämä luo ystävällisen hymyn kasvoilleen ja tervehtii Taehyungia kunnes katoaa keittiöön. "tuu tuu tuu!" hihkun ja otan Taehyungin kädestä kiinni. Tae ottaa kenkänsä pois jaloistaan ja lähtee seuraamaan minua huoneeseeni.

Vedän Taehyungin huoneeseeni ja suljen oven. Istahdan sängylleni ja hymyilen Taehyungille. "mistä sun äiti kotiin löys?" vanhempi päättää kysyä istahtaessa viereeni sängylle. "se vaan tuli kotiin.. Miten nii?" katson tätä. "ilmotitteks jo poliiseille et se löyty, ettei jatka turhaan etsintöjä" tämä sanoo. Hän alkoi kuulostaa ärsyttävältä kysellessään tuollaisia tyhmiä ja turhia asioita. "joo" on ainoa mitä sain suustani ulos vastaukseksi tälle. Mistä minä tiedän ilmoittiko äitini heille tai mitään.

Olimme siinä hetken hiljaa. Nousin ylös ja olin lähdössä hakemaan puhelintani keittiöstä mutta Taehyung päätti tarttua ranteestani. Hän vetäisi minut syliinsä ja kiepautti kätensä lantioni ympäri ja veti vielä lähemmäs. Katsoin vain hiljaa Taehyungin kasvoja. Mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Nylkyttää vanhemman jalkaa?
Taehyung alkoi laskea kasvojaan hieman alemmas kunnes tämän huulet osuivat kaulalleni. Tämä näykkäisi hieman kaulani ihoa joka sai minut vinkaisemaan hiljaa. En todellakaan haluaisi että äitini astelisi ovesta juuri nyt tai varsinkaan myöhemmin jos päästäisiin edes eteenpäin asiassa.

Taehyung jatkoi merkkailuaan kaulallani. Hän veti paitani ylemmäs ja sitten kokonaan pois ja laski huulensa sitten kaulalleni.
Se sai minut hieman epävarmaksi koko asiasta. Tykkääköhän tämä kropastani vaikken itse tykkää.. En minä sitä ainakaan ala kyselemään.

Jonkin ajan päästä Taehyung kaataa minut sängylleni ja tulee päälleni käsien varassa. Nielaisin ja katsoin taas tätä epävarmana. "mikäs sua mietityttää?" Taehyung kysyy kuitenkin vähän huolissaan.. Ei tämä ole koskaan halunnut pakottaa minua mihinkään. Mutta olihan kaikissa suhteissa sääntönsä, ainakin minulla ja Taella oli. "ei m-mitää" vastaan vain Taehyungille vääntäen kasvoilleni hymyn. Jatkoimme sitten puuhiamme mahdollisimman hiljaa. Olihan kuitenkin äitini kotona ja tämähän ei vieläkään sietänyt homoja..

Meni vähän yli puoli tuntia ja makasimme molemmat huohottaen sängylläni peiton alla. Perse kipeänä valitin Taelle mutta tämä vain sanoo että se menisi ohi. No en minä nyt ainakaan voi lähteä mihinkään.
"taeeee~ tuo särkylääkettä" vingun. Tae huokaisee hieman ehkä turhautuneena valitukseeni ja nousee ylös. Tämä pistää vaatteensa päälle ja lähtee huoneesta kun taas itse jään makoilemaan ilkoalasti peittoni alle.

|Taehyung|
Oloni oli rauhoittunut jonkin verran tämän jälkeen. Kuuntelin nyt vain Jungkookin valittamista ja pian suostuin hakemaan tälle särkylääkettä alhaalta. Nousin ylös, tungin vaatteet päälleni ja lähdin alas haroen vielä hiuksiani. "hei, anteeks onks missään särkylääkettä..? Jungkookilla on tota öh pää vähän kipee nii se pyys mua hakemaa" sanon Jungkookin äidille joka istuskelee keittiössä. "voi onko mun poika tulossa kipeeks!?" tämä parahtaa huolestuneena ja nappaa särkylääkkeet kouraansa ja lähtee ylös. Jään hetkeksi keittiöön raapimaan niskaani kunnes lähden tämän perään. Saan ikuisen porttikiellon tänne paikkaan jos jään kiinni.. Ja Jungkook ei varmaan saisi enää tavata minua.

Olen jo huoneen ovella kunnes kuulen Jungkookin äidin vihaisen huudahduksen jonka jälkeen hän kääntyy minua päin uhkaavasti.
"voi vittu.." Mumisen itselleni ja olen valmiina juoksemaan ulos.

//hehe mul meni ikuisuus kirjottaa tätä ku oon unohtanu kokonaan mitä aiemmin oli tapahtunu mut sain tän nyt aikaseks\\