Maailma meidät yhteen toi || Vkook

25.

|Taehyung|

Oli kulunut pari päivää. Syksy oli lähellä ja ilmat olivat alkaneet kylmetä. En ollut vieläkään kysynyt Jungkookilta kuka Jaehyun on.
Olen aina luottanut nuorempaan mutta jotenkin en luota tähän nyt.

Olin sopinut Jungkookin kanssa että näkisimme tänään minun luona. Olin jo kotona ja järjestelin huoneeni kunnes kuulin koputuksen ja sitten joku tuli sisälle. Kuulin Jungkookin suloisen äänen alakerrassa ja kävelin alan vilauttaen hymyn tälle. Nuorempi käveli luokseni ja halasi tiukasti. Vaikka viimeksi näimme koulussa tämä vaikutti siltä että tällä olisi ollut ikävä.
"Jungkook mul ois pari asiaa sulle" sanon ja lähdemme huoneeseeni.

"oikeesti Tae! Jaehyun on vaa mun kaveri ja oisin ostanu siltä sellaset korut mistä oisin antanu sulle sen toisen korun!" Jungkook alkaa itkeä ja pyytelee anteeksi. Huokaisen ja vedän nuoremman syliini rauhoitellen tätä.
"oisit heti sanonu.. mäku luulin että sä oot sen kaa enemmänki" sanon ja silitän nuoremman hiuksia vetäen niitä pois tämän kasvoilta.

Siinä me hetken juttelimme keskenään. Jungkook istui sylissäni ja näytti niin suloiselta. Pian tämä kuitenkin nukahtaisi.
"Jungkook..?" kysyn hiljaa varmistaakseni että tämä on hereillä.
Nuorempi mumisee vastaukseksi ja tiukentaa otettaan minusta, ottaen paremman asennon.

Jungkook nukkui sylissäni ja pidin tästä tiukasti kiinni. Odotin jo tulevaa vuotta mutten vain tiedä mitä siltä odottaa. Vähiten odotin sitä jos Jungkook jättäisi minut, tai minä hänet.. En nyt sentään.

Kuitenkin tuo suloinen pikkupoika muuttuisi vielä joku päivä.

//noni kiitos, mul ei löydy motivaatiota tän sarjan kirjoittamiseen enään ja tääkää jakso ei ollu mikää hieno ku en osannu keskittyy enää, joten lopetan nyt tän sarjan kirjottamisen. En tiiä teenkö ehkä joskus tähän sarjaan toista osaa, en varmaan mut katotaan\\