Me ei voida tehdä näin.

Mersu

Mä astuin ulos junasta kesäiseen Tampereen iltaan. Raahasin laukkujani ja näin vähän matkan päässä pojan, jolla oli lainehtivat tummanruskeat hiukset. Pojalla oli päällään Nirvan musta t-paita ja revityt mustat farkut. Poika selaili puhelintaan ja nojaili seinään. Kävelin lähemmäs poikaa. Olin melkein hänen kohdallaan, kunnes tämä nosti katseensa minuun. Poika työnsi puhelimen taskuunsa ja tervehti minua hyväntuulisesti. Tervehdin takaisin ja seisahdin huokaisten pojan eteen.

"Sä oot vissiin Felix?" Nirvana paita kysyi multa virnistäen. Mä nyökyttelin tuolle.

"Joo oon" vastasin hymyillen pienesti perään.
"Sä olit Topias, eiks nii?"

"Jep"

Me lähdettiin juna-asemalta parkkipaikalle. Topias käveli tietäväisesti kohti mustaa Mersua. Jos en ihan väärässä ole se taisi olla Mercedes-Benz E, varmaan vuoden 2001. Enhän mä autoista mitään ymmärrä, mutta mun kaverilla oli ollut saman näköinen auto Lappeenrannassa.
Topias avasi auton ovet ja sanoi, että voin laittaa tavarat sen takakonttiin. Kun olin saanut luukun pamautettua kiinni mä istuin pelkääjän paikalle. Topias istui ratin takana ja se kaivoi taskustaan tupakka-askia.

"Haittaaks sua jos poltan?"

"Ei haittaa, jos annat mulle yhden" vastasin virnistäen.

Topias naurahti ja antoi mulle yhden savukkeen. Se sytytti tupakkansa ja tarjosi sitten minulle sytkäriä. Sytytin tupakan ja annoin sytkän takasin. Topias käynnisti auton ja peruutti pois parkkipaikalta.

"Mä en oikeestaan ees polta" mä sanoin rikkoen hiljaisuuden. En edes tiedä miksi sanoin niin, en kai vain tiennyt mitä muuta olisin sanonut.

"Aijaa, mitä sä tarkotat?"

"No mä kokeilin joskus 15-vuotiaana ja sen jälkeen oon kyllä polttanut, mutta en polta läheskään edes joka kuukausi" mä selitin ja teki meili avata asiaa enemmän, mutta en sitten viitsinyt. Ehkä joskus myöhemmin voisin kertoa enemmän Topiakselle mun menneisyydestä ja huonoista valinnoista.

Me saavuttiin asuntolan pihaan. Topias parkkeerasi Mersunsa ja sammutti auton. Se avasi oven ja nousi ulos autosta. Mä tein saman. Topias avasi takakontin ja ojensi mulle laukkua ja otti toisen kantoonsa. Mä kyllä sanoin, että ei sen tarvitsisi kantaa mun tavaroita, mutta se ihan välttämättä halusi auttaa. Me paineltiin laukkujen kanssa ovelle ja Topias kaivoi avaimet taskustaan. Se avasi oven ja me käveltiin sisään ovesta. Me tultiin eteiseen, joka sijaitsi toisessa kerroksessa. Suoraan edessä oli portaat, jotka johdatti alakertaan. Vasemmalla oli lyhyt käytävä jossa oli neljä ovea. Mä katselin ympärilleni tovin, kunnes laskin tavarani maahan ja otin kengät pois jalasta. Topias esitteli mulle paikkoja ja kertoi mikä huone oli kenenkin. Asuntolassa asui Topiaksen lisäksi Mette ja Roope. Meten ja Roopen huoneet oli alakerrassa olohuoneesta katsottuna suoraan edessä vierekkäin. Topias asusteli ylhäällä ja mun huone oli kuulemma myös yläkerrassa.

Mun huone oli käytävän ensimmäinen huone ja sen vieressä oli toinen makuuhuone, johon vielä etsittiin asujaa. Topiaksen huone oli käytän tyhjän huoneen vastapäätä toisella puolella käytävää. Käytävän päädyssä oli kylppäri, joka oli yhteisessä käytössä. Alakerrassa oli vielä toinen yhteinen kylppäri.

Avasin huoneeni oven. Topias laski kantamansa laukun oven viereen ja toivotti tervetulleeksi. Se kertoi lähtevänsä syömään iltapalaa ja lupasi esitellä mut vielä tänään Metelle ja Roopelle. Mä kiittelin poikaa ja laskin laukun toisen viereen. Astelin sisään huoneeseen ja vedin oven kiinni. Sytytin valot huoneeseen. Mun huone oli aika pieni eikä sielä ollut muuta kuin patja ikkunan edessä ja kaksi isoa kaappia. Mua asia ei tosin haitannut. Mun ei tarvinnut ostaa sänkyä itse, koska täällä oli mulle jo sänky. Tai oikeastaan sängystä otettu patja. Hetken katseltua ympärilleni mä nappasin mun laukusta lakanat itselleni. Patjan päällä oli kaksi tyynyä ja yksi täkki. Mä pistin lakanat ja kun olin saanut ne laitettua mä laitoin laturin seinään ja laitoin puhelimen latautumaan sängylle. Mä pistin vielä musiikkia soimaan mun luuristani.
Pistin soimaan jonkun random rock soittolistan.

Mä aloin pistämään vaatteita kaappiin. Toiseen kaappiin mä pistin lakanoita, pyyhkeitä ja jotain random kamaa. Mulla ei ollut mun kitaraa tai mitään kitara juttuja mukana, koska Liisa oli lupautunut tulla tuomaan ne mulle sunnuntaina.
Liisa oli mun lastenkodin yks ohjaajista. Se on semmoinen tosi rento 38-vuotias nainen. Liisalla ei ollut omia lapsia, vaikka se olis halunnut niitä. Se ei pystynyt jonkun syyn takia tulemaan raskaaksi.  Sen takia se oli ilmeisesti valinnut työnsä. Se oli mulle kyl semmoinen äiti hahmo ja se oli suuri tuki ja turva mun elämässä.