Me ei voida tehdä näin.

Hiljaa

Mun muutettuani Tampereelle musiikki oli jäänyt jotenkin tosi paljon vähemmälle. Lastenkodissa mä en muuta tehnytkään, kun soittanut skaballa ja yrittänyt keksiä omia biisejä. Tampereelle muutettuani musiikki hommat oli jotenkin ihan unohtunut. Mä vietin aikaani enemmän uusien kavereideni ja tietysti Novan kanssa, joten musiikki oli miteli unohtunut. Olin mä muutaman kerran jotain räpytellyt, mutta en kauheammin. Mua itseasiassa vaivasi tämä asia. Torstai iltana mä päätin tehdä asialle jotain ja nappasin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan musa vihkoni käteeni. Aloin raaputtamaan jotakin vihkoon ja kokeilin miltä mun ideani kuulostivat. Ihan kauheeta roskaahan se oli. Joo osasin mä ehkä ihan hyvin soittaa skebaa, mutta biisintekijä mä en kyllä todellakaan ollut. Vaikka mun tuotokseni kuullosti kauhealta, mulla oli silti oikeesti tosi kiva olo. Musiikki on ollut tosi pitkään todella tärkee asia mulle, joten tuntu hemmetin hyvältä väsätä musa hommia pitkästä aikaa. Tai olihan meillä ollut koulussa musiikkia aijemmin tällä viikolla, mutta ei se ollut sama asia, kuin vapaa-ajalla soittelu.

Puhelimen pirinä kantautui mun korviini ja se sai minut keskeyttämään kitaran soiton. Nappasin patjan reunalta pirisevän puhelimen ja katsoin näytöllä vilkkuvaa nimeä. Nimi sai minun huuleni venymään leveälle hymylle, nimittäin soittaja oli Nova. Mä painoin nopeasti vihreää nappia ja asetin luurin korvalle hymy korvissa.

" Moi!" Novan rempseä tervehdys kajahti linjan toiselta puolelta.

"Moi" mä tervehdin takaisin iloisesti.

"Voidaanko me nähdä? Voinko mä tulla sinne?"

"Voidaan, mutta kaikki on kotona niin sun täytyy tulla huomaamattomasti"

"Okei..no mä tarkistan selustan oikeen tarkasti sitten kun mä tulen. Sopiiko jos lähen heti?"

"Joo sopii!"

Me sanottiin vielä heipat ennen kun me lopetettiin puhelu. Mä päätin selata tik tokkia aikani kuluksi, kun odottelin Novan saapumista. En mä kauaakaan joutunut odottamaan, kunnes mun huoneen ovi jo avautui. Nova astui varovasti, mutta nopeasti sisään huoneeseen ja painoi sitten oven perässään kiinni. Mä nousin sängyltä ja riensin halaamaan Novaa. Nova meinasi suunnilleen litistyä, kun mä rutistin sitä kovaa. Irrottauduin nopeasti irti Nosta, koska pelästyin, että se raukka puristuisi mun takiani pannukakuksi. Nova hörähti mulle ja se pörrötti mun hiuksiani siihen tuttuun ärsyttävään tapaansa.

"Miks sun aina tätyy sotkea mun hiukset" mä inahdin ja Nova naurahti mulle ilkikurisesti.

"Mä tykkään vähän härnätä sua. Sä oot söpö kun sä oot kiukkunen" Nova hymähti ja sai mun poskeni leimahtamaan punaisiksi. Mä yritin piilotella mun punastumistani. Enhän mä siinä tietenkään onnistunut.

"No ei sun mun takia tarvii punastella"

"En mä voi sille mitään, että mä punastun helposti" mä mumisin mukamas surkeana.

Nova nappasi mut halaukseensa ja mä en voinut estää hymyä, joka mun kasvoilleni nyki. Mä halasin Novaa takaisin. Hetken halattuamme me irtauduttiin toisistanne ja Nova painoi suudelman mun huulilleni. Suudelma alkoi pikkuhiljaa muuttua intohimoisemmaksi ja me ajauduttiin sängylle. Nova kävi selälleen makaamaan ja tämä vetäisi minut mukanaan. Mä olin Novan päällä hajareisin ja me yhä suudeltiin toistemme huulia. Novan kädet eksyivät mun paitani alle silittämään paljasta ihoa. Mä vetäisin huuleni irti Novan huulilta ja vetäisin paidan pois päältäni. Hetken Nova tarkkaili mun paljasta yläkorppaani haluavalla katseella, sitten se laski käden mun rintakehälleni ja sen kasvoille kapusi onnellisen näköinen hymy. Mä hymyilin Novalle takaisin ja vetäisin tuon paidan pois. Nova nappasi mun lantiosta kiinni määrätietoisesti. Se käänsi mun mahalleni makaamaan. Nova kurotti kohti yöpöydällä lojuvaa kondomipakettia ja nappasi sielä yhden kortsun itselleen.

"Vittu" mä älähdin raskaasti hengähtäen ja nappasin Novan käsivarresta kiinni, jolla hän piti minun lantiosta kiinni.

"En kai mä satuttanu sua?!" Nova hätäili huolehtivaiseen tapaansa. Mä pudistin päätäni.

"Et, tuntuu vaa niin helvetin hyvältä"

Mun oli vaikeaa pysytellä hiljaa. Olisi tehnyt mieli äänähdellä suhteellisen kovaan ääneen, mutta en mä tietenkään voinut. Jossain kohdissa mun piti ihan todenteolla taistella äänhdyksiä vastaan. Nova ei tehnyt hiljaa pysymisestä helppoa, se oli vaan niin saatanan hyvä. Loppua kohden mun oli pakko napata Novan kädestä kiinni ja viedä se mun suuni tukkeeksi. Nova tajusi, että mun oli vaikea pysytellä hiljaa, joten se painoi kättään suuni tukkeena aika voimakkaasti. En mä ymmärrä miten Nova oli noin hyvä. Miten se sai mun oloni noi upeaksi.