Me ei voida tehdä näin.

Kirjasto

Päivän kolmas tunti loppui ja meillä alkoi välkkä. Meillä oli poikkeuksellisesti puolen tunnin välkkä, koska meidän opettaja oli kipeä ja sijainen pääsisi vasta puolelta tulemaan. Poikkeus ei kyllä haitannut ollenkaan. Mä olin tuttuun tapaan Meten, Topiaksen, Samun ja Roopen kanssa. Me mentiin porukalla kirjastoon, koska ei meillä ollut oikeen parempaakaan paikkaa missä hengata. Kirjaston ovilla mun puhelin värähti ja päätin katsoa minkä ilmoituksen siihen sain. Näin, että sain snäpin Novalta. Mä avasin puhelimen nopeasti ja avasin Novan snäpin. Kuvassa näkyi poikien vessa ja siinä luki "kerkiitkö näkeen?!". Mä otin kuvan itsestäni ja kirjoitin vastaukseksi, että tuun heti. Suljin puhelimen ja laitoin sen taskuuni. Ilmoitin muille lähteväni vessaan. Roope käski mun olla nope, koska niillä oli kuulemma jokin suunnitelma. Rehellisesti sanottuna tuon kuultua toivoin, että minulla menisi pitkään Novan kanssa. Roopen ideat tuntui olevan aina todella typeriä.

Mä saavuin poikien vessan oville. Avasin oven ja kurkistin sisään. Näin Novan peilin edessä. Nova käänsi kasvonsa minuun päin. Se tuntui säikähtävän mun tuloani. Mä hymyilin pojalle ja kävelin tämän luokse. Seisahdin Novan eteen ja olin kiertämässä käsiäni tämän ympärille, mutta oli pakko varmistaa, että olimme kahdestaan vessassa. Kun selusta oli turvattu mä kiersin käteni Novan ympärille ja tämä halasi mua takaisin. Painoin pääni Novan lämpimään rintakehään. Irtauduin hieman kauemmas Novasta, yhä kädet hänen ympärillään. Nostin katseeni minua pidemmän pojan sinisiin silmiin ja sain tämän hymyilemään minulle enkelillisellä tavalla. Me suudeltiin toisiamme yllättävänkin kauan. Me ei oltu nähty toisiamme lauantain jälkeen, jolloin mä olin lähtenyt kotiin Novan luota. Mun yllätyksekseni mulla heti tulla jo noinkin lyhyessä ajassa aika kovakin ikävä Novaa. Outoahan se oli, koska me oltiin snäpätty ja ei meidän viime näkemisestä edes ollut kauaa.

"Mulla heti jo tulla ikävä sua" mä huokaisin ja sain Novan naurahtamaan mulle pienesti.

"Oonko mä vai niin hyvää seuraa, että tulee ihan ikävä?"

"No joo oot sä"

Nova hymähti mulle ja painoi huulensa mun huulilleni. Olin jotenkin todella onnellinen, että me voitiin koulussakin halata ja pussata toisiamme. Tai no toki me oltiin vessassa piilottelemassa muilta, mutta silti.

"Topias muuten kyseli meistä" mä totesin yllättäen. En ajatellut edes kertovani asiasta Novalle, mutta jostain syytä päädyin kuitenkin kertomaan.

"Aijaa mitä se kyseli?"

"Jotain et miten me päädyttiin yhteen ja millon" mä selitin ja mun mahan pohjaa alkoi nipiselemään ikävällä tavalla, kun mietin Topiasta ja sitä, että se tiesi meistä. Mulle olis kyllä ihan se ja sama jos joku tietäisi meistä, mutta nyt ei ollut, koska tiesin, että Nova ei halunnut kertoa sen vanhempien takia. Ja ei se varmaan halunnut kertoa senkään takia, koska sitä pelotti muiden mielipiteet. Eihän se mulle ollut asiaa kertonut, mutta sen olemuksesta mä päättelin niin.

"Eihän muut tiedä meistä?" Nova kysyi vähän hätääntyneen kuuloisena ja sai mut heräämään takaisin maan tasalle pois ajatuksistani. "Tai siis onko Topias kertonut meistä jollekin muulle?"

"Ei se oo- tai ei se mun tietääkseni oo. Eiköhän se oo pitänyt lupauksensa" mä vakuuttelin. Ei Topias ollut kysellyt multa mitään Meten ja Roopen läsnäollessa ja tänäänkin se lopetti kyselyn heti koululle päästyä.

"No hyvä, toivotaan niin"

Novan tunti alkoi ja mun oli aika palata kavereideni luo. Me otettiin pieni muotoinen riski ja saatoin Novan sen luokan oven eteen. Teki mieli pitää Novaa kädestä, mutta en mä nyt ollut niin tyhmä vaa kävelin sen vieressä semmoisella kaverillisella tavalla. Ovella me sanottiin heipat ja Nova asteli luokkaan sisälle. Mä suuntasin tieni takaisin kirjastoa kohti. Olin ollut melkein viistoista minuuttia pois ja Roope oli pommittanut mua jo viesteillään. Mä en avannut niitä. Esitin, että en olisi huomannut koko viestejä. Pääsin kirjastolle ja painelin kavereideni luo.

"Mikä vittu sulla Felix kesti!? Oliks sä jollakin raivo paskalla, kun meni näin kauan?" Roope kysyi mukamas vihaisena. Mä naurahdin sille.

En mä paskalla ollut vaan olin halailemassa ja pussailemassa sun veljen kanssa. Teki oikeesti mieli sanoa noin ihan vaan sen takia, että näkisin muiden reaktion siihen. En mä niin tietenkään sanonut.

"Olin puhelimella nii meni aikaa siks"

"No sulla meni se Roopen juttu nyt ohi, kun et ollut nopea"

"Ihan hyvä vaa, en olis välttämättä halunnut olla osallisena sitä" mä vastasin huvittuneena.

"Sun onneks me kuvattiin se" Roope kailotti leveä, herttainen hymy kasvoillaan.

Se nappasi puhelimen Samun kädestä ja näytti mulle videon. Videossa Roope ja Topias pyörii käsikynkässä helvetillistä vaihtua ja Mette laskee taustalla kymmeneen. Kymmenen kohdalla pojat irrottautuu toisistaan ja lähtee juoksemaan kohti vasta päätä olevaa hyllyä. Roope pääsee kirjahyllylle ennen Topiasta ja heti sen jälkeen Topias rysähtää Roope päin ja pojat pamahtaa hyllyä päin, jonka seuraksena kiroja lentää alas hyllystä. Video keskeytyy tähän. Lopussa kuuluu porukan naurua ja jonkun naisen huutoa, joka kuitenkin jää kuulumatta, koska video loppuu siihen.

"Me jouduttii siivoomaan noi kirjat" Topias selosti naurun seasta.

"Ihan hyvä, että en ollut täällä. Mistä sä Roope revit näitä sun mestari ideoita?" mä naurahdin ja siirsin katseeni tirskuvaan Roopeen.

"No netistä ja mun mahtavasta mielikuvituksesta tietysti"

Välillä mä mietin, miten Roope uskaltaa tehdä tollaisia asioita, kun tiedän nyt ainakin jotenkin millaisia Roopen ja Novan vanhemmat on. Luulisi, että se saa huutoja niin paljon, ettei se enää viitsisi tehdä hölmyksiä. Nähtävästi sitä ei kiinnosta pahemmin.