Me ei voida tehdä näin.

Musan tunti

Kellon soidessa mä astelin luokkaan sisälle. Mulla oli kaksi viimestä tuntia musiikkia. Mun kanssani musiikkiin tuli Mette, muilla oli toisia taito aineita. Meidän musan ryhmään tuli paljon ihmisiä muilta luokilta. Nyt mulla oli mahdollisuus tutustua edes jotenkuten muihinkin ihmisiin meidän koulusta, eikä vain omiin luokkalaisiini. Me mentiin riviin seisomaan Meten kanssa. Mä katselin ympärilleni luokassa. Musan luokka näytti tosi kivalta itseasiassa. Mun silmäni tietysti osui sähkökitaroihin. Koululla näytti olevan ihan hyvät kitarat. Olihan se toki odotettavissa, koska kyseessä oli kuitenkin taide- eikä normaali lukio.

"Huomenta! Minä olen Loviisa Winberg. Osa teistä jo tunteekin minut viime vuodelta, mutta me olemme saanut tänne muutaman uuden kasvon"

Winberg vaikutti ainakin ensisilmäyksellä ihan mukavalta. Se oli ehkä vähän alta nelikymppinen. Ja toivon mukaan en nähnyt omiani, mutta hän taisi olla raskaana. Loviisan vaatetus tapa oli semmoinen ala-asteen opettajan lookki. Hänellä oli mustat, pitkät, suorat hiukset. Loviisa oli kohtalaisen hoikka, mutta hänen mahansa näytti isommalta. En mä töykeä halua olla, ei se lihavalta näyttänyt. Vaan raskaana olevalta.

"Me voitaisiin pitää tähän alkuun nimi kerros niin tulee nuo uudetkin kasvot tutuiksi" Winberg selosti. Me alettiin käymään nimiä läpi. Meidän ryhmässä oli 13 oppilasta, jos nyt osasin laskea oikein.

"Mä oon Mette"

"Hienoa. Sitten kukas siinä Meten vieressä on?"

"Felix" mä sanoin. Kuullostin jotenkin todella tyhmältä sanoessa mun nimeni. Toki voi olla, että mä vaan kuvittelin asian, koska mua ahdisti.

Winberg kyseli, mitä kukin osasi omasta mielestään tehdä parhaiten. Mun yllätyksekseni ainoastaan yksi oppilas mun lisäkseni sanoi olevansa hyvä kitaran soitossa. Suurin osa ihmisistä halusi mikin taakse. Opettaja ilmoitti, että me kokeiltaisiin soittaa ja laulaa yhdessä. Joku jätkä, jonka nimi oli muistaakseni Daniel meni rumpuihin. Muistaakseni jätkä joka soitti pianoa oli nimeltään Miika. Bassoon meni joku jätkä ja muija joiden nimet mä onnistuin saman tien unohtamaan. Mä ja se toinen jätkä otettiin kitarat käsiimme. Meille annettiin tehtäväksi valita joku biisi, minkä kaikki osasi laulaa tai soittaaa. Biisiksi valikoitui Haloo Helsingin Vapaus käteen jää.

Kun me odoteltiin hässäkän selviämistä mä katselin sivusilmällä vieressäni seisovaa jätkää. Sillä oli sellaiset keski pitkät, maantienharmaat hiukset. Sen sormissa oli paljon sormuksia, jotka näytti omasta mielestäni tosi kivalta sillä. Sen päällä oli valkoinen kaulus paita ja semmoiset leveä malliset, mustat farkut. Sen tyyli oli tosi kivan näköinen.

*

Musiikin tunnit meni nopeasti ohi ja kellot jo soivatkin. Mette lähti ennen minua, koska hänellä oli kuulemma kiire johonkin. Se kyllä kysyi, että halusinko hänen odottavan minua, mutta mä sanoin ettei sen tarvinnut. Mä keräsin kamppeitani kasaan, jotta voisin lähteä myös kotiin. Suurin osa porukasta oli rynnistänyt ulos luokasta heti kellon soidessa, mutta muutama teki minun tapaani lähtöä rauhassa. Onnistuin tunaroimaan tuttuun tapaani. Pudotin vahingossa reppuni lattialle, jonka seurauksena suunilleen kaikki tavarani levisi lattialle. Puna levisi mun poskilleni. Aloin keräämään tavaroita nolostuneena takaisin mun reppuuni. Kuulin yhtäkkiä yskäyksen edestäni, joka aiheutti minulle melkein sydänkohtauksen. Nostin katseeni nopeasti lattiasta kohti edessäni seisovaa poikaa. Se oli se jätkä jonka kanssa olin soittanut kitaraa.

"Tää on varmaankin sun? Pakko sanoo, että ei oo kyl ihan sun väris" poika sanoi vitsikkäällä äänellä. Mä kohotin sille kysyvästi kulmiani.

"Niin siis tää huulirasva" poika selvensi ja ojensi mulle huulirasvaa.

"Öh- kiitti" mä mutisin epäselvästi. Nappasin huulirasvan käteeni ja heitin sen reppuun muiden tavaroiden tavoin. Hitto mua oikeesti nolotti. Halusin vaan päästä ulos siitä hemmetin musiikin luokasta ja painua kotiin, nurkkaan häpeämään.

"Mä oon muuten Otto" poika sanoi, kun mä olin juuri aikomassa rynnätä ulos luokasta.

"Feli-"

"Felix- joo mä muistan" Otto keskytti mut.

Olin ihan ämmilläni. Otto oikeesti muisti mun nimeni. Toki kyllähän mäkin osan porukan nimet muistin, mutta mä silti yllätyin, että Otto muisti MUN nimeni. Mä hymyilin pienesti Otolle ja painelin sitten ulos luokasta. Koulu oli vienyt tänään mun kaiken energiani ja mä halusin heti kotiin nukkumaan. En mä yhtään ajatellut, että olisin voinut kysyä olisiko Topias ja Roope halunnut kävellä mun kanssani samaa matkaa kotiin. Mä olin liian väsynyt ja jotenkin vähän päästä sekaisin, joten en tajunnut ajatella asiaa ollenkaan.

———————————————————————

Okei anteeks kun tää on vähän tylsä. Mä en nähtävästi osaa kirjottaa mielenkiinoista tekstiä 😶
Anyway kiitos kun luit!❤️