Me ei voida tehdä näin.

Lappeenranta

Joululoma alkoi piiiitkän odotuksen jälkeen ja mä olin siitä enemmän kuin kiitollinen. Jotenkin koulu stressasi mua viime aikoina tavallista enemmän, joten oli vapauttavaa saada vähän hengähtää. Meillä oli suunnitelmia loman ajaksi Novan kanssa. Me aiottiin mennä laskettelemaan joku päivä ja joulu me vietettäisiin yhdessä, kun meidän perhe asiat oli mitä oli. Mä kyllä meinasin mennä käymään mummolla pitkästä aikaa jouluaattona, mutta mä luovuin ajatuksesta. Kyllä mä sinne menisin käymään joulunpyhinä.

Mummo asui Lappeenrannassa, joten mä voisin samalla reissulla nähdä Lappeenrannan kavereita pitkästä aikaa. Mä meitin, että voisin mennä moikkaamaan isää. Se pääsisi parin kuukauden päästä ulos vankilasta, kunhan ei enää hölmöilisi. Se olisi alunperin päässyt vähän ennen joulua pois, mutta se tappeli jonkun vangin kanssa, jonka takia se sai lisää istuttavaa. Mä en ollut nähnyt mun isää kertaakaan sen vankilaan menon jälkeen. Se oli soittanut mulle muutaman kerran, mutta ei me oltu paljoakaan puhuttu, en mä halunnut.

*

Jouluaatto saapui ihan liian nopeasti. Mulle meinasi tulla kiire lahjojen ostamisen kanssa. Mä ostin mummolle ja papalle lahjan ja Novalle. Me oltiin sovittu kavereiden kanssa, että ei osteta lahjoja toisillemme. Ihan hyvä niin, koska mä olin köyhä. Mä ostin Novalle lahjaksi Bring Me The Horizon:nin keikalle liput, tai no meille. Ne olivat tulossa Suomeen ensi vuonna, joten tietty mä ostin liput. Bring Me The Horizon on yksi Novan lempi bändejä ja niin on kyllä munkin. En mä tiennyt mitä muuta sille ostaa ja tästä se varmasti tykkäisi.

Jouluaattona aamuna mä heräsin hyvillä mielin. Nova oli herännyt mua aikaisemmin, joten sain kohtalokseni herätä yksin sängystä. Me oltiin Novan kanssa kaksin kotona, koska muut olivat sukulaisillaan. Roope meni vanhemmilleen, vaikka se halusikin perua koko jutun Esan takia. Se kuitenkin meni, koska ne viettäisivät joulua muun suvun kanssa. Topias meni isovanhemmilleen edeltävänä päivänä ja se tulisi takaisin vasta kolmen päivän päästä. Mette taas oli Samun luona yötä. Ne aikoivat viettää joulua yhdessä.

Mä kapusin itseni ylös sängynpohjalta. Puin Novan lämpimän hupparin päälleni ja vedin college housut jalkaani. Nappasin vielä kaapista lahjapaketin kouraani ja suuntasin sen kanssa alakertaan. Nova istuskeli sohvalla kahvikupin kanssa ja se katseli ulos ikkunasta. Se käänsi katseensa muhun, kun mä käveli olohuoneeseen. Sun kasvoille syttyi, säteilevä, pieni hymy. Mä kävin istumaan sen vierelle.

"Hyvää joulua" Nova toivotti pirteästi ja mä hymyilin sille oikeen leveästi.

"Hyvää joulua" toivotin takaisin. "Avaa sun lahja" käskin ja tyrkkäsin pakettia Novalle.

"Odota" se sanoi ja laski kahvikupin sohvapöydälle. Se pomppasi ylös sohvalta ja kipitti yläkertaan. "Mä haen sun lahjan!" se huudahti portaikosta.

Mä odottelin Novaa hetken aikaa. Mua jostakin syystä jännitti. Mulla ei ollut hajuakaan, mitä se oli mulle ostanut. Nova oli paketti kourassaan takaisin sohvalla ennätysvauhtia, se oli varmaan juossut lahjan haku reissullaan. Nova ojensi mulle pakettia ja kävi mun viereeni istumaan. Se nappasi vierestään paketin käteensä ja vilkaisi mua.

"Avataanko yhdessä?" se ehdotti. Mä nyökyttelin sille hymysuin.

Revin lahjapaketin auki ja meinasin suunnilleen tiruttaa muutaman kyyneleen, kun näin paketin sisällön. Nova oli ostanut mulle custom made plektroja ja ihan hemmetin kauniin korun. Se oli hopeinen kaulakoru jossa oli timanttinen käärme.

"Mitä vittua Felix?" Nova kysyi liikuttuneen kuuloisena. Sen äänessä oli iloa. Mä katsahdin sitä virne kasvoillani ja se heilautti häkeltyneenä keikkalippuja käsissään.

"Ajattelin et tykkäisit" mä virnistin.

"No vittu todellakin tykkään! Oikeesti kiitos" Nova vastasi ja se vetäisi mut kainaloonsa ja suukotti mun tukkaani.

"Kiitos" mä mutisin. "Tää koru on ihan super hieno ja nää plekut on tosi mageet"

"Ole hyvä, kiva et tykkäät" Nova hymähti onnellisen kuuloisena ja se painoi poskensa mun hiuksiini. Hymy ei hyytynyt mun huuliltani. Mä olin ihan hemmetin onnellinen.

*

Joulupäivänä mä lähdin käymään Lappeenrannassa. Mun olisi tehnyt mieli ottaa Nova mukaan, mutta mummi saisi varmaan sydärin, jos kuulisi mun olevan homo. Se oli jo vanha ja ne eli papan kanssa jollain 700-luvulla. Ei niille uskaltanut kertoa mitään mun homoudestani, parempi oli vaan pitää koko juttu salassa. Toisaalta oli muutenkin ihan hyvä juttu, että Nova ei tullut mukaan. Me oltiin nykyisin koko ajan yhdessä, joten pieni breikki ei varmaan pahaa tekisi. Toki mulle tuli Novaa ikävä, koska mä nyt olin tällainen läheisyyden kipeä. Mutta Lappeenrannan kaverit veisi mun ajatukseni muualle. Enkä mä olisi kuin yhden yön mummon ja papan luona, sitten mä palaisin takaisin kotiin.

Jotenkin outoa, että mä sanoin Tamperetta kodiksi, enkä Lappeenrantaa. Mä olin koko ikäni asunut Lappeenrannassa, mutta se ei ollut koskaan tuntunut kodilta. Ei varsinkaan äidin kuoleman jälkeen. Tampere sensijaan tuntui kodilta. Musta se oli tosi kummallista, koska mä olin asunut Tampereella vasta muutaman hassun kuukauden.

Mummo ja pappa asuivat vanhassa omakotitalossa. Se oli mun äidin lapsuuskoti. Talo oli ehkä vanha, mutta se oli hyvä. Mä viihdyin sielä tosi hyvin. Se talo muistutti mua mun lapsuudesta ja äidistä. Mulla oli siinä talossa turvallinen ja hyvä olo. Mua mummon luona oli vastassa jouluruoka ateria. Pitkän junamatkan jälkeen ruoka kyllä maistui. Mä en pahemmin välitä jouluruuista - tai siis laatikoista. Kinkku on hyvää ja perunalaatikko, mutta siihen se sitten aikalailla jääkin. Onneksi mummo laittoi aina myös makaronilaatikkoa joulupöytään, ettei mun tarvinnut ihan nääntyä.

Illemmalla mä menin mun kaverini Artun luo. Arttu ja mä ollaan oltu kavereita ihan penskoista asti. Se on tosi huippu jätkä ja hiton hauskaa seuraa. Artun luo oli myös tulossa Pietari ja Jakke, sekä Jaken poika Vili. Jakke seurusteli yhden tytön, Unnan kanssa. Unna tuli raskaaksi ja ne saivat Vilin, mutta Unna häipyi kuvioista melko heti Vilin syntymän jälkeen. Vaikka Jakke onkin vasta 18 ei sitä ole haitannut, että se on isä ja vieläpä yksinhuoltaja. Se on ollut tosi hyvä isä Vilille ja onhan se apua saanut jätkiltä ja perheeltään.

"Felix!" Arttu huudahti iloisesti, kun se avasi mulle rivitalon asunnon oven.

"Moi" mä sanoin pirtsakasti ja halasin kaveriani. "Onko muut jo täällä?" mä kysyin.

"On ne, tuu sisää sieltä" Arttu hihkaisi. Mä painelin sisään taloon ja katsahdin ympärilleni tutussa kämpässä. Musta Artun perheen koti on aina ollut kiva. Ei se kovin ihmeellinen ole, mutta kiva silti. Mä riisuin ulkovaatteet ja seurasin sitten Artun perässä olohuoneeseen. Muut puhuivat jotakin, mutta huomatessaan mut keskustelu jäi siihen.

Me halattiin ja vaihdettiin kuulumisia, mä pidin Viliä sylissä ja lässytin sille miten suloinen se oli. Mä olin kaivannut noita jätkiä oikeasti yllättävän paljon. En mä asiaa ollut kunnolla tajunnut Tampereella, mutta nyt kun istuin ja puhuin niiden kanssa pitkästä aikaa, tajusin miten ikävä mulla olikaan ollut.

Mä uskaltauduin kertomaan pojille Novasta. Mä olin niille ihan hemmetin kiitollinen, kun ne ei katsonut mua mitenkään oudosti tai vaivaantuneesi. Niille asia oli täysin fine ja ne oli itseasiassa tosi kiinnostuneita Novasta. Ne kyseli multa myös mun ruhjeistani, mitkä juuri oli paranemaan päin. Mä päätin kertoa niille totuuden, mistä ne olivat mulle tulleet. Eipä mulla ollut mitään syytä valehdella niille. Esa oli kusipää ja kyllä mä siitä sain kertoa mun kavereilleni.

Lappeenranta ei ehkä ollut mun lempi paikka maailmassa, mutta mulla oli sielä tosi kivaa. Mä näin mummoa ja pappaa ja kavereita pitkästä aikaa ja se oli ihan hemmetin kiva juttu. Mä meinasin jättää sen isän näkemisen pelkäksi ajatukseksi, mutta lopulta mä menin näkemään sitä vähän ennen kun mun junani lähti takaisin Tampereelle. Isän näkeminen jännitti ja hermostutti mua ihan kohtalaisen paljon.

Mä olin kuitenkin tyytyväinen päätökseeni. Isä vaikutti iloiselta, että mä menin moikkaamaan sitä. Mulla oli siitä huonoja muistoja ihan yllinkyllin, mutta kyllä mä sitä meidän halusta sen mun itsemurha yrityksen jälkeen muistelin ihan lämmöllä. Mä halusin usko, että isä oli hyvä ihminen, että se ei olisi enää samanlainen kuin pari vuotta sitten. Uskoin sen muuttuneen. Ei meidän välit ollut todellakaan mitkään hyvät isän kanssa. Musta oli silti kiva nähdä sitä. Se oli ystävällisemmän oloinen, hyväntuulinen ja lempeä. Ei yhtään sellainen kuin ennen.