Me ei voida tehdä näin.

Felixmäisellä tavalla

Nova kävi hakemassa keittiöstä meille herkkuja ja niitä napostellen me katseltiin jotakin elokuvaa, Novan läppäriltä. Elokuva ei ollut mikään kovin hyvä, mutta ei se haitannut mua. En mä muutenkaan osannut oikeen syventyä mihinkään leffaan. Mä lähinnä keskityin vilkuilemaan Novaa. Se oli niin hyvännäköinen. Ihan uskomattoman kuuma. Se oli myös tosi suloinen.

Nova piti päätään mun sylissä ja se tuojotteli elokuvaa keskittyneenä. Sen mielestä se taisi olla hyvä. Tai sitten se vaan osasi olla vilkuilematta koko ajan mun suuntaani ja osasi keskittyä elokuvaan. Mä en kyllä yhtään osannut. En ollut katsonut sitä leffaa varmaan kymmentä minuuttia kauempaa. En mä voinut itselleni mitään, Nova vaan oli parempi näky.

"Katsotko sä ollenkaa tätä leffaa?" Nova kysyi aivan yhtäkkiä ja mä vähän säpsähdin. Ei hemmetti se kai tajusi, että mä vaan tuijottelin sitä.

"Joo katon mä" mä vakuuttelin ja siirsin katseeni läppärin näytölle. Nova naurahti hiljaisesti.

"Jos mä kysyn sulta tän elokuvan tapahtumista niin säkö osaat vastata?"

"No joo - tai no en" mä lopulta myönsin ja Nova hymähti mulle huvittuneesti.

"Miksi sä edes vilkuilet mua koko ajan?" Nova sitten kysyi ja mä vähän punastelin sen kysymykselle.

"No en mä tiiä" mä sönkötin epämääräisesti. "Sä vaan oot niin hyvännäköinen"

Novan huulille eksyi ihmeellisen leveä hymy. Se nosti vastalla levänneen käden mun poskelleni ja sipaisi sitä hellästi. Mun vastassani alkoi hyppelemään perhoset. Nova sai mut vieläkin punastelemaan ja vastan sekaisin - vaikka me oltiin oltu jo hetki yhdessä. Sillä vaan oli muhun sellainen vaikutus.

"Säkin oot hyvännäköinen" Nova sitten tuumasi ja mä hymyilin sille vähän ujosti. "Sulla on kaunis hymy" se jatkoi ja mun sisälläni leimahti taas jotakin lämmintä.

Nova oli puhunut tänään jotenkin todella kummallisesti. Ei yhtään Novamaisesti. Se kuullosti ennemminkin multa. Se oli aika absurdia, mutta sitten ei kuitenkaan.

"Miten sä nyt puhut tuolla tavalla?" mä kysyin puoliksi vahingossa. Kysymys vaan lipesi mun huuliltani, mutta ei mua kyllä edes haitannut, että mä kysyin.

"Millä tavalla?" Nova kummasteli kulmiaan nostaen.

"No tuollaisella ei Novamaisella" mä selitin ja Nova naurahti mulle huvittuneesti.

"Miten mä nyt sitten puhun? Felixmäisellä tavallako?" Nova kyseli ja mua alkoi naurattaa.

Hupsu Nova.

"No joo" mä lausahdin hymähtäen ja Nova kallisti mulle hitusen päätään. "Sellaisella Felixmäisellä tavalla"

"Onko se sitten jotenkin huono asia vai?" Nova kyseli ja pudistin päätäni.

"No ei ole" mä sanoin. "Outoa vaan kun et sä ikinä puhu tuolla tavalla"

*

Kello oli jotain, ehkä kymmenen kun me Novan kanssa alettiin valittamaan nälkää. Oltiin me mässäilty elokuvan aikana herkkuja, mutta keho tarvitsi jotain ravitsevampaa, kuin karkkia. Me pohdittiin, että olivatkohan Novan vanhemmat vielä hereillä. Tai no lähinnä, että oliko sen isä hereillä. Kämppä oli ollut jo hetken aikaa hiljainen, joten me uskallettiin päätellä niiden menneen nukkumaan.

Hetkeä myöhemmin me sitten usaltauduttiin ulos Novan huoneesta. Luojan kiitos ne tosiaan olivat menneet nukkumaan. Olis ollut tosi ahdistavaa, jos olisi pitänyt viettää vielä aikaa Novan isän seurassa.  Keittössä mä kävin istumaan ruokapöydän ääreen ja Nova kaivoi meille iltapala tarvikkeita.

"Pitäiskö sitä keittää puuroa? Maistuuko sulle?" Nova kysyi jääkaapin oven takaa. Kysymys kuulosti jotenkin hassulta ja mua alkoi vähän huvittaa. "Felix?" Nova kysyi, kun mä en vastannut sille heti.

"No vaikka, mutta mä en oo keittämässä mitään"

"En niin ajatellutkaan. Äiti ei varmaan tykkäisi, jos sä menisit pilaamaan sen kattilat" Nova vitsaili ja mä naurahdin sille.

"En mä nyt niin huono kokki ole" mä puollustelin. 

Nova keitti meille kaurapuuroa ja mä tajusin etten ollut syönyt puuroa ikuisuuteen. Nova oli oikeesti aika hyvä keittiössä. Toki ei puuron keittäminen paljoa vaatinut, mutta oli se muutakin ruokaa meille tehnyt. Ja aina ruoka oli ollut hyvää. Huomasin, että mua vähän väsytti jo, kun mä siinä sitten vedin puuroa naamariini. En mä kyllä halunnut mennä vielä nukkumaankaan.

Puurot syötyämme me päätettiin käydä vielä tupakalla. Ei mun sinällään edes tehnyt mieli tupakka, mutta mä suostuin Novan seuraksi sauhuille. Me heitettiin takit niskaan ja vedettiin kengät jalkaa ja suunnattiin sitten pihalle ovesta. Ulkona oli oikeesti aika hitokseen liian kylmä ja mä hytisin jo ihan muutamassa sekunnissa. Olisi tehnyt meili painautua Novan rintakehää vasten. Olla siinä sen lämmössä, mutta en mä viitsinyt. Kuitenkin joku olisi nähnyt meidät.

Tupakat poltettuamme me suunnattiin takaisin lämpimään sisälle. Käytiin yhteistuumin pesemässä hampaat ja vetäydyttiin sitten takaisin Novan huoneeseen. Väsymys painoi silmäluomia aikaisempaa enemmän ja mä kelasin, että voisi oikeesti pian alkaa nukkumaan. Me höpöteltiin jotakin päättömiä, lämpimän peiton alla ja halailtiin toisiamme. Mä makasin, pää Novan rintakehällä ja hipsuttelin sen paljasta ihoa. Hemmetti, kun siinä oli kiva olla.

———————————————————————

A/N: Mä tässä pohdin, että kirjoitankohan mä ihan kamalan pitkäveteisesti. Tuntuu kun mä kirjoittaisin monta kappaletta samasta tilanteesta ja tarina ei etenisi nopeasti. Kai mä mietin, että voisi yrittää alkaa kirjoittamaan vähän sillä tavalla lyhyemmin, mutta silti paljon - tajuutteko?

Tähän kappaleeseen mä yritin vähän skarpata. Johonkin tähän tapaan mä varmaankin yritän kirjoittaa tästedes.
Voi olla, että mä en kyllä onnistu toeuttamaan mun suunnitelmiani. Mutta no jääkööt se nähtäväksi.