Me ei voida tehdä näin.

Toyota

Yhtäkkiä Nova ponkaisi itsensä pystyyn sohvalta. Se ei katsonut minuun päin, ei vaikka mä nappasin sitä kädestä kiinni. Se vain irrotti käden mun otteestani ja sitten se keräsi tavarat syliinsä. Mä pomppasin myös ylös sohvalta. Mä olin tosi ihmeissäni. Mä olin järkyttynyt siitä, että Novaa oli lyöty. Että sen oma isä oli lyönyt sitä. Nova ei sanonut mulle mitään, se ei edes vilkaisut mun suuntaani, se vain lähti tarpomaan jonnekkin tavaroineen. Mä en edes ajatellut sitä, että me oltiin koulussa. Mä vain lähdin Novan perään. Se käveli tosi nopeasti ja mun oli vaikea pysytellä sen perässä. Koulun käytävät olivat avoimia. Ketään ei ollut lusmuilemassa käytävillä. Novan tahti vaan kiihtyi. Mä jouduin melkein hölkkäämään sen perässä.

"Nova odota!" mä parahdin ja sain edessäni kävelevän pojan viimein pysähtymään. Mä otin sen kiinni muutamalla hölkkä askeleella. Nappasin Novaa olkapäästä ja pakotin sen kääntymään minua kohti. Se ei suostunut tosin katsomaan mua. Se piti katseensa visusti kiinni lattiassa.

"Mikä sulle tuli?" mä sitten kysyin henkäisten. "Miks sä lähit tolleen? Teinkö mä jotain?"

"E- en mä tiiä... mä en haluu nähä sua nyt" Nova vastasi levottomasti. Mun rintaani alkoi puristaa tosi ikävällä tavalla. Miksi ihmeessä Nova työn mut pois luotaan? Eikö se juuri puhunut mulle siitä, että me puhuttaisiin toisillemme rehellisesti. Miksi se ei puhunut mun kanssani? Miksei se antanut mulle mahdollisuutta auttaa?

"Sä et haluu nähä mua?" mä toisin vähän korottaen ääntäni. En mä halunuttut mitään tiuskia tai riidellä, mutta mua vaan turhautti niin paljon, että mun oli vaikea pysyä rauhallisena.

"Felix..." Nova huokaisi väsyneesti. Se nosti katseensa muhun. Nova näytti väsyneeltä ja tuhraantuneelta. Se oli tosi levoton ja ahdistunut.

"No mitä? Mikset sä voi vaan puhua mulle?" mä älähdin. Nova laski katseensa takaisin jalkoihinsa. Se ei sanonut mitään. En mäkään oikeen osannut sanoa mitään. Olisin mä halunnut sano ties mitä. Kysyä ties mitä. Mutta en mä sanonut. En mä jaksanut tiuskia Novalle. Kellot soi ja porukkaa alkoi valumaan käytävälle. Nova käänsi itsensä pois mun luotani ja se lähti ripeästi johonkin. Mä en enää viitsinyt seurata sitä tai huutaa perään, mä annoin sen mennä. Hetken mä seisoin paikallani ja vedin ilmaa keuhkoihin. Sitten mä lähdin takaisin kirjastoon Petterin luo. Kirjastossa Petteri istui turhautuneen näköisenä. Se selasi puhelintaan naama mutrussa. Mä seisahdin sen vierelle ja tervehdin vaisusti. Poika nosti katseensa muhun ja tervehti mua vähän äreänä takaisin. Mä kävin istumaan sen vierelle.

"Mitä sä sen Novan kanssa teit? Ja miks sulla kesti näin vitun kauan?" se sitten kyseli kylmähkösti. Mua alkoi turhauttamaan vaan enemmän. Mistä hitosta se edes tiesi Novan? Ja hittoako sille mun tekemiset kuului? Kyllä mä tiedän, että meidän piti tehdä yhdessä parityötä, mutta silti. Ei se varmaan ilman mua nyt kuolisikaan.

"No piti vaan puhua yhdestä jutusta" mä selitin ja yritin olla kuulostamatta kauhean turhaantuleelta. "Mistä sä Novan edes tiedät?"

"Kavereiden kautta?" Petteri totesi olkiaan kohauttaen. "Mistä sä sen tunnet?"

Voi hitto, oliko pakko kysyä? No se on mun poikaystävä hahaha!

"No se on Roopen veli" mä vastasin. Enhän mä sinänsä edes valehdellut. Tottahan se oli, Roopen velihän se on. En vaan kertonut sille kaikkea.

*

Viimeisen tunnin loputtua mä kaivoin puhelimen käteeni ja olin laittamassa Novalle viestiä. Mutta sitten Topias kysyi haluaisinko mä mennä sen ja Roopen kanssa potkimaan palloa. Mä sanoin olevani väsynyt, joten menisin mielummin kotiin. Topias yritti anella mua, mutta mä pidin kiinni päätöksestäni. Topias jätti mut sitten rauhaan ja mä kävelin ulos luokasta. Etsin luuristani Novan nimen ja avasin meidän keskustelun.

Felix:
Voidaanko me jutella? Missä sä oot?

Nova ei vastannut mulle, joten mä työnsin puhelimeni taskuun. Kävelin koulun ovista ulos viileähköön syyssäähän. Mun sormiani paleli, joten mä työnsin käpäläni hupparin taskuun. Parkkipaikalla mun silmääni osui tuttu Toyota. Novan Toyota. Se oli siis vielä koululla. Mä mietin olisiko vain pitänyt lähteä kotiin ja odottaa, että Nova vastaa mun viestiini. Vai olisiko pitänyt jäädä odottamaan Novaa parkkipaikalle. Mä katsahdin uudemman kerran tumman sinistä henkilöautoa. Hitto mun on pakko odottaa Novaa. Mä kävelin Toyotan vierelle ja jäin nojailemaan sitä vasten. Viileä tuuli palelsi mun poskia ja korvia. Mä vedin hupun päähäni ja aloin raaputtamaan kengän käräjillä parkkipaikan maata.

Jonkin aikaa mä odottelin Novaa. Sitä ei näkynyt ja meinasin jo lähetä kotiin. Hittoako mä sitä odottelin sielä. Kaikesta huolimatta mä kuitenkin odotin vielä hetken. Pian mun korviini kantautui askeleet. Mä katsahdin koululle päin ja mä huomasin Novan. Se käveli maata tuijotellen parkkipaikkaa kohti. Kun se oli lähempänä mua mua huikkasin sille "moi".
Poika nosti katseensa muhun päin ja hetken se näytti olevan tosi ihmeissään.

"Mitä sä täällä vielä teet?" se sitten kysyi kun pääsi mun luokseni. Mä kohautin sille olkiani.

"En mä oikeen edes tiedä. Mä vaan halusin puhua"

"Olisithan sä voinut laittaa viestiä?" Nova totesi ja mä nostin sille kulmiani.

"No niinhän mä laitoin, mutta et sä lukenut sitä" mä hymähdin.

"Aijaa, sori en mä huomannut" Nova pahoitteli ja sitten se kaivoi esiin tupakka-askin. Se nappasin itselleen yhden savukkeen ja se tarjosi myös mulle tupakkaa. Mua turhautti sen verran paljon, että tupakka kelpasi paremmin kuin mikään. Me pistettiin tupakaksi ja Nova tuli mun viereeni nojailemaan Toyotaansa. Me ei puhuttu mitään. Me vain sauhuteltiin hiljaisuudessa tupakkaamme. Nova piti katseensa visusti maassa, mutta mä mä kyllä vilkuilin sen suuntaan ahkerasti. Mua vaivasi tosi moni asia. Se, että me oltiin riidelty. Se, että Nova ei suostunut puhumaan mun kanssani, että se ei halunnut nähdä mua. Se, että sen isä oli lyönyt sitä. Kaikki ahdisti ja huoletti mua. Mä vaan halusin puhua Novan kanssa asia kuntoon. Mä halusin tietää mikä sitä vaivasi.