Me ei voida tehdä näin.

Ongelmia ongelmien perään

Kyynleet valuivat mun poskillani. Keho värähteli ja mahan pohjassa oli tosi kamala tunne. Mua sattui mun sanani. Sattui se, että Nova oli hakattu, että mä olin satuttanut Novaa. En fyysisesti, mutta henkisesti. En mä tietenkään halunnut satuttaa Novaa. Mä halusin sille pelkkää hyvää. Mä halusin meille pelkkää hyvää. Mutta mä vaan aiheutin meille ongelmia. En mä halunnut erota. En ikinä. Mutta ajatus tuntui jotenkin paremmalta ratkaisulta.

Pitäisikö meidän erota? Ei. Kyllä. Ei? Kyllä? Ei... Ei pitäisi!

Hitot meidän ongelmista. Hitot siitä, miten paljon saattaisi vielä sattua. Hitot muista ihmisistä. Novan mä haluisin. Ja Novan mä haluan. Mä haluan meidät. Felix ja Nova.

"Nova anna anteeks" mä huokaisin ääni väreillen. "En mä tarkoittanut sitä, mitä mä sanoin. En mä halua erota"

"Saat anteeksi... mutta sä olet oikeassa" Nova kuiskasi. "Olisi se varmaan helpompaa, mutta en mä halua ikinä luopua susta"

Nova nosti päänsä mun olkapäältäni ja mä nostin katseeni siihen. Se pyyhkäisi silmäkulmiaan ja nosti katseensa minun silmiini. Nova katsoi mua vakavana.

"Sä oot Felix parasta, mitä mulle on tapahtunut"

"Niin säkin mulle" mä huokasin.

Nova nappasi mua niskasta kiinni ja veti huulet omilleen. Kyynel valahti mun poskelleni. Onnenkyynel. Enää ei sattunut niin paljoa. Ikävä tunne katosi hetkessä, melkein kokonaan pois. Siinä oli hyvä olla. Suudella tuttuja, turvallisia, täydellisiä huulia. Novan huulia.

Oli jo oikeesti tosi myöhä, kun me astuttiin sisään asuntolan eteiseen. Nova ei voinut mennä kotiin, joten mä otin sen meille. En mä olisi muutenkaan antanut sen mennä kotiin, jos se olisi sinne yrittänyt lähetä. En mä halunnut sen menevän sinne nyt. Halusin sen pois sieltä. Pois sen isän luota. Sen, joka nyt tiesi meistä. Joka oli hakannut Novaa. Joka oli kamala ihminen.

Mä puhdistin Novan kasvot. Annoin sille särkylääkkeen ja hain meille molemmille vettä. Mun humalani oli laskemaan päin, mutta väsymys ja uupunut olo vaan kasvoi. Me käytiin nopeasti nukkumaan. Oli tosi hemmetin uupunut olo kaiken tämän iltaisen jälkeen. Nukkuminen auttaisi ainakin pahimpaan oloon.

*

Aamulla me nukuttiin pitkään. Jopa Nova nukkui tosi pitkään. Elisen takia uni maistui hyvin. Joskus yhdeltätoista mä heräsin ja Nova heräsi heti mun perääni. Me ei puhuttu mitään herätessämme. Ei me haluttu puhua mitään. Ei varsinkaan eilisestä. Ei nyt. Nova veti mut kainalossa makaamaan ja siinä oli hyvä olla. Nova piirsi mun paljaaseen ihooni kuvioita ja mä vain nautin Novan läheisyydestä. Siinä oli tosi hyvä olla. Mun mielessäni kyllä liikkui paljon ajatuksia eilisestä, mutta yritin jättää ne taka-alalle ja keskittyä tähän hetkeen.

Me makoiltiin sängyssä noin tunti, kunnes me lähdettiin käymään suihkussa. Kieltämättä kyllä vähän pelotti, että joku Roope olisi nähnyt Novan meillä, mutta ei onneksi kukaan meitä nähnyt. Suihkun jälkeen me palattiin takaisin mun huoneeseen ja laitettiin vaatteet päälle. Novan paidassa oli eilisen takia verta, joten mä lainasin sille paidan. Tai no oikeastaan mä annoin sen paidan sille takaisin, jonka mä olin varastanut kerran siltä. Vaatteet päälle saatua mä kävin hakemassa meille aamupalaa. Ei me viitsitty alas mennä yhdessä, koska sielä oli Mette jo hereillä. Onneksi se ei kyseenalaistanut sitä, että mä vein huoneeseeni kohtalaisen paljon ruokaa.

"Felix" Nova sanoi vähän vaisusti. Mä nostin katseeni siihen kysyvästi.

"Joo?"

"Mun pitäis varmaan mennä tänään kotiin" Nova sanoi ihan hiljaa. Mun mahassani muljahti tosi ikävästi. En mä halunnut sen menevän sinne. Mitä jos jotain taas sattuisi?

"Ootko sä ihan varma? Eikö sulla ole mitään muuta mihin mennä?" mä kysyin huolestuneena. Nova kohautti olkiaan.

"En mä tiedä voin mä ehkä Aleksin luo mennä ainakin hetkeksi..."

"No mene sinne, jos sä vaan pääset. En mä halua, että sä menet kotiin" mä sanoin rehellisesti. Nova huokaisi ja lasi katseensa lattiaan.

"Aleksin luo meneminen ei oo ehkä mikään paras vaihtoehto" Nova henkäisi ja nosti katseensa muhun. Mä nostin kulmiani kysyvästi.

"Miksi ei ole? Eikö se ole sun kaveri kuitenkin?"

"No on se, mutta se vetää jotain kamaa nykyään" Nova selitti vähän turhautuneena.

Hitto, kun kaikki onkin aina niin monimutkaista. Aina, joku on huonosti. Mikään ei voi onnistua kunnolla. Tuli koko ajan ongelmia ongelmien perään.

"No ei sulla oo oikeen muutakaan vaihtoehtoa..." mä mutisin. "Et sä tääläkään voi oikeen olla, kun jäädään kiinni kuitenkin"

"Niin kyllä mä sen tiedän" Nova sanoi. "Mä soitan Aleksille ja kysyn voinko mä mennä sinne punkkaamaan"

*

Nova lähti meiltä joskus päivällä sinne Aleksi luo. Ne sopivat, että Nova voisi olla sielä ainakin pari yötä. Se oli vaan parempi, että Nova meni Aleksille eikä kotiin. Aleksille meneminen ei ollut mikään parhain mahdollinen idea, mutta paras se oli tähän hätään. Olisipa Nova voinut jäädä meille, mutta ei me haluttu ottaa mitään riskejä. Ei me kaivattu lisää ihmisiä, jotka saisi tietää meistä. Se vaan toisi taas vaihteeksi lisää ongelmia. Hitto, että elämä olikin vaikeeta.

Mä vietin loppu päivän vaan kotona ja en oikeen tehnyt mitään. Katselin Netlixiä ja pelasin pleikkarilla Topiaksen ja Roopen kanssa. Mä kyselin Novalta, miten sillä meni ja kuulemma ihan hyvin sillä meni. Aleksi oli vetänyt jotain kamaa, mutta se oli ollut ihan hyvässä kunnossa ja ei se Novalle ollut mitään huumeita tyrkyttänyt, onneksi. Mun oloni oli vähän levoton ja ahdistunut, mutta parempi kuin aikaisemmin. Odotin vaan maanantaita, koska sillon mä voisin mennä kouluun ja saada muuta ajateltavaa. Ja voisin, ehkä törmätä koulussa Novaan.