Me ei voida tehdä näin.

Huppupäinen poika

Koulu päivä valui ihan liian hitaasti eteenpäin. Yksi tunti tuntui varmaan viideltä tunnilta. Mua vaan ahdisti niin hitosti. Mä yritin osallistua keskusteluun normaalisti ja näyttää huolettomalta, mutta se oli aika hemmetin vaikeaa. Roope ja Mette kinasteli jotain leikillä ja mä yritin nauraa niiden jutuille. Meillä oli puolentunnin välkkä, joten me pyörittiin käytävällä ja höpistiin kaikenlaista. Tai en minä selittänyt tai edes juuri vastannut mitään. Muut kyllä jutteli normaaliin tapaan. Topias oli hitusen vaisunaisempi, kuin tavallisesti. Sitä ilmeisesti vaivasi se Novan juttu.

Mä yritin tavoitella Novaa, mutta ei se vieläkään vastannut mitään. Mä olin niin hiton huolissani siitä. Miksi se ei vastannut mitään!? Olisi sen pitänyt tähän mennessä nyt edes jotain vastata. Suljin turhautuneena puhelimen ja työnsin sen farkkujen taskuun. Mä en jaksanut keskittyä Roopen tarinoitiin kunnolla. Annoin katseeni lipua pitkin koulun käytäviä. Missään ei näkynyt ketään. Käytävät olivat hiljaisia, ellei meidän porukan metelöintiä laskettu.

"Muisatteko te sen? Felix?" Roope kyseli naureskellen. Mä katsahdin sitä ja mulla ei ollut oikeesti mitään hajua mistä se puhui. Väänsin feikin hymyn kasvoilleni ja nyökyttelin.

"Joo muistan" mä valehtelin ja toivoin, että Roope ei kyselisi multa asiasta sen enempää. Eikä se onneksi kysynyt. Mä katselin taas ajatuksissani koulun käytäviä. Mun oli vaikeaa olla siinä. Oli tosi epämukava olo. Yhtäkkiä mun puhelin värähti. Mä kaivoin sen nopeasti taskustani ja näin viestin näytöllä. Mun sydän taisi jättää pari lyöntiä välistä.

Nova:
Voidaanko me nähdä? Mä mokasin pahasti.

Mä menin ihan shokkiin. Mitä hittoa oli käynyt? Miten niin Nova oli mokannut?

"Mun pitää mennä" mä huikkasin ja muut keskeyttivät juttelunsa. Ne käänsivät katseensa muhun ihmetellen.

"Mitä? Tai siis miksi sun pitää mennä?" Roope kysyi hämmästyneenä.

"Pitää hoitaa yks juttu, nähään" mä sanoin ja käännyin ympäri. En edes vaivautunut katsomaan taakseni. Mä vaan lähdin tieheni. Otin puhelimen eteeni ja vastasin Novan viestiin nopeasti.

Felix:
Missä sä olet? Mä tuun heti

Nova:
Tuu koulun pihalle mä oon täälä

Suljin puhelimen ja työnsin sen takasin taskuuni. Mä suunnilleen juoksin kohti ovea ja sieltä ulos. Katsoin ympärilleni ja näin vähän matkan päässä tutun huppupäisen pojan. Vedin ulkoilmaa keuhkoihini ja melkein juoksin pojan luo. Nova nosti katseensa muhun ja mä katsoin sitä, kun pysähdyin hänen eteensä. Novan kasvot olivat edelleen karun näköiset. Silmä oli mustana ja huulessa oleva lovi oli ruvella. Sen kasvot olivat kalpeat. Nova näytti oikeesti aika kauhealta.

"Missä sä olet ollut? Ja mikset sä vastaa mulle? Tajuutko sä yhtään miten huolissani mä oon ollut?" kysyin levottomana. Mua turhautti vaan niin paljon. Nova katsoi mua silmiin nielaisten. Se näytti tosi sekavalta.

"Felix auta mua" Nova mumahti hiljaa. Sen keho tärisi ja se näytti vitun sekavalta.

"Ootko sä vetänyt jotain?" mä kysyin henkäisten. Nova laski katseensa maahan ja sulki silmänsä. Se nyökytti varovasti päätään.

Mä menin ihan shokkiin. En mä tiennyt mitä mun olisi pitänyt tehdä. En mä tiennyt miten tälläisissä tilanteissa olisi pitänyt toimia. Oli isä vetänyt jotain kamaa joskus, mutta en mä ollut koskaan sitä mitenkään auttanut. Ei musta ollut tähän. Ei Felix Tuominen ollut kova ja hyvä toimimaan tälläisissä tilanteissa. Felix Tuominen oli heikko ja kykenemätön toimimaan. Ei tälläisestä paskasta ollut tähän.

"Mitä mun pitäisi tehdä?" mä kysyin hiljaa.

Nova ei vastannut mulle mitään. Sen tasapaino heitti ja se rysähti mun päälleni. Mä nappasin siitä kiinni ja pidin sen pystyssä. Nova oli ihan jääkylmä, mutta silti sillä valui hiki. Se tärisi ja ei kyennyt vastaamaan mulle mitään. Mulla ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, kun lähteä meille. Nova nojasi muhun ja se käveli hitaasti. Se meni koko ajan vaan huonompaan kuntoon. Mitä hittoa se oli vetänyt? Jotain pillereitäkö?

"Odota" Nova mutisi ja irrottautui mun otteesta. Se käveli huojuvin askelin muutaman askeleen kauemmas, kunnes se kumartui kaksinkerroin ja oksensi.

"Ootko sä kunnossa?" mä kysyin, vaikka ei se tietenkään ollut.

"Joo oon mä" Nova vastasi epämääräisesti ja suoristi selkänsä. "Sattuu" se sanoi hiljaa.

Mä kävelin sen luokse ja vedin sen lähelleni. Nova nojautui taas mua vasten ja mä lähdin kävelemään asuntolaa kohti. Nova hytisi edelleen ja sen oli vaikea kävellä. Mun oli vaikea kävellä. Teki mieli vaan rojahtaa siihen maahan ja alkaa itkeä. Mun oli kuitenkin pakko pysyä vahvana ja viedä Nova turvaan.

Vaivoin me päästiin viimein asuntolalle. Mä raahasin Novan alakertaan ja pistin sen keittiön pöydän ääreen istumaan. Kävin hakemassa Novalle ison lasillisen vettä. Novan kädet vapisivat ja sen oli vaikeaa ottaa lasista kiinni. Vaivalloisesti se sai juotua muutaman suullisen vettä lasista. Mä olin hiton huolissani siitä. Miten hitossa me oltiin siinä?

"Felix anna anteeks" Nova mutisi ja mä nappasin sitä olkapäästä kiinni.

"Älä mieti sitä nyt. Sun pitäis varmaan mennä nukkumaan" mä vastasin pontevasti.

Nova nyökytteli ja nousi seisomaan. Mä otin sen kainalooni ja lähdin kohti yläkertaa. Sain Nova saatettua mun sängylleni ja se rojahti siihen. Mä riisuin siltä kengät pois ja käänsin sen kyljelleen nukkumaan. Ainakin aina sammuneena pitäisi laittaa kaveri kyljelleen, joten mä ajattelin sen olevan nytkin tarpeellista. Vedin peiton Novan päälle ja kävin sen viereen istumaan. Laskin käteni sen kyljelle ja silitin sitä varovasti. Nova nukkui jo syvää ja mä katselin sen nukkumista.

"Miksi sä Nova teit näin?" mä huokaisin hiljaa.

En mä edes tiedä kuinka kauan mä vain istuin siinä Novan vierelleä, kunnes nousin ylös. Mä olin uupunut. Ihan hiton uupunut. Riisuin omat kenkäni ja farkut pois jalasta. Kömmin Novan vierelle sänkyyn makaamaan. En mä saanut unta, vaikka mua väsyttikin. Mä tuijotin huoneeni kattoa ja mietin kaikkea. Mietin, miten tämä meni taas tähän. Mua ahdisti ja huoletti. Pelotti myös aika hemmetisti. Mitä Nova oli oikeen vetänyt?

Sitä usein kuulee kaikenlaisia kauhutarinoita huumeista. Siitä miten vetää liikaa jotakin aineita ja kuolee niihin nukkuessaan. Mitä jos Novalle kävisi niin? Jos se ei enää heräisikään?