Me ei voida tehdä näin.

A/N: Huhu! En olis uskonut, että mä olisin nyt tässä. Viimeinenkin luku on nyt valmis ja korjattavaa riittää yllinkyllin, kunhan vaa joskus jaksais sen urakan tehdä. Loppujen lopuksi tää kirja valmistukin ennätystahtia.
Vähän kyllä kieltämättä harmittaa, että näiden tarina on nyt loppuun kirjoitettu.

Päästetääs teidät lukemaan nyt tätä viimeistä kertaa. Iso kiitos joka ikiselle, joka on tätä kirjaa lukenut. Oikeesti oon niin kiitollinen, että ootte jaksaneet lukea tätä, kiitos <3

———————————————————————

Me käytiin Sappeessa laskettelemassa Novan kanssa. Mä en ollut lasketellut moneen vuoteen, joten sen tasoista se sähläys olikin. Nova ei ollut lasketellut kuulemma kuin kaksi kertaa, kerran kutos luokalla ja kerran ysillä. Se oli silti ihan hyvä laskettelemaan, tai ainakin minun silmissäni. Vaikka ulkona olikin lähemmäs kaksketviis astetta pakkasta me silti oltiin rinteessä monta tuntia. Laskettelun jälkeen me käytiin vielä joulutorilla, koska ei oltu aikaisemmin vielä käyty sielä pyörähtämässä.

Uusivuosi oli ihan kulman takana. Me vuokrattiin uudeksivuodeksi Sappeesta mökki porukalla. Mökille oli tulossa aika paljon porukkaa juhlimaan, jopa Oiva sekä myös Daniel ja Niila. Oli kiva päästä juhlimaan pitkästä aikaa isommalla porukalla.

Me lähdettiin jo aamupäivästä ajamaan Sappeeta kohti. Me oltiin käyty ostamassa edeltävänä päivänä valmiiksi juomat, mutta me pysähdyttiin matkalla ostamaan ruokaa viikonloppua varten. Mökki joka me oltiin vuokrattu oli iso ja mun mielestäni ainakin tosi hieno. Meillä ei ole koskaan ollut mökkiä, joten mä en juuri ole päässyt mökkeilemään. Olen mä pari kertaa käynyt Artun perheen mökillä, mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin.

"Hei!" Topias huudahti, saaden muiden huomion. "Missä kukakin nyt sitten nukkuu?"

"Jos me vaikka otetaan Novan kanssa toi vessan vieressä oleva huone?" mä ehdotin.

"Joo ottakaa vaan" Topias nyökkäili. "Jos me vaikka Roopen kanssa majotutaan tonne parvelle ja te kyyhkyläiset jäätte tänne alakertaan" se ehdotti ja osoitti Metteä ja Samua.

"Sopii" Samu vastasi ja Mette sen vierellä nyökytteli myönteisesti.

Illemmalla muita alkoi hiljalleen valumaan paikan päälle. Me oltiin ihan leppoisissa tunnelmissa, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin porukalla vähän kaiken laista. Kun porukka oli kasassa osa meistä alkoi pelaamaan Taivas vs Helvetti juomapeliä. Mä olen pelannut tuota kyseistä peliä muutamaan otteeseen Lappeenrannan kaveriporukan kanssa. Se on hyvä peli alkuillasta, mutta loppuillasta ei ehkä niinkään, koska siinä on aikamoinen määrä sääntöjä muistettavana.

Mä olin Helvetin joukkueessa Novan, Topiaksen, Niilan ja yhden Alexin kanssa. Mä sain sakkoa vähän väliä, koska mä unohdin kiroilla. Taivas olisi ollut mulle varmasti helpompi joukkue missä pelata, mutta hei ainakin tuli känniin.

"Oliko hyvät pelit?" Oiva kysyi sohvan nurkasta. Mä kohautin kevyesti olkiani ja istuin sen vierelle, lonkero tölkkiä availlen.

"Olin ihan, mä vaan jouduin juomaan kamalan paljon" vastasin ja Oiva tyrskähti.

"Ja silti siinä alottelet uutta juomaa" se naurahti ja nyökkäsi päällään kohti mun kädessä olevaa lonkeroa.

"No niin, pitäähän sitä kunnon kännit vetästä nyt kun on uusivuosi" mä hymähdin ja hörppäsin juomaani. Nova palasi vessasta takaisin ja kävi istumaan mun vierelleni. Mä katsahdin sitä hymysuin. Teki mieli pussata sitä, mutta ihmisjoukko piti mut etäällä.

"Mitäs te puhutte täälä?" Nova kysyi.

"Siitä kuinka Felix aikoi vetästä kunnon kännit" Oiva selitti. Nova naurahti huvittuneesti ja läimäisi mua olkapäähän.

"Mistä lähtien sä oot ollut tommonen hulikaani?" se kysyi herjaavasti. Mä tönäisin sitä kauemmas musta ja nyrpistin nenääni.

"Ainahan mä olen ollut" naurahdin.

Alkoholi oli saanut pään selvästi painavammaksi ja, kun me seisoskeltiin pihalla Novan ja Niilan kanssa tupakalla mun päässäni pyöri. Musta tuntui, että mä huojuin ihan vaan paikalla seistessäni. Kello oli jo lähempänä kahtatoista ja mun oli vaikea uskoa, että vuosi vaihtuisi ihan kohta. Mä olin kiitollinen tästä vuodesta ja olin varma, että nämä hetket mä tulisin muistamaan aina.

Roope ja muutama muu räjäytteli ilotulitteita vähän etäämmällä ja niiden hilpeät naurahdukset kajahtivat vähän väliä. Mä katselin räjäyttelijöitä huvittuneesti ja imaisin savut tupakastani, kunnes tiputin sen maahan sormieni välistä puhaltaen viimeiset savut ulos huulteni välistä. Odottelin hetken, että Niila ja Nova saivat sauhuteltua tupakkansa loppuun, kunnes me suunnattiin takaisin sisälle. Mä kävin hakemassa itselleni uuden juoman ja menin sitten muiden seuraksi olohuoneeseen. Ennen, kun kävin istumaan vaihdoin vielä biisin, joka soi kaijuttimista, koska se oli jotakin ihme rimputusta.

"Kello on kahta vaille! Tulkaa ulos!" Joku huudahti ulko-ovelta. Mä pomppasin ylös sohvalta ja seurasin Novan perässä eteiseen vetämään takin ja kengät jalkaan. Kaikki kokoutuivat ulos ja Roope meni Topias seuranaan säätämään rakettien kanssa. Katsahdin puhelimestani kelloa, joka näytti 23.59.

"Ihan just vaihtuu vuosi!" Topias ilmoitti ja kaikki kajauttivat onnelliset huudahdukset.

"KYMMENEN YHDEKSÄN KAHDEKSAN SEITSEMÄN KUUSI VIISI NELJÄ KOLME KAKSI YKSI! HYVÄÄ UUTTAVUOTTA"

Kaikki hurrasivat ja nauroivat hilpeästi. Muut antoivat toisilleen uudenvuoden pusuja ja halailivat toisiaan, niinkuin yleensä oli tapana tehdä uutenavuotena. Mä katsahdin vieressäni seisovaa Novaa. Se katsoi mua takaisin ja taisi ajatella samaa kuin minä. Me haluttiin pussata toisiamme. Totta hitossa me haluttiin. Me oltiin pari. Me rakastettiin toisiamme ja se oli perinne.

Nova astui mun eteeni ja se katsoi mua syvälle silmiin. Meidän välillä oli sitä tuttua sähkö, sitä tuttua halua. Mä katsoin Novan, kauniita, sinisiä silmiä ja purin vahingossa huultani. Yhtäkkiä Nova nojautui lähemmäs mua ja painoi huulet mun huulilleni. Mä vien käteni Novan niskaan ja se vei kätensä mun lantiolleni ja vetäisi mut vasten kehoaan. Mä tiesin, että muuta näkivät meidät. Mun pääni huusi: Me ei voida tehdä näin. Mutta me tehtiin silti. Me ei jaksettu enää välittää muista.

*

Mun oli välillä vaikea uskoa, että joku rakastaisi mua. Tai, että minä kykenin rakastamaan jotakuta.

Rakkaus on monimutkaista - sitä on vaikeaa ymmärtää. Se on petollista ja kieroa...se on myrkyllistä. Siitä huolimatta rakkaus on kaunista. Se on puhdasta ja ainutlaatuista. Se on uniikkia. Rakkaus on tunne jonka me kaikki haluamme kokea. Joskus se sattuu, mutta silti me pidetään kiinni siitä tunteesta.

Nova Mikkola mullisti mun elämäni. Se sai mut kokemaan jotakin, mitä en koskaan uskonut kokevani. Nova antoi mulle mahdollisuuden rakastua, se antoi mulle mahdollisuuden tulla rakastetuksi.

Mä olen kiitollinen Novalle.

Mä olen kiitollinen meistä.

Mä olen kiitollinen, että me saadaan olla me... Nova ja Felix.