Me ei voida tehdä näin.

Parityö

Viikonloppu meni hujauksessa ohi. Tuntui kun mä vasta olisin ollut Novan luona yötä. Mutta mun harmikseni perjantai oli jo kaukana ja jouduin heräämään omasta sängystäni. Ah iki-ihana maanantai oli koittanut. Puhelimesta soiva ärsyttävä pärinä herätti mut ja mä sammutin kiukkuisena herätyksen. Jouduin pakottamaan itseni ylös pehmeän ja lämpimän sängyn syleilystä. Mä tuppasin olemaan aina myöhässä aamuisin. Nukkuminen oli minusta paljon parempi vaihtoehto, kuin hyvissä ajoin herääminen.

Mulla oli noin 15 minuuttia ennen kun mun piti lähetä kouluun. Kaivoin kaapista jotkin vaatteet mitkä nyt sattui tulemaan ensimmäisenä vastaan. Laitoin mustan hupparin, jonka rinnassa oikealla puolella oli punainen ruusu. Jalkaan mä laitoin mustat revityt farkut. Vaatteet päälleni saatua mä suuntasin vessaan. Kävin kusella ja pesin hampaat. Sen jälkeen mä riensin keittiöön, jossa Mette söi aamupuuroaan. Mä toivotin tytölle huomenet ja nappasin banaanin hedelmäkorista. Ahdoin banaanin ennätysvauhtia suuhuni ja hörppäsin vielä perään lasin vettä. Mun oli aika lähteä kouluun, joten mä suuntasin eteiseen vetämään kenkiä jalkaan. Portaiden noin puolessa välissä mä huomasin Topiaksen, joka juuri solmi kengän nauhojaan.

"No siinähän sä oot. Mietin jo, että pitääkö jätkää alkaa hoputtaan, ettei myöhästytä" Topias kailotti reippaaseen ääneen, kun se huomasi mut kävelevän eteiseen.

"Joo vähän taas meinas tulla kiire"

"No mut ei se mitää. Heitä kengät jalkaa nii lähetää"

Mä olin suoraan sanottuna vältellyt Topiasta perjantaisen kohtaamisen jälkeen. Olin mä toki Topiasta nähnyt ja puhunut sen kanssa, mutta olin pyrkinyt olemaan sen kanssa vain jos Mette tai Roope oli lähettyvillä. Mä en olis millään halunnut sen kyselevän multa Novasta. Tietysti nyt, kun sillä oli mahdollisuus kysyä, niin sehän kysyi. Me käveltiin koulua kohti kahdestaan, joten Roope tai Mette ei ollut pelastamassa mua.

"Tota siitä perjantaista.." Topias aloitti ja sai mut kääntämään katseeni maasta häntä kohti.

"Mm?" mä mumisin mukamas tietämättä, mistä Topias halusi puhua.

"Miks te ette halua kertoo muille?"

"Ei me vaan haluta. Se on vaikee selittää" mä vastasin vaisusti. Tunsin, kuinka rintaa alkoi puristaa ikävällä tavalla. Alkoi ahdistaa jotenkin tosi paljon. Olihan tää arvattavissa, mutta silti tuli tosi ikävä olo.

"Millon tää tapahtu? Tai kun sähän vasta muutit tänne"

"Sillon perjantaina"

"Täh? Ooks tosissas?" Topias kysyi. Sen ilme oli tosi hämmentyneen näköinen, samoin sen ääni. Olin tää varmasti tosi hämmentävää. Olin itsekin tosi ihmeissäni siitä miten me päädyttiin Novan kaa tähän missä me oltiin nyt.

"Mm oon oon"

"Miten te sitten- tai tiiät kyllä?"

"No en tiiä, jotenkin vaa täs kävi näin"

Mun onnekseni me saavuttiin koululle, joten Topias lopetti kyselemisen ja vaihtoi puheen aihetta. Me käveltiin aukinaisesta luokan ovesta sisälle. Luokassa oli jo jonkin verran porukkaa. Meillä oli lyhyt matikka, mutta Roopella ja Metellä oli pitkä, joten ne tulivat kouluun tänään vasta 9. Me istuttiin luokan perälle ja juteltiin kaikkea maan ja taivaan välistä. Ei mennyt kauaakaan, kun tuttu poika asteli uneliaan näköisenä luokan perälle meidän seuraksi. Samu moikkasi meitä ja istui sitten alas mun viereeni. Ei me kauan keritty jutella, kun maikka asteli luokkaan sisälle. Maikka selitti viikonloppu kuulumisiaan ja sitten se alkoi jakamaan tehtäviä meille. Me alettiin tekemään paritöitä. Meidän piti tehdä jonkin esitelmä Suomen kuntien raha tilanteesta. Opettaja arpoi meille parit ja pari sai päättää jonkin kunnan mistä haluaisi tehdä työn. Mun parikseni osui Petteri. Pettrin kanssa mä en ollut jutellu ja kuulemani perusteella ei sille oikeen halunnut puhua. Se oli aika rasittava tunneilla. Jos se ei nukkunut huppu päässään niin se nauroi kavereidensa kanssa rasittavaan ääneen tai haukkui niitä vähän viisaampia ihmisiä meidän luokalla. Eli se oli joku hemmetin wannabe fuck boy.

"Moro" mä sanoin kun istuin Petterin viereen. Poika katsoi mua ja se tuntui mittailevan mua silmillään.

"Moi. Mistä me tehää tää?"

"En mä tiiä. Ihan sama mulle"

"Onkos Felix ja Petteri jo päättänyt kunnan, mistä tekee työnsä?" Maikka kysyi ja seisahtui meidän eteemme.

"Ei me keksitä mitää" Petteri ilmoitti.

"No jos te vaikka teette Ylöjärvestä, käykö?"

"Ihan sama käy se kai" mä vastasin ja vilkaisin kysyvästi Petterin suuntaan. Petteri nyökytteli ja opettaja merkkasi lapullensa ilmeisesti meidän aiheen.

Me alettiin etsimään tarvittavaa tietoa esitelmää varten. Me pysyteltiin hiljaa, koska mua ei huvittanut pahemmin jutelle Petterille ja sitä ei tuntunut kiinnostavan vittuakaan mulle jutteleminen. Vähän väliä mä vilkuilin Novan ja Samun suuntaan. Tottakai niillä kävi hyvä tuuri ja ne sai olla pari. Olisin kyllä paljon mielummin tehnyt jonkun muun kanssa tämän työn. Kyllä mä halusin paremmin tutustua meidän muihin luokkalaisiin, mutta Petteri ei kuulunut siihen ryhmään. Vaikutti jotenkin nii kylmältä ja kusipää jätkältä, että ei sille halunnut puhua.