Me ei voida tehdä näin.

Piilossa muilta

A/N: Apua oikeesti anteeks kun kesti näi kauan et sain kirjotettua jatkooo!

Yhtäkkiä meidän söpön hetken keskeytti ovikello. Me katsottiin toisiamme jäätyneinä hetken. Ei Novalla ollut hajuakaan kuka se olis voinut olla. Me ei haluttu että kukaan saa ainakaan vielä tietää meistä, joten mä piilouduin Novan makuuhuoneeseen. Hetken päästä kuulin tutun äänen eteisestä. Se oli Roope.

"Oliko velipoika nukkumassa, kun ei tulla avaamaan ovea"

"Ööh joo - tai en oikeestaan"

"No ihan vitun sama. Mä tulin lainaamaan sitä faijan kameraa"

"Mihin vittuun sä sitä tariit?" Nova älähti. Se kuullosti oikeesti aika vittuuntuneelta. "Ja miks et voinu ilmottaa et oot tulos käymään?"

"No sori. Miks mun oli pitänyt? Onks sulla seuraa vai?"

Roopen epäilykset osuivat pelottavan lähelle. Se tiesi, että mä en ollut kotona tänään. Mitä jos se arvasi, että mä olin täällä Novan kanssa. Kyllä se tiesi, että mä olin silloin muuttopäivänä törmännyt Novaan, mutta ei se tiennyt, että me oltiin nähty vielä sen jälkeenkin. Tai että, mä olin täällä sen kanssa. Tai sitä, että mä olin nyt sen poikaystävä.

"No ei mitään sellasta - olis vaa kiva et ilmottaisit" Nova puollusti. Se kuullosti oikeesti aika vakuuttavalta.

"No joo joo sori. Mut mis se kamera on?"

"Mun huoneessa" Nova ilmoitti. Kuulin askelten lähestyvän Novan huonetta. Epäilin sen olevan Nova, olihan huone kuitenkin hänen.

"Ei Roope odota! Mä voin hakee sen"

Mun sydän meinasi hypätä irti rinnasta. Mä menin ihan paniikkiin, että Roope ehtisi avaamaan oven ja se näkisi mut istumassa Novan sängyllä. Onneksi kuitenkin näin ei käynyt. Askeleet pysähtyivät ja ne suuntasivat pois päin ovelta.

"No ihan miten vaan" Roope lausahti.

Huoneen ovi avautui ja Nova asteli sisään huoneeseen. Se sulki oven ja käveli mun luokseni. Se istui mun viereeni sängylle ja otti mua kädestä kiinni. Mä katsahdin sitä päin.

"Sori oikeesti et toi tunkeutu tänne. En mä osannut yhtään olettaa kenenkään tulevan"
Nova sanoi hiljaisella äänellä. Mä pudistin päätäni sille.

"Ei se mitään. Mee nyt antaa sille se kamera, niin se häipyy"

Nova nyökytti mulle ja nousi ylös sängyltä. Se käveli lipaston luo ja kaivoi sen yhdestä laatikosta kameran. Nova pyöräytti kameraa käsissään ja käveli sitten taas minun luokseni.
Se antoi pienen suudelman mun huulilleni ja lähti sitten kamera kädessään ulos huoneesta.

Hetken päästä ovi kävi ja mä uskaltauduin tulemaan ulos Novan huoneesta. Kävelin keittiöön ja näin Novan ottavan vettä. Sen kuultua mun askeleeni, se kääntyi minua kohti ja hymyili pienesti. Sitten se joi ison suullisen vedestään. Mä kävelin ihan sen lähelle ja sain hänet laskemaan vesilasin keittiön tasolle. Nova vetäisi mut halaukseensa. Mä kiedoin käteni sen ympärille ja painoin pääni sen rintakehään. Nova henkäisi syvään.

"Anteeks oikeesti vielä"

"Ei se haittaa. Oikeesti ei haittaa. Nyt se lähi ja me voidaan jatkaa elämää"

"No joo mut en mä haluu, että me joudutaan olemaan piilossa muilta"

"No en mäkään, mutta niin se on vaa meidän omaks parhaaks"

Me sovittiin, että mä jäisin yöksi Novan luokse. Ruokaa ei oikeastaan ollut kaapeissa, joten me päätettiin lähetä käymään kaupassa. Me otettiin mukaan pakolliset tavarat ja painettiin sitten eteiseen vetämään kenkiä jalkaan.
Novalta läheiseen K-Supermarkettiin ei kävellyt kauan, joten me mentiin jalan.
Lyhyen kävelymatkan jälkeen me saavuttiin kaupan pihaan. Oli perjantai ilta, joten porukkaa oli aika paljon liikkeellä.
Me pyörittiin jokunen tovi kaupassa. Ajattelimme tehdä tortilloja, joten ostimme niihin aineet. Nova ehdotti, että juotaisiin muutama olut, kun oli kuitenkin perjantai

Kun me oltiin kävelemässä kauppakassin kanssa ovista ulos, vastaan tuli tuttu poika. Topias. Se tervehti meitä ja seisahtui meidän eteemme. Se näytti vähän hämmentyneeltä, enkä kyllä edes ihmettele, että miksi. En mä ollut mitään puhunut musta ja Novasta. Nyt se kuitenkin näki meidät yhdessä. Eikä se ollut edes pahin asia, vaan se, että Topias tiesi mun olevan tämän yön pois kotoa. Nyt se ihan varmasti tajusi, että olin yötä Novan luona.

"Mitäs te kaksin teette? Tai en mä tiennyt et te tunnette sen pahemmin" Topias sitten tokaisi.

"No kyl me tunnetaan" Nova vastasi ja se vaikutti vakavalta. Ihan kuin se halusi Topiaksen tietävän meistä. Tai ainakin siitä, että me tunnettiin toisemme.

"Aijaa" Topias vastasi vähän hämmästyneen olisena. "Hei onks toi fritsu sun kaulassa!?" Topias möläytti kovaan ääneen ja osoitti mun kaulaani.

Lievästi sanottuna mä aloin panikoimaan. En mä ollut yhtään katsonut mun kaulaani, joten ei mulla ollut hajuakaan siitä, että mulla olis jotakin vitun fritsuja kaulassa. Mä en tiennyt mitä tehdä. Topias ihan varmasti tajusi, että fritsu oli Novan tekemeä.

"Et sitten yhtään kovempaa voinut tota mölyttää!?" tiuskaisin. Mua hermostutti koko homma. En halunnut myöntää sen olevan totta.

"No onko se- tottakai se on" Topias hihkaisi.

"Topias älä viiti!" Nova tiuskaisi. Mä hämmennyin sen kommentista. Topias viimeistään nyt tajusi, että jälki oli Novan tekosia.

"Hetkinen nyt. Sinä ja Felix-" Topias sanoi epämääräisesti. Se taisi viimein tajuta keissin.

"No ehkä.." Nova vastasi vaisusti ja ei nostanut katsettaan maasta.

Mulla ei ollut oikeesti mitää hajua - mitä Topias ajatteli tästä. Ei se edes tiennyt, että me tunnettiin Novan kanssa. Tai saati sitten, että me oltiin yhdessä. Nyt se tiesi ainakin sen, että ei me ihan pelkkiä kavereita oltu. Mua pelotti oikeesti, että se alkaisi jotakin tuomitsemaan meitä tai, että se alkaisi kyselemään tyhmiä. Kaikki koko hommassa ahdisti. Ei me oltu valmiita kertomaan meidän suhteesta.