Me ei voida tehdä näin.

Pootu

Tupakat poltettua Nova ehdotti, että lähdettäisiin pois siitä parkkipaikalta. Mä en todellakaan halunnut enää seisoskella siinä parkkiksella, joten niinpä me sitten noustiin Novan auton kyytiin. Mä sanoin Novalle, että meidän pitäisi jutella. Nova oli samaa mieltä mun kanssani, joka oli tosi iso helpotus. Mä ehdin jo pelätä, että se ei suostuisi puhumaan mulle. Me sovittiin, että me mentäisiin Novan luokse, koska sen vanhemmat ei ollut kotona. Niinpä Nova kaarsi pois koulun pihasta ja suuntasi kohti keskustaa. Me pysyteltiin lyhyt automatka hiljaa. Mä en oikeen viitsinyt alkaa puhumaan mitään Novalle matkan aikana, koska niillä me sitten voitiin jutella kunnolla. Nova vaan ei varmaan halunnut puhua. Se oli tosi vaisu ja etäinen. Vaikutti melkein siltä, että me ei oltaisi edes oltu yhdessä. Ihankuin me oltaisiin oltu vaan jotain hyvän päivän tuttuja.

Muutaman minuutin ajamisen jälkeen Toyota kaarsi tutun kerrostalon pihaan. Nova parkkeerasi autonsa ja sammutti sitten moottorin. Me ei vieläkään oltu puhuttu mitään. Ala-ovelta me suunnattiin tiemme kohti kakkos kerrosta ja sieltä Novan kämppään sisälle. Nova antoi mun mennä ovesta ensin sisään ja se itse tuli perästä. Mä napsautin hämärään eteiseen valot päälle ja Nova veti oven perästään kiinni. Meitä vastaan tuli Novan pörröinen kissa. Mä tajusin etten mä ollut nähnyt niiden kissaa kuin kerran vilaukselta. Mä en edes tiennyt sen nimeä. Hassua... Nova puhui niin paljon kaikkea, mutta silti mä en tiennyt niiden kissan nimeä.

"Mikä tiedän kissan nimi muuten on?" mä kysyin riisuessa kenkiä pois jalasta. Nova katsahti ensin mua ja sitten kissaansa. Se hymähti hiljaa.

"Pootu" se totesi ja mun huulilleni livahti väkisin huvittunut hymy.

"Pootu" mä toistin hymähtäen. Nova katsahti mua kysyvästi. "Ihan söpö nimi. Säkö sen keksit?"

"Joo - tai mä ja Roope"  Nova selitti ja mä nyökyttelin sille.

Nova kysyi multa haluaisinko mä kahvia ja mä vastasin, että vaikkapa. Niinpä mä sitten astelin Novan perässä keittiöön ja istuin alas ruokapöydän ääreen. Nova pisti kahvit keittymään ja se kysyi multa olinko mä nälkäinen. Vastasin, että ehkä vähän. Nova tarjosi mulle jääkaapista sen tekemää nistipataa ja mä otin tarjoilut vastaan. Nova lämmitti meille mikrossa lautaselliset ruokaa ja sitten sen kävi pöytään istumaan ruokineen. Me syötiin Novan tekemää ruokaa ja Nova selitti mulle jotain jostain uudesta bändistä minkä se oli löytänyt. Mä en oikeen pystynyt keskittymään sen juttuihin, koska mua vaivasi edelleen kaikki niin paljon. Kun me saatiin syödyksi Nova vei astiat koneeseen ja sitten se kantoi pöytään kaksi kahvikuppia. Mä hörppäsin suullisen kupistani ja laskin sen sitten pöydälle. Nova tuijotteli taas käsiään ja se oli vaisu.

"Nova?" mä sanoin vaisusti. Nova nosti katseensa käsistään mua kohti ja se nosti kulmiaan mulle kysyvästi. "Mistä te riitelitte sun isän kanssa?" Novan ilme muuttui taas jotenkin kummalliseksi. Sellaiseksi rikkinäiseksi.

"Se alkoi haukkumaan mua kaikesta. Se sanoi, että mä olin laiska ja huono esimerkki Roopelle. Se myös moitti mua siitä, että mä kuulemma juon kauhean paljon ja teen huonoja asioita" Nova selitti katse käsissään ja mä nyökyttelin sille, vaikkei se sitä nähnytkään. "Mua alkoi ärsyttämään se sen moittiminen ja me alettiin riidellä..."

"Joo?" mä mutisin ja keskityin Novaan. Se nosti katseensa nielaisten muhun ja mä huomasin sen silmien kostuneen. Se sulki silmänsä ja huokaisi syvään, niikuin se olisi kerännyt voimia jonkin asian sanomiseen. Sitten se avasi silmänsä ja nousi pystyyn. Mä katsoin sitä ihmeissäni. Nova huokaisi uudestaan ja sitten se nosti varovasti huppariaan ylemmäs. Mä näin sen paljaan ihon, mutta mä näin sen ihossa jotakin, mitä mä en olisi halunnut nähdä. Sen kylki oli mustelmilla. Näytti kuin sitä oltaisiin potkittu kylkiluihin tai hakattu. Mun suuni loksahti auki. Mä järkytyin tosi pahasti. Mä olin ihan shokissa.

"Se riita meni tosi pahaksi ja isällä meni hermot" Nova huokaisi ja laski paitansa alas. Mä poppasin pystyyn ja riensin Novan luo. "Sillä meni ihan hiton pahasti hermot ja se alko hakkaamaan mua"

Novan silmäkulmaan valahti kyynel ja se niiskaisi hiljaa. Se oli tosi voimattoman näköinen. Se lysähti takaisin penkille istumaan ja se vilkaisi mua kyyneleet silmissään. Mä syöksyin sen vierelle ja Nova painoi kasvonsa mun huppariini. Mä silitin sen hiuksia rauhallisesti ja Nova niiskutti ihan hiljaa. Musta tuntui hiton pahalta sen puolesta. En mä voinut uskoa, että sen isä oli mennyt tekemään jotain tollaista. Tuntui niin hiton pahalta. En edes tiedä kauanko me oltiin siinä Novan kanssa. Nova itki ihan hiljaa ja mä silitin sitä. Mulla ei ollut kiire mihinkään. Mä halusin vain, että Novalla oli hyvä olla. Jonkin ajan päästä Nova sitten nosti päänsä ja se peitti kasvot käsiinsä. Se niiskaisi hiljaa ja pyyhkäisi kostuneita silmäkulmiaan.

"Vittu" Nova sitten henkäisi ihan hiljaa.

Mä katselin sitä huolissani. Nova nosti katseensa muhun ja sitten se vetäisi mut syliinsä istumaan. Se hautasi kasvonsa taas mun huppariini ja kiersi kätensä mun ympärilleni. Mä keirsin käteni myös Novan ympärille ja laskin leukani sen pehmeisiin, tupakan hajuisiin hiuksiin. Hetki me oltiin vielä ihan hiljaa. Halattiin toisiamme ja hengitettiin rauhallisesti.

"Sori kun mä tälleen vaan aloin pillittämään. Mä-" Nova pahoitteli kunnes mä keskeytin sen.

"Ei sun tarvii pyytää anteeksi"

"No mut en mä oo tällänen. En mä itke muiden kainalossa mun pahaa oloani" se mutsi ja mä nappasin sitä leuasta. Nova katsoi mua ihmeissään.

"Mä tiedän sen kyllä" mä lausahdin hiljaa. "Mutta älä pyydä anteeksi. Sä saat kyllä itkeä, ei siinä oo mitään väärää" Nova kohautti olkiaan.

"Niin ehkä sä oot oikeassa"

Mä hymyilin pienesti Novalle ja sen huulilla kävi myös nopea hymy. Sitten mä painoin huuleni vasten Novan huulia. Mä liikauttelin huuliani Novan huulilla ja se tuntui hyvältä. Mulle tuli parempi olo. Ja uskon, että myös Novalle tuli, kun se sai kerrottua mulle totuuden. Toki mua harmitti edelleen Novan takia ja mun kävi sitä sääli, mutta silti olo oli paljon kivempi. Enää ei turhauttanut ja ahdistanut. Kaikki oli ainakin hetkellisesti hyvin.

———————————————————————
A/N: Hitto mä en oo pariin päivään tehny varmaan mitään muuta kun kirjottanut tätä😂 Tässähän tulee pian vielä joku burn out, kun mä aherrain näin paljon. Toisaalta eipä mulla oikeen muutakaan tekemistä nyt oo, koska en oo koulussakaan kun oon kipiänä haha. Mutta joo kiitos taas ku jaksatte lukea tätä❤️