Me ei voida tehdä näin.

Hammasharja

A/N: Oon tässä vähän mietiskellyt tätä kirjaa ja varsinkin sen loppua. Kun mä alotin kirjottamaan tätä joskus viime vuoden lopulla, niin en mä edes tiennyt miten paljon tätä kirjoittaisin. Eikä mulla ollut edes juuri mitään visiota tästä.
Kaikki sai alkunsa kahdesta nimestä.. Felix ja Nova. Kun mä nuo ensimmäiset kappaleet kirjoitin, mä olin valmiiksi suunnitellut vain sen, että Felix muuttaisi Tampereelle ikäänkuin pakoon elämäänsä ja tapaisi sielä Novan. Nyt tätä oon sitten muutaman kuukauden tässä kirjoitellut ja ihan vaan päästäni on jotain tähän heittänyt. Johonkin tämä pitäisi kai lopettaa ja varmaan tässä lähi aikoina. Täytyisi vaa miettiä, että miten mä tämän lopetan.

Mutta joo eipä mulla muuta ollut. Tässä teille uutta lukua olkaapa hyvät <3.

———————————————————————

Kuu vaihtui marraskuuhun, mutta ensilumesta ei ollut vielä tietoakaan. Pakkaspäiviä ei ollut vielä pahemmin näkynyt ja yölläkin oli vain pari astetta miinuksen puolella. Tiistai aamuna mä astuin ulos marraskuiseen säähän ja vedin harmaata pipoa paremmin päähäni. Parkkipaikalla seisoi tuttu Mersu, jonka luokse mä kipitin pakoon kylmää viimaa. Kuskin puolella Topias sauhutteli tupakkaansa ja mä istuin lämpimän auton kyytiin, repsikan puolelle. Pummasin kaveriltani tupakan ja sitä sytytellessä Mersu kaahasi pois pihasta.

Kouluviikko eteni normaaliin tapaansa loppua kohti ja perjantaina mä sitten istuin ruokalassa ja yritin saada syötyä. Ruokana oli jotain ihme mössöä ja se maistui kamalalta. Yritin mä sitä edes vähän syödä, etten ihan pelkällä näkkärillä ja vedellä kituisi. Roope, Samu ja Mette eivät tulleet olleenkaan ruokailuun, joten me syötiin Topiaksen kanssa kaksin. Ruuat syötyämme me käytiin palauttamassa astiat ja suunnattiin ulos ruokalasta. Topiaksen piti käydä kirjastossa, joten niinpä me päätimme viettää puolen tunnin välitunnin sielä.

Ei me sitten keritty ihan kirjastolle asti, kun Nova käveli meitä vastaan. Mä hymyilin sille ja hetken sen näytti varaantuneelta, kunnes hymyili mulle takaisin. Mä olin vain Topiaksen kanssa, joten kai Nova uskalsi sen takia ottaa muhun enemmän kontaktia. Me käveltiin lähemmäs toisiamme ja, kun me oltiin puhe-etäisyydellä huikkasin tervehdyksen pipopäiselle pojalle.

"Moi" Nova sanoi, kun se seisahtui meidän eteemme. Käytävällä oli vain muutama ykkös vuoden opiskelija, joten mä uskaltauduin halaamaan Novaa. Olihan Topias siinä meidän vieressä, mutta se nyt tiesi meistä jo. Mä irroittudin halista ja katsahdin Novan kasvoja. Se vilkaisi vähän hämmentyneen näköisenä Topiasta ja käänsi sitten katseensa minua kohti. Sen suupielessä häivähti hymyntapainen.

"Tuutko sä tänään meille?" Nova kysyi ja mä vähän hämmennyin. Hämmennyin siitä, että kysyi mua niille ja siitä, se ylipäätään kysyi sitä tuossa. Kai se tajusi, että ei Topiasta kiinnostanut.

"Mut entä sun?" mä kysyin varovasti. Nova virnisti mulle oudosti ja mä kohotin sille kulmiani.

"Porkuat lähti aamulla Helsinkiin ja ne tulee takaisin vasta ens tiistaina" Nova selitti huolettomasti ja mä en voinut estää hymyä, joka nyki mun huulilleni.

"Okei mä tuun, jos saan olla koko viikonlopun" vastasin virnistäen. Nova naurahti mulle hiljaisesti.

"Oot kuule vaikka tiistaihin asti" se totesi ja mä hymyilin sille leveästi.

"Okei sitten" mä sanoin. "Tuutko sä kirjastoon meidän kaa?"

Nova katsoi mua vähän yllättyneenä, mutta se myöntyi kuitenkin. En mä edes kysynyt Topiakselta, että voisiko Nova sen puolesta tulla. Mutta eipä se vastaankaan pistänyt, joten kai asia oli sille ihan ok. Me käveltiin Novan kanssa vieretysten, Topiaksen takana. Mun olisi tehnyt mieli ottaa Novan kädestä kiinni, mutta tyydyin vain kävelemään sen vierellä. Eipä tässä mitään juoruja kaivattu tai lisää ihmisiä tietämään meistä.

Koulun jälkeen mä menin käymään kotona. Pakkasin vaatteita ja muuta tarpeellista urheilukassiin mukaan, muutamalle päivälle. Mä söin nopeasti tonnikalapastaa, mitä oli jäänyt eiliseltä yli ja selasin samalla instagramia. Syötyäni mä nappasin tavarani ja menin vetämään ulkovaatteet päälleni. Vedin pipoa paremmin päähäni, samalla vetäen ulko-oven perässäni kiinni. Kävelin tutun Toyotan luo, heitin urheilukassin takapenkille ja istuin alas pelkääjän paikalle.

"Sähän oon varsinainen ilopilleri tänään" Nova hörähti, kun mä vedin turvavyötä kiinni.

"Siitä saat syyttää itseäsi" mä hymähdin ja kurottauduin pusuttamaan poikaystäväni huulia, jotka maistuivat laimeasti tupakalta.

"Käydään prismassa ennen, kun mennään meille. Sielä on kaapit aika tyhjänä" Nova ilmoitti ja nyökkäilin sille.

Me käytiin ostamassa muutamalle päivälle ruokaa ja Nova osti myös suihkusaippuaa ja hammas harjan. Hammasharja oli kuulemma mulle, koska sitä huoletti mun hapaideni kunto, kun mä niillä aina pesin sormella hapaani. En mä ikinä muistanut ottaa kotoa mukaan hammasharjaa. Nyt sekin ongelma oli sitten ratkaistu. Me napattiin koriin muutama kalja, koska ajateltiin juoda illalla pari.

Illemmalla, ehkä seitsemän aikaan me löhöiltiin sohvalla ja katseltiin The Order:in toista jaksoa. Nova makasi mun jalkojeni välissä, rintakehän päällä ja mä silittelin sen hiuksia ja alaselkää. Vilkuilin välillä Novaa ja se näytti tosi suloiselta. Tai se ainakin oli suloinen, mutta sitten se alkoi kuolaamaan mun paidalleni. Sen hengitys oli tasainen ja rauhallinen. Mä en viitsinyt herättää sitä, joten jatkoin yksinäni sarjan katsomista ja silittelin yhä päälläni makaavaa poikaa.

Kaukosäädin tipahti lattialle ja mä säpsähdin hereille. Olin ilmeisesti torkahtanut itsekin siihen sohvalle. Nova ei herännyt unestaan, vaikka mä säpsähdinkin aika näyttävästi sen alla. Hieraisin silmiäni ja katsahdin televisiota, jossa näkyi kysymys Katsotko vielä "The Order" ?. Napsautin telkkarin pois päältä ja kaivoin puhelimen taskustani. Kello näytti varttia vaille kahdeksaa. En raaskinut herättää Novaa, joten aloin selaamaan luuriani. Nova näytti niin suloiselta siinä mun päälläni, joten mun oli ihan pakko ottaa meistä kuva.

"Älä ota musta kuvia kun mä kuolaan" Nova mutisi, kun oli ilmeisesti herännyt juuri. Mä tyrskädin ja työnsin puhelimen takaisin taskuuni ja kiersin käteni Novan ympärille.

"Sori en voinu vastustaa" mä hymähdin ja Novan suupielessä viivähti pieni virnistys. Se nosti päänsä pystyyn mun rintakehältäni ja käänsi, sinisten silmien katseen muhun.

"Ja mä taas en voi vastustaa sua" se sanoi ja sen äänessä oli vihjaileva sävy.

Nova kurottautui painamaan huulet omilleni ja mä hymylin sen huulia vasten. Mun käteni eksyi Novan paidan alle ja aloin kuljettamaan käsiäni sen paljaalla iholla. Nova suuteli mun huuliani haluvamammin ja nosti pystyyn. Se veti paidan pois päältään ja mä vedin omani. Hetken me katseltiin toisiamme ja ilmassa leijaili sähköä.

Me kohottauduttiin suutelemaan toistemme huulia ja hengitys muuttui hetkessä raskaammaksi. Novan kädet löysivät tiensä mun vyölleni ja se avasi sen nopeasti. Kurottauduin Novan collegehousujen etuosalle. Me hyväiltiin toisiamme. Nova oli taas niin hemmetin hyvä ja mä olin kaivannut tuota tunnetta niin hitosti. Mä huokailin vasten Novan huulia ja se huokaili takasin. Mun sydän löi vimmatusti rintakehässä ja hengitys oli hiton raskas. Tuntui nii helvetin hyvältä.