Me ei voida tehdä näin.

Perjantai

Nova veti itsensä nopeasti irti minun huulilta. Mä avasin silmäni ja katsoin sitä ihmeissäni. Mietin mitä vittua juuri tapahtui. Nova näytti levottomalta. Mä en tiennyt mitä ajatella tai tehdä. Mua oikeesti vähän ahdisti koko juttu. Olisin oikeastaan halunnut vain jatkaa pusua, mutta Nova näytti olevan selvästi eri mieltä.

"Ei me voi tehdä noin" Nova tiuskaisi. Se oli hermostunut. Ihan kuin se olisi tehnyt jotain helvetin väärää.

"Kyl me voidaan.."

"Ei- ei me voida"

"Mitä sä tarkotat?"

"No en mä oo sellainen.. en mä voi olla"

"Millainen?"

"No tiedät kyllä, en mä tykkää pojista"

Novan käytös vaivasi mua. En minäkään tykännyt pojista tai niin mä olin luullut. Mutta en mä silti pitänyt mun ja Novan välillä tapahtunutta jotenkin vääränä asiana. Novaa asia selvästi vaivasi.

"No mut mitä jos tykkäätkin? Mitä väliä?"

"No en mä voi! Isä se- se hirttäsi mut, jos se sais tietää"

Mä en ajatellut, että tää voisi olla jollekin noin vaikea asia. Nova vaikutti oikeesti pelokkaalta sen puhuessaan isästään. En mä sen isää tiennyt. Ei Roope ollut mulle puhunut sen kummemmin sen perheestä. Mitä nyt tiesin, että Nova oli sen veli ja sen porukat oli yhdessä vielä ja sitä rataa. Mun teki pahaa Novan puolesta.
Nova oli ihan hiton hermostunut ja levoton. Se käveli huonetta ympäri ja hieroi niskaansa. Mä katsoin sitä ihan typeränä patjan reunalla istuessa. Mä en tiennyt mitä olisin sanonut, tai mitä tehnyt. Asiat oli mennyt niin oudoksi tänään. Vielä eilen mä en edes tuntenut koko jätkää ja nyt me oltiin tässä.

" Mun faija tappaa mut, jos en mee kohta himaan" Nova sanoi neutraalisti pitkäksi venyneen hiljaisuuden jälkeen.

"Läheks sä siis nyt?"

"Voisin lähtee"

"Okei selvä"

Mä saatoin Novan ovelle ja se lähti kotiaan kohti. Mä lysähdin olkkarin sohvalle ja päätin pistää musiikkia soimaan. Avasin Spotifyin ja laitoin soimaan Starsesin Demons kappaleen. Mä kuuntelin musikkia ja yritin selvitä ajatusteni kanssa. Mä mietin, että mitä mun ja Novan välillä oikein oli. Me oltiin nukuttu yhdessä ja vittu pussattu. Mulla ei ollut hajuakaan mitä olisi pitänyt tehdä. Mulla ei ollut sen numeroa eikä snäppiä tai mitään, en siis voinut puhua sen kanssa puhelimen välityksellä.

*

Viikko oli jo hujahtanut ohi silmänräpäyksessä. Maanantaista asti mä olin miettinyt vähän väliä Novaa. Siitä ei ollut kuulunut mitään ja koulun käytävilläkään en ollut poikaan törmännyt. Asiat meidän välillä oli edelleen ihan auki ja se vaivasi mua.
Oli perjantai ja mä istuin kirjastossa ja yritin väsätä koulu hommia. Miellä oli vapaa opiskelua vika tunti, joten päätin mennä kirjastoon rauhassa. Roope ja Topias meni käymään kai jossakin kaupassa ja ne kyllä kysyi mua mukaan, mutta sanoin opiskelevani mielummin. Samu ja Mette oli jossakin huitsin Nevadassa. Niitä ei ollu näkynyt sitten äikän tunnin.

Mä kirjottelin muistiinpanoja ja yritin ymmärtää niistä edes jotain. Kohta pääsisi kotiin ja olisi viikonloppu. Ja sehän kelpasi.
Mun kirjoittamisen pian keskeytti tuttu poika joka istuutui ihan yllättäen mun viereeni. Katsoin viereeni istuutuvaan poikaan ihmeissäni. Se käänsi katseensa minuun ja hymyili melkein huomaamattomasti minulle.
Se tervehti minua vaisusti ja ei irrottanut katsettaan minusta.

"Moi" mä tervehdin takaisin.

"Mitä kuuuluu? Mitä sä teet?"

Nova vaikutti ihan super rennolta, ei yhtään jännittyneeltä. Ihan niinkuin meidän välillä ei olisi tapahtunutkaan mitään outoa. Mä kyllä olin todella jännittynyt ja mun muistissa oli hyvin selvästi viime maanantain tapahtumat.

"Ihan hyvää. Näitä muistiinpanoja yritän väsätä"

"Kiva. Tuutko sä tänään meille?"

"Täh?" mun ääni oli ehkä vähän liiankin yllättynyt. Vielä maanantaina se oli kauhean etäinen sen pussaus jutun jälkeen ja nyt se kyseli mua niille.

"Porukat ei oo kotona ja mulla ei oo tekemistä" poika selvensi.

"Eikö sun kannattais kysyä jotakin kaveria mielummin?"

"Eiks me vai olla?"

"No en mä tiedä. Kai me ollaan.. tai ainakin toivon niin"

Mä katsahdin Novaa ja se katsahti mua takaisin nopeasti. Me oltiin hetki ihan hiljaa ja katseltiin toisiamme. Mun oli vaikea uskoa, että Nova oikeesti oli tuossa ja yriti ilmeisesti tutustua muhun paremmin.

"Voin mä tulla" mä sitten sanoin hetken hiljaisuuden päätteeksi.

"Kiva. Tuutko sä heti? Monelta sä pääset?"

"Nyt- tai siis tasalta" mä vastasin ja katsahdin jälleen Novaa ja piirsin pienen hymyn mun huulilleni. "Mulla ei oo laturia kyllä mukana, kun se on himas"

"No voit lainata multa, sul on kans näköjään iphone "

"Okei sitten, kai mä tuun heti"

"Okei" Nova vastasi lyhyesti ja se hymyili mulle ihan pienesti.