29. Ei sen pitäis sattuu.

161 8 2
                                    

Y/n:in pov:
Avaan silmäni. Säpsähdän ylös. Yöökkk. Oonko nukkunu koko yön sakun päällä. No hyi saatana. Y Ö K. Tunnen yhtäkkiä käden poskellani. "Huomenta rakas" Kuulen sakun sanovan. Hän kääntää pääni ja suutelee minua.
UGH HYI. "Mmh huomenta.....r-rakas" Sanon 'hymyillen'. "Tuut tänne" Saku sanoo ja vetää minut lähelleen makaamaan. Yhtäkkiä hän kääntää minut niin että olemme lusikassa. Tunnen yhtäkkiä jotain. Se.....nousee. Joop Sakulla alko seisoo. "Fuck it, en voi hillitä itteäni" Saku sanoo. Yhtäkkiä saku kääntää minut päälleen. "Nyt käydään hommiin" Saku huutaa virnistäen ja repii paitani pois.
"Lopeta...." Sanon aika hiljaa. Saku ei kuuntele vaan repii myös housuni pois. Sitten hän ottaa omet vaatteensa pois. "Lopeta!" Sanon vähän kovempaa. Saku ei vieläkään kuuntele. "Teen sut iloseks" Saku sanoo virnistäen. Hän tulee päälleni. Tunnen kuinka se menee sisääni.
"Au" Huudahdan. Saku ei vieläkään kuuntele vaan jatkaa hommiaan. Koko ajan kovempaa ja nopeempaa. Ai saatana. En tiedä yhtään miks tää sattuu. "Saku lopeta! Toi sattuu" Huudan.
"En voi lopettaa" Saku sanoo ja nopeentaa tahtiaan. "AIII!" Huudan. Saku nousee päältäni. "Ugh okei, mutta huomenna me tehään tää kunnolla" Saku sanoo ja vetää minut taas lusikkaan.

Ai saatana! Sattuu vieläkin. Ei kyllä mitään hajua miks se sattu. Ei se ennen oo sattunu.
Wait what. En oo enään käsiraudoissa. Saku varmaan otti ne pois ton seksi jutun takii. Okei nyt mun pitää saada saku vaik nukahtamaan.

Joonaksen pov:
Uus päivä. Ei vieläkään viestejä tai soittoja
Y/n:iltä. Se ei varmaan ees tuu takaisin. Itkin koko illan ja oon nyt itkeny myös koko aamun. Mulla on vaan liian kova ikävä. En mä oikeesti pärjää täällä maailmassa ilman Y/n:iä. Menen keittiöön ja nappaan tutun veitsen käteeni. Juoksen vessaan. Otan sideharsot pois iholtani. Tartun veitseen ja vedän haavat uudelleen auki. "AI HELVETTI" Huudan tuskasta. Toi sattu aivan helvetisti. Mutta mä ansaitsen sen.... Karkotin maailman ihanimman ihmisen luotani pois. *kop kop* Joku koputtaa oveen. Sidon äkkiä sideharsolla kaikki haavat. Puen hupparin ja verkkarit. Juoksen ovelle ja avaan oven. "Niko?" Sanon. "Joo tulin moikkaa!" Niko sanoo iloisesti. "Mis Y/n?" Niko kysyy iloisesti päästyään sisälle. Alan samalla sekuntilla itkeä. "Joonas mitä nyt?" Niko kysyy huolissaan. "Y/n lähti" Sanon itkien hysteerisesti. Otan puhelimeni ja näytän Y/n:in viestin. "Mitä!?" Niko sanoo yllättyneenä. "Tää on mun vika....tein varmasti jotain..." Sanon itkien. "Joonas, se tulee vielä takaisin!" Niko lohduttaa. "Ei....ei se tuu" Sanon.

Y/n:in pov:
Ei vittu. Se oikeesti nukahti. Alan hivuttautua pois lusikasta. Hitaasti jottei Saku herää. EI VITTU PÄÄSIN. Nappaan puhelimeniiä keittiöstä ja kävelen hiljaa ovelle. Avaan oven hiljaa. Saku nukkuu yhä. Painan oven "hiljaa" kiinni. EI. Se pamahti kiinni. Siitä kuulu aivan saatan kova ääni. "Y/N MISSÄ VITUSSA OOT" Kuulen äänen sisältä. Ei vittu....
Juoksen kohti rapun ulkoovea. Juoksen ovesta ulos. Onneksi tiedän missä saku asuu joten osaan kai jotenkin kotiin. Juoksen suoraan metsään. Juoksen ehkä 10 minuuttia ja piiloudun puun taakse. Otan puhelimeni ja etsin joonaksen numeron. Painan soitto nappia. *piip piip* Ei ole kenttää. Iski pieni paniikki. Alan juosta lisää. Juoksen, juoksen ja juoksen. Olen juossut ainakin 15 minuuttia taas. Näen edessäni hahmottuvia taloja. Juoksen taloja kohti. Pääsen pois metsästä mutta en tiennyt yhtään missä olen. Juoksen ensimmäiseen kahvilaan minkä näen. Päätän mennä kahvilaan ihan vain siksi että jos saku löytäisi minut niin hän ei voisi tehdä mitään koska olen kahvilassa. Etsin uudelleen Joonaksen numeron ja alan soittaa.
"Y/N!?" Joonas vastaa puhelimeen.
———————————————————————————

Ou mai gaad.

"Oot aina mun rakas hattarapää" // Joonas PorkoWhere stories live. Discover now