"Oot aina mun rakas hattarapää" // Joonas Porko

37. Pelkään että jätät mut

Joonaksen pov:
Kuulin pelottavimman asian koskaan. En voi uskoa. "Mi-mitä?" Änkytän. Otan Y/n:in kädestä kiinni. "Y/n:illä on syöpä" Lääkäri toistaa. Jätkät vilkuilevat toisiaan suut auki.
"Mu-mulla on syöpä..." Y/n toteaa. Hänen poskensa täyttyvät kyynelistä. "Jätän teidät juttelemaan." Lääkäri ilmoittaa ja lähtee.
Y/n laittaa kädet kasvoilleen ja alkaa itkeä.
"Y/n rakas ei hätää! Me selvitään!" Sanon rakkaalleni. Käännyn katsomaan jätkiä. Kaikki ovat surullisia, varsinkin Niko. Näen kuinka Niko pyyhkii silmiään. Yritän halata Y/n:iä.
"Joonas...mä en haluu kuolla" Y/n huutaa.
Vedän hänet tiukkaan halaukseen. "Sä et kuole!" Sanon Y/n:ille. "Sä et voi tietää" Y/n sanoo itkien. "Mä en haluu kuolla, haluun elää, haluun sun kanssa lapsen, haluun mennä naimisiin" Y/n huutaa hysteerisesti itkien.
"Rakas, me selvitään tästä!" Sanon Y/n:ille ja suutelen häntä.

Nikon pov:
Ei vittu. Tää ei oo totta. Mun rakas sisko. Näen kuinka Joonas lohduttaa Y/n:iä, onneks. Juoksen Y/n:in luo ja halaan häntä. "Mä rakastan sua, oot mulle tärkee, me selvitään tästä!" Sanon ja rutistan siskoani. "K-kiitos niko..." Y/n mumisee. "Oot vahva, sä selviät"
Sanon siskolleni. "Mm kai" Y/n vastaa apeasti.
Lääkäri juoksee sisään. "Saatte nyt lähteä, Y/n, jää hetkeksi niin kerron vinkkejä yms" Lääkäri sanoo. "O-okei" Y/n sanoo. "Mennää pojat" Joel sanoo ja suuntaa kohti ovea. Seuraamme Joelia. "Nähään autolla" Porko huikkaa Y/n:ille. Kävelemme autolle.

Y/n:in pov:
"Okei Y/n, älä rasita itseäsi, ei liikuntaharrastuksia, nuku paljon, ota näitä lääkkeitä joka aamu ja ilta, sinulla on kemohoito joka tiistai kello 16.00 ja tärkein, tsemppiä paljon" Lääkäri ohjeistaa. "K-kiitos" Sanon ja nappaan lääkkeet lääkäriltä.

Menen vaihtamaan sairaalavaatteet omiini ja lähden huoneesta. Menen tiskin ohi. "Moikka" Huudan ja jatkan matkaa. Pääsen ulos ja näen jätkät Tommin autolla.

"Moi" Hihkaisen jätkille ja nousen autoon. Istun Joelin ja Joonaksen välissä. "Mennääks me kotiin vai?" Kysyn Joonakselta. "Joo mennää vaa, kello alkaa olla paljon" Joonas vastaa. "Oke" Sanon. Mielessäni pyörii tuhat asiaa. Mitä sanon perheelleni? Selviänkö? Lähteekö hiukseni? Jättääkö Joonas minut...?
Millaista elämä on nyt? Ei minulla ole vastauksia. Enkä toisaalta halua vastausta kaikkiin noihin. En halua kuolla. En halua erota Joonaksesta. Rakastan Joonasta. Haluan elää loppu elämäni hänen kanssaan.

Joonaksen pov:
Pääsimme kotiin, vihdoin. Nyt minjn on tuettava Y/n:iä enemmän kuin ikinä. Hänen on selvittävä, sillä minä en selviä jos Y/n kuolee.
Menemme sisään kotiimme. Y/n istuu sohvalle. Menen keittiöön ja nappaan bissen jääkaapista. Istun Y/n:in viereen. "Rakas, mitä se lääkäri sano?" Kysyn. "K-kerto vaan vinkkejä ja silleen" Y/n mumisee. "Y/n rakas, voit puhua mulle, mitä se sano" Sanon Y/n:ille ja tartun hänen käteensä. "No, en saa rasittaa itteeni, pitää syödä lääkkeitä ja käydä kemoterapiassa, ei ihmeellistä" Y/n kertoo apeana. "Y/n, se on ihmeellistä, sulla on syöpä, se on iso juttu, mutta ei niin iso ettet sä selviäis" Sanon ja poskeltani valuu kyynel.
"Niin..." Y/n vastaa. "Y/n, mikä on, oot tosi hiljainen ja etäinen" Kysyn huolestuneena.
"Mua pelottaa joonas!" Y/n huutaa. "Mua pelottaa..." Hän sanoo ja alkaa itkeä. "Rakas, sä selviät" Sanon. "En haluu selvitä yksin!" Y/n huutaa taas. "Haluun olla sun kanssa ja selvitä tästä sun kanssa" Y/n sanoo ja alkaa itkeä enemmän. "Tottakai me ollaan tässä yhdessä, miks ei oltais" Kysyn hämilläni. "Koska oon sairas, et sä haluu et pilaan sun koko elämän, kaikki hauskuus katoaa, sä...sä jätät mut lopulta" Y/n sanoo surullisena ja jatkaaa itkemistä.
———————————————————————————-

Tuutte innostuu siitä mitä seuraavaks tapahtuu.