"Oot aina mun rakas hattarapää" // Joonas Porko

Huonojen uutisten jäljet

Joonaksen pov;
"J-joonas.."Y/n sanoo itkien hysteerisesti.
"M-mä tiedän....me selvitään tästä yhdessä" Sanon Y/n:ille ja halaan häntä itkien.
"Mentäiskö autoon puhumaan lisää" Ehdotan Y/n:ille. "J-joo" Hän vastaa. Y/n ottaa kädestäni kiinni ja suuntamme kohti autoa. Itkemme molemmat edelleen, olihan se aika suuri asia. Olemme molemmat intoilleet lapsesta todella paljon, ja yhtäkkiä saamme kuulla ettemme saakkaan sitä...

Y/n:in pov:
Pidän Joonaksen kädestä tiukasti. Näen hänen kasvoiltaan kuinka hän pidättelee itkua, niin minäkin. Auto on lähellä. Joonas avaa auton lukituksen ja menemme sisään autoon.
Pato murtui. Alamme molemmat taas itkeä hysteerisesti. "M-mä en halua u-uskoa tätä" Sanon itkien. "Mä tiedän rakas....mä tiedän" Joonas sanoo. En ole ennen nähnyt Joonaksen itkevän noi paljon, ja tämä näky on masentava.
"Rakas Y/n, me selvitään" Joonas sanoo.
"E-en oikeesti tiedä pystynkö" Sanon pyyhkien silmiäni. Joonas tarttuu käsistäni kiinni. "Me. Selvitään." Joonas sanoo tiukasti. "Arvostan tota, mut on jotain mitä et tiiä...." Sanon vaisusti. "Lapsen saaminen on ollu mulle unelma, ja oon aina luullu etten tuu niitä koskaan saamaan.....katsos..." Sanon ja alan kertoa tarinaa.

(Y/n kertoo tarinaa menneisyydestään)
Pääsimme vihdoin sairaalaan. Minut vietäisiin taas tutkittavaksi. En jaksa tätä vitun anoreksiaa. Pilaa saatana koko elämän.
Mun huone oli numero 11. Astun iskän ja äitin kaa sisään huoneeseen. Siellä oliki mun lääkäri. Sini. Sini on paras. Mul on taas tää pesus tutkimus. Ei ihmeempii. Oon jo parantumas. Paino alkaa olla normi ja tällee.
"Okei Y/n, se ois sit vaa-alle. Nousen vaa-alle ja lääkäri on vieressäni katsomassa lukua.
"Y/n mitä oot tehny..." lääkäri sanoo. Katson lukua. Vittu. No ei siinä. Paino laski. Takas osastolle sit heti huomenna. "Y/n, on muutakin" Sini sanoo. "Noh?" Kysyn. "Sun viime testeissä näkyi jotain, jotain mitä ei heti huomattu....se on pitkä juttu, mutta ei oo todennäköistä että saat lapsia, se on lähes mahdotonta" Sini sanoo. Katson vanhempiani. He katsovat toisiaan shokissa.
Elämäni pahin päivä.

(Nykyaikaan)
Joonaksen pov:
"Y/n, oon niin, niin, niin pahoillani." Sanon. Tunnen taas lisää kyyneliä poskillani. Mutta ne olivat Y/n:in takia. En edes tiennyt koko syömishäiriö hommasta. "Miks et kertonu aijemmin, nyt tajuun miks se raskaus oli sulle niin iso shokki ja miks tää on sulle viel niin super rankkaa" Sanon surullisesti. "Ei se mitään, se oli kauan sitten" Y/n vastaa. "Me-menään nyt vaan kotiin...." Y/n sanoo apeasti.
"Laita nikolle viestii, se auttaa aina" ehdotan.
Y/n vastaa myönteisesti.

Y/n:in ja nikon viestit:

Y/n:
Moi....

Niko:
Noh....miten meni?

Y/n:
Se on poissa. Tuli keskenmeno.

Niko:
Ei vittu. Oon niin pahoillani. Tiiän paljonko se lapsi merkitsi sulle, varsinki kaiken kokemas jälkeen.

Y/n:
Mmm

Niko:
Hei. Oon aina sun tukena, tiiät sen. Puhutaan lisää kun nähään, mutta rakastan sua Y/n. Sä selviit tästä. Aurinko paistaa vielä.❤️

Y/n:
Kiitos vitun rakas Nikoliinani❤️

"Se autto, like always" Sanon Joonakselle.
Joonas antaa pusun huulilleni ja starttaa auton. Nikolle puhuminen auttoi, joonas auttoi, en silti tiedä miten selviän tästä. Tuntuu jo nyt etten selviä huomiseen.
——————————————————————————-

Sori ku ei oo tullu updateja. Nyt tulee useemmin.