My Heart Is A Hurricane || Oleksi [VALMIS]

Luku 2 - Päiväkirja

~Olli~
Olin juuri päässyt kotiin, päätin kokeilla soittaa Aleksille ja kysyä miten sillä menee, koska Aleksi ei ole ollut studiolla viikkoihin.

Puhelu

Aleksi:Moi! Miks sä soitit?

Minä:Moi! Halusin vaa tietää
miten sul menee?

Aleksi:No totaa voisitteks te käydä poikien kans hoitaa Rilla kun mä jouduin jonnekki osastolle muutamaks kuukaudeks.

Minä:Me tullaan kattoo sua myöhemmin mut tottakai me käydään hoitamassa Rilla

Aleksi:Kiitos Olli

Minä:Ei mitään koita levätä
nähään myöhemmin

Aleksi:Joo nähään moikka

Minä:Moikka!

Lähden studiolle sillä tiesin muiden olevan siellä. Pääsen perille pian, avaan oven avaimilla ja suuntaan sisälle.
"Jätkät!? Ootteko täällä?" Huhuilen kunnes Joonas hyppää nurkan takaa. "Moro Matela!" Joonas sanoo ja nauraa. "Moi vaa sullekki hei onks Tommi jossai?" Katson Joonasta. "On, tuolla rumpujen luona." Tuo sanoo ja juoksee sohvalle. Menen peremmälle.
"Tommi? Onks sul avain Alelle?" Katson tuota kysyvästi. "Joo on mulla mihin sä sitä?" Tommi kysyy ja nousee ylös. "Noku Ale on joutunu jonnekki osastolle, Rilla pitäs käydä syöttämässä ja ulkoiluttamassa." Sanon huolestuneena. "Mitä!? Onks Aleksi jossai osastolla?" Muut kysyvät hämmästyneenä. Nyökkään vain ja nielaisen sillä pelkäsin ettei Aleksi koskaan parane mikä hänellä ikinä olikaan.

~Aleksi~
Hoitaja tulee huoneeseeni tarjottimen kanssa jossa oli lautanen ja lasi täynnä mehua. "Tässä sinulle ruokaa syö niin jaksat." Hoitaja sanoo ja jää istumaan viereeni sillä hän katsoi että syön vähintään joka päivä edes vähän. "Syö niin jaksat joo joo älä hoe tota kokoajan tajuutko etten mä koskaan parane tästä!" Huudan hoitajalle ja kyyneleeni virtaa poskiani pitkin. "Aleksi tämä kaikki on vain sinun parhaaksi." Tuo pirteä nainen sanoo. Tekisi mieli heittää tyyny tuota päin. "Voitko ees mennä pois että saan syödä rauhassa!!" Raivoan tuolle. "En koska tämä on minun tehtävä katsoa että syöt edes vähän." Hoitaja sanoo rauhallisesti.
"Vittu! Tän syönnin jälkeen haluun että meet pois täältä vahtimasta mua!" Syön vähän ja saan nielaistua sen ilman että oksensin sitä pois. "Hyvä, tolleen kuin jatkat niin paranet pian." Tuo ilopilleri hoitaja sanoo ja hymyilee. Minä puolestani olen hiljaa ja koitan keskittyä miettimään muuta.

~Olli~
Menimme Tommin kanssa katsomaan miten Rilla voi. "Rilla!" Huudahdan ja pian tuo karvainen pikkukaveri haukahtaa ja tepsuttelee luoksemme.
"Mennäänkö me ulos?" Katson Rillaa ja laitan kaulapannan ja hihnan tuolle. "Mä voin jäädä vaik laittaa Rillalle ruokaa ja juotavaa." Tommi sanoo.
"Joo, voisiks sä samalla sit kattoo Aleksille jotain tavaroita mukaan sairaalaan kun sil on kuulema vaan puhelin ja laturi." Sanon. "Joo tottakai, Olli ooks sä ihastunu Aleksiin?" Tommi hymyilee ja katsoo minua. "Joo taidan mä olla, tai et siis se on mulle tosi tärkee ja haluun et sil on kaikki hyvin." Sanon ja nyyhkäisen. "Voi Olli kyl Alella tulee olemaan viel kaikki hyvin." Tuo lohduttaa. "Nii mut miks me ei nähty ettei se oo kunnossa?" Kysyn kyyneleet silmissä. "Koska Aleksi osaa peittää tunteensa ja huolet sisälleen todella hyvin." Tommi katsoo minua. "Nii, mut mä meen nyt käyttää tän siel ulkona." Sanon ja astelen ulos Rillan kanssa.

Olimme käyneet pitkällä kävelyllä ja kävelemme takaisin Aleksin kodille Rillan kanssa. Menemme sisälle ja irroitan tuolta hihnan ja kaulapannan pois.
"Mä laitoin Aleksille vaihtovaatteita, hammasharjan ja tahnan sekä laitoin sille muita hygienia tavaroita mukaan." Tommi sanoo ja ojentaa pussukan minulle. "Hyvä, viedään nää sit yhessä koko bändin kans." Sanon päättäväisesti. Tommi nyökkää ja lähdemme kohti studiota jossa muut olivat.

~Aleksi~
Olen vihdoin päässyt siitä yli pirteästä hoitajasta eroon. Lähden seikkailemaan käytäviä pitkin, huomaan aulan jossa oli televisio, ruokapöytä, iso sohva, muutama nojatuoli ja iso matto. Menen istumaan sohvan nurkkaan ja katson hiljaa muita ihmisiä. Mietin, mitä hemmettiä teen täällä kun yhtä hyvin voisin olla omassa huoneessani. "Hei Aleksi! Minä olen sinun lääkäri Anneli Hakkarainen. Haluaisitko mennä ulkoilemaan?" Tuo kysyy ja katsoo minua.
Nyökkään, nousen ylös ja katson sairaalatossujani.
Lähden kävelemään käytävää pitkin ulos ja katson ympärilleni. Kaikki näyttivät todella ahdistavalta, uudet potilaat jotka olivat tulleet tänne osastolle pelottivat minua sillä en tiennyt yhtään millaisia he olivat.

Istahdan ulos penkille, huomaan tutut henkilöt tulevan luokseni. "Aleksi!! Moii ihana nähä!" Joel hymyilee. "Moi jätkät!" Hymyilen ja katson noita.
"Miten sä voit? Tai siis sä näytät hieman pirteämmältä." Niko sanoo ja pian kaikki istuivat kanssani samalla penkillä. "No mä voin ihan hyvin lukuun ottamatta yhtä vitun ärsyttävää yli pirteää hoitajaa joka sanoo syö niin jaksat ja hyvä tolleen kun jatkat niin paranet se on niin ärsyttävä mä oon vaan halunnu heittää sitä joka päivä tyynyllä kun en jaksa sen pirteää luonnetta joka päivä." Selitän ja naurahdan. "Millon sä pääset pois täältä?" Olli kysyy ja kääntää katseensa minuun. "Mä pääsen pois ensviikolla jos kaikki menee hyvin." Sanon ja katson poikia. "Ihanaa!! Sit tuut kyl studiolle!" Joonas innostuu. "Joonas ehkä meiän pitäs antaa Aleksille aikaa parantua rauhassa eikä heti passittaa sitä töihin." Olli huomauttaa ja hymyilee. "Joo totta anteeks Aleksi." Joonas on pahoittelevan näköinen.
"Ei se mitään mut mä kyl lupaan tulla heti kun pystyn." Hymyilen.

~Olli~
"Ale voidaanks puhuu hetki kahestaan?" Kysyn ja katson tuota silmiin. "Joo voidaan puhuu tota jätkät nähäänks vaik huomenna?" Aleksi kysyy noilta ja saa vastaukseksi nyökkäykset. Pojat lähtevät ja jäämme Aleksin kanssa kahden ulos. "Ale mulla on tunteita sua kohtaan, tää voi olla huono hetki mut sun ei tarvii sanoo mitää." Sanon ja katson maata. "Olli mitä jos mä haluun sanoo." Aleksi sanoo ja katsoo minua sinisillä silmillään. "Mitä sä haluut sanoo?" Kysyn hieman paniikissa. "Mullaki on tunteita sua kohtaan ja oon tykänny susta tosi kauan." Aleksi hymyilee ja katsoo minua edelleen.
Lähennyn tuota ja suutelen Aleksia. Aleksi vastaa suudelmaan ja pian tuo hymyilee. "Nähääks me huomenna?" Kysyn Aleksilta ja pidän tuon kädestä.
"Joo nähään! Mun pitää nyt mennä syömään." Tuo sanoo. "Ainii Ale oota!" Huudahdan vielä perään.
"Niin?" Tuo kysyy ja kääntyy. "Täs nää sun tavarat." Ojennan tuon pussukan. "Kiitos." Aleksi hymyilee ja kävelee sisälle.

~Aleksi~
Syön kaikessa hiljaisuudessa huoneessani. Ilopilleri hoitaja vieressäni hän kannustaa minua aina kun olen saanut syötyä päivä päivältä enemmän, ehkä uskon siihen että paranen nopeammin. "Hyvä! Sä olet saanut syötyä tänään enemmän kun eilen." Hoitaja sanoo ja vie lautaseni pois. Hymähdän ja kirjoitan päiväkirjaani.

Päivä 9 osastolla
Päiväkirjani! Söin tänään enemmän kuin eilen minulle tämä on iso saavutus sillä paranen nopeammin. Minua hieman pelottaa, sillä kaikki näyttävät todella ahdistavalta ja tänne on tullut uusia potilaita pelottavaa. Näin tänään jätkät pitkästä aikaa minusta oli mukavaa että he kävivät luonani. Olli kertoi tunteistaan ja minä omistani. En vielä tiedä mitä olemme Ollin kanssa mutta ehkä puhumme huomenna lisää. -Aleksi Kaunisvesi
——————————————————————
Toinen luku ulkona
Toivottavasti piditte tästä :)
Koitan julkaista näitä valmiita lukuja heti kun on aikaa <3

Sanoja 1057