My Heart Is A Hurricane || Oleksi [VALMIS]

Luku 32 - Ollin kyynel

~Aleksi~
Heräsin aamulla kauhean pahaan oloon ja juoksen vessaan oksentamaan. Ei pitäisi juoda koskaan liikaa koska se kostautuu aamulla pahasti. Vedän pöntön ja nojaan vessan seinään samalla kun istun siellä. "Hyi vittu mikä olo mulla on." Valitan itselleni. Huomaan Ollin tulevan vessaan. "Huomenta rakas." Sanon muttei Olli vastaa, huomaan hänen silmistään ettei kaikki ole hyvin. Riideltiinkö me eilen. "Rakas teinkö jotain väärin?" Kysyn muttei Olli vastaa. Nousen ja kosketan Ollia olkapäähän. "Älä koske muhun nyt!" Olli sanoo ja työntää minut pois vessasta kyyneleet silmissä.

Lähden kävelylle Rillan kanssa sillä tarvitsen happea. Päätin kävellä studion kautta ja pian olen perillä. Päästän Rillan sisälle ja sitten menen itse perässä.
"Huhuu onks tääl joku!?" Huhuilen mutten saa vastausta. Huokaan ja menen sohvalle samassa kaikki valot sammuvat ja kuulen äänen. Menen paniikkiin ja Rilla alkaa murista nurkassa olleelle hahmolle joka on kokonaan musta. Soitan paniikissa Tommille muttei se vastaa. "Kuka ikinä ootkaan nii älä tuu lähemmäs!" Huudan ja tärisen kunnes tuo alkaa lähentyä. Nielaisen ja pian Rilla pureekin tuota. "Auu!!" Musta hahmo valittaa ja laittaa valot. Katson touhua ja vedän mustan kaavun pois tuon päältä. "JOONAS MITÄ VITTUA!?" Huudan. "Sori Aleksi ei ollu tarkotus." Joonas sanoo ja istuu viereeni. "Toi on tyhmää että säikyttelet tollee." Sanon ja hengittelen.

Olimme puhuneet Joonaksen kanssa melkein kaikesta. "Miten Joel voi?" Kysyn Joonakselta. "Tosi hyvin sillä on vaa darra." Joonas naurahtaa. "Joo, Joel ei oo koskaa osannu juoda sillee ettei sille tulis darraa ja sä oot toinen joka ei osaa juoda sillee." Nauran.
"Kiitti vaa mut ite olitte Ollin kans ihan kännissä." Joonas nauraa. "No tuli otettuu ehkä pari liikaa, mut aamulla en saanu ees suudelmaa Ollilta se vaa työns mut pois vessasta ja ei ees puhunu mulle mitään.
"Outoa olitteks te riidelly?" Joonas kysyy. "Ei me riidelty kun sillon sen sydämmen takia siin viestissä joka oliki mun siskon lähettämä." Selitän ja koitan soittaa Ollille. Olli ei vastaa ja puhelu menee vastaajaan. Huokaan ja suljen puhelimeni.

~Olli~
Istun sohvalla ja mietin Aleksia. Pudotan kyyneleitä poskilleni ja alan itkeä. Halaan jalkojani tiukasti.
"Miks mä tein niin Aleksille nyt se varmasti vihaa mua ja eroaa musta." Mietin itsekseni. Ahdistus ja yliajattelu valtaa kehoni ja katson täriseviä käsiäni.
Olenko todella liian yliajattelija. Mitä jos se onki totta. Aleksi ottaa varmasti itselleen uuden miehen ja jättää minut Kiian kanssa. En saisi ajatella mitään tyhmää mutta on ehkä pakko, koska ei ole muuta vaihtoehtoa juuri nyt. Hengittelen syvään ja koitan estää ahdistuksen.

Lähden ulkoilemaan ja kävelen syrjemmällä polulla. Polulla jossa kukaan ei voisi koskaan tulla vastaan ja kysyä olenko kunnossa. Tutkailen samalla sormuksiani. Huokaan syvään ja alan taas itkeä automaattisesti. "Vittu miks itken koko ajan." Kysyn itseltäni, menen istumaan kivelle joka on vähän matkan päässä polulta.

Katselen maisemia ja mietin syvällisiä. "Oonkohan mä enää ees hyvä aviomies?" Mietin ääneen. Naurahdan sillä tiedän että Aleksi rakastaa minua ikuisesti. Päätän lähteä kävelemään kotiin, koska ulkona on jo hieman kylmä. Seuraavaksi joudun odottamaan Aleksia ja Rillaa kotiin.
———————————————————————
En ikinä tiiä mitä kirjotan näihin koska en keksi mut jos haluutte jotain jännitystä luvuissa nii niitä on tulossa.

Muista kertoo mielipide :)

Sanoja 505