Luku 1 - Osasto

873 34 3
                                    

~Aleksi~
Olen matkalla studiolle, sinne missä jätkät ei kysele miten minulla menee tai olenko muistanut syödä. Ajan autoni studion parkkipaikalle, sammutan auton, radio sammuu ja istun hetken kuunnellen hiljaisuutta joka valtaa auton. Katson kelloa se näytti 13:30, huokaan, otan avaimet, puhelimen ja astun ulos autostani. Kävelen studion ovelle, että voisin avata sen. Laitan avaimen lukkoon ja saan sen auki, astelen sisälle, riisun kengät sekä takin ja suuntaan omalle työpisteelleni. Huomaan Ollin istumassa sohvalla ja soittamassa bassoaan. Huomioni kiinnittyy häneen ja jään katselemaan tuota ja tuon soittoa. "Ai moi! Sori mä en yhtään huomannu, että tulit siihen ooks ollu siin kauanki?" Olli katsoo minua suoraan silmiin. Tunnen punan nousevan poskilleni.
"En kauaa tulin itseasiassa just äsken." Sanon nopeasti ja käännyn oman pöydän äärelle.

Oli aika noloa, että punastuin samalla sekunnilla kun Olli katsoi minua. Toivottavasti se ei nähnyt punastumistani. Nyt vain keskityn tähän mitä olen tekemässä enkä mieti Ollia ollenkaan, okei en ole saanut häntä mielestäni siitä asti kun liityin tähän bändiin. "Hei Aleksi ottasiks sä jotain esim. kahvia?" Olli ehdottaa minulle. "Joo voin mä ottaa, tuun sit ite hakemaan." Hymyilen ja jatkan musiikin viimeistelyä. "Kyllä mä voin tuoda sen sulle sit kun se on valmista." Tuo hymyilee ja kävelee keittiöön.
"Olli ei sun tarvii tai no jos nyt ihan väkisin haluut tuoda niin sopii mulle." Hymähdän ja kuuntelen biisin läpi muutaman kerran.

~Olli~
Aleksi on todella söpö en vain tiedä onko Aleksi samaa mieltä minusta, ainakin hän punastui kun katsoin häntä. Onkohan se sittenkin ihastunut minuun? En tiedä ehkä pitäisi kertoa tunteistani sillä sen avulla saan selvyyden myös Aleksin tunteista.

Kaadan kahvit kuppeihin ja vien toisen Aleksille.
"Tässä tää kahvi." Sanon ja ojennan kupin. "Kiitos Olli todella ystävällistä." Tuo hymyilee ja juo kahviaan samalla kun valmistelee biisin. Soittelen bassoani ja katselen ulos ikkunasta.

~Aleksi~
Olen saanut kahvini juotua, suljen koneeni ja nousen ylös. Menen laittamaan kengät ja takin päälleni. "Ale minne sä oot menossa?" Olli kysyy ja katsoo minua.
"Öömmhh mä meen kotiin." Sanon ja koitan päästä tilanteesta pois pian. Olli vetää minut lähelleen ja halaa minua tiukasti. "Olli voisiks sä nyt päästää mut menemään." Sanon hieman ahdistuneena.
"Joo sori et mä tälleen." Tuo sanoo ja vetäytyy kauemmas minusta. "Ei se mitää mä en vaan kauheesti tykkää haleista." Hymähdän ja menen ovesta ulos.

~Olli~
Puen takin ja kengät päälleni. Kävelen rappuset alas ja mietin Aleksia, se ei koskaan ole käyttäytynyt noin oudosti onkohan sillä kaikki hyvin. Pudistan päätäni ja suuntaan omalle autolleni. Istahdan autoon, laitan vyön kiinni ja lähden ajamaan kotiini. Pääsen pihamaalleni ja nousen autosta. Saan viestin bändin ryhmään.

Bändin apinat🔥

Joel🍻:Tuutteks tänää bisselle?

Niko🥀:Joo, voin mä tulla.

Aleksi🥺:Mä en tuu mul on kaikkee muuta

Tommi🐻:Mä voin tulla myös mites Olli?

Minä:Messissä.

Joonas😏:Tulossa!!

Joel🍻:Ale? Onks kaikki hyvin?

Aleksi🥺:On on ei vaa huvita tänää tulla baarii

~Aleksi~
Meinaan pyörtyä, sillä en ollut syönyt koko päivään.
"Nyt Aleksi! Otat ittees niskasta kiinni ja syöt!" Huokaan ja sanon itselleni. Edelleen ongelma on se ettei jääkaapissani ollut mitään joten päätin laittaa Tommille viestin.

Tommi🧸

Minä:Tommi voiks käydä mun puolesta kaupassa mua pyörryttää todella paljon eikä mulla oo ruokaa.

Tommi🧸:Voin, ootko ok? Tarviiks jotain sokeripitosta?

Minä:Ihan sama mut älä kerro tästä
muille en haluu et ne huolestuu turhaan.

Tommi🧸:Joo en kerro ja mä
käyn kaupassa nopee ja tuun sit sun luokse.

Minä:Kiitti Tommi!

Odotan että Tommi tulee. Pelkään että pyörryn ennen sitä onneks Tommilla on vara-avain mun luokse sillä annoin sen varmuuden vuoksi. Nousen ylös mutta minua pyörryttää sen verran paljon että päätän istua alas. Pian Tommi tulee sisälle avaimillaan. "Moi Aleksi! Onhan kaikki hyvin?" Tommi kysyy eteisestä riisuen samalla takkiaan ja kenkiään. "Mmh on on." Sanon ja istun sohvalla.
"Mä toin sulle ruokaa, muutaman suklaapatukan ja juotavaa." Tommi hymyilee ja purkaa kauppaostokset. "Kiitti!" Mumisen.

~Olli~
Olen matkalla meidän lempi baariin. Pääsen pian perille ja näen Joelin ulkona. "Kato Matela sä olit ajoissa!" Joel nauraa ja tökkää minua vatsaan. "Nyt! Hokka et alota! Missä Joonas, Niko ja Tommi on?" Kysyn ja katselen ympärilleni. "Tommi sano menevänsä jonnekki, Joonas on kai tulossa ja Niko on matkalla." Joel selittää. "Okei ja Ale ei tullu?" Kysyn hieman huolissani. "Joo ei tullu, must tuntuu ettei sil oo kaikki hyvin yleensä se tulee meiän kans viettää iltaa." Joel ihmettelee ja miettii. "Tota me oltiin tänään studiolla, sit kun se oli lähössä mä halasin sitä ja Aleksi oli todella ahdistunut ja sano ettei tykkää haleista ja se oli kauheen kalpee." Huokaan ja mietin mikä Aleksilla on. "Nyt mennään Aleksin luokse!" Joel huudahtaa ja vetää minua perässään.

Pääsimme Aleksin luokse ja soitamme ovikelloa. Tommi tulee avaamaan oven. "Mitä te täällä teette?" Tuo kysyy ja päästää meidät sisälle. "Onks Ale kunnossa?" Kysyn huolissani. "On, se kunnossa ei oo hätää." Tommi hymyilee. Huomaan Aleksin tulevan luoksemme. "M-Moi." Aleksi sanoo ja katsoo minua. "Moi." Sanon ja hymyilen. Olemme kävelemässä olohuoneeseen kunnes Aleksi pyörtyy ja saan siitä juuri otteen. "Aleksi! Mikä tuli?" Joel kysyy. "Auttakaa se pyörty!" Huudahdan ja lasken tuon varovasti maahan makaamaan. "Soittakaa apua!" Joel sanoo. Tommi soittaa apua ja minä puolestani koitan herättää Aleksia. "Ei se herää!" Sanon ja kyyneleeni valuvat poskiani pitkin.

~Aleksi~
Koitan avata silmiäni kirkkaita valoja vasten, mutta en saa avattua silmiäni vielä. "Aleksi jos sä kuulet mua niin purista mun kättä." Lääkäri sanoo ja puristan tuon kättä. "Hyvä, kertositko mikä sun nimi on?" Lääkäri kysyy. "Mä oon Aleksi Matias Kaunisvesi." Sanon ja katson ympärilleni. "Hyvä Aleksi! Sä oot sairaalassa pyörtymisen takia ja me joudutaan siirtää sut osastolle parantumaan." Lääkäri kertoo. "Kauan mä joudun olla siellä!? Entä mun koira!?" Kysyn paniikissa. "Nyt olis hyvä että soitat sun vanhemmille ja pyydät heitä hoitamaan koiraasi." Lääkäri sanoo ja poistuu sitten huoneesta.
——————————————————————
Well tässä teille uutta tarinaa Oleksista
Tässä olis teille ensimmäinen luku
Tää tulee olemaan paljon rankempi kirja sillä tässä tapahtuu enemmän asioita kun muissa mun kirjoissa.
Toivottavasti piditte ekasta luvusta❤️

Sanoja 968

My Heart Is A Hurricane || Oleksi [VALMIS]Donde viven las historias. Descúbrelo ahora