My Heart Is A Hurricane || Oleksi [VALMIS]

Luku 35 - Kultariipus

~Olli~
Pääsimme Tommin, Joonaksen, Joelin ja Nikon kanssa sairaalaan. Etsimme Aleksin huonetta mutta päätimme jäädä käytävään odottamaan lääkäriä. Lääkäri kävelee käytävällä. "Hei anteeks missäköhän huoneessa Aleksi Matela?" Kysyn. "Odotas oletko hänen miehensä?" Lääkäri kysyy. Nyökkään. "Oon Olli Matela." Sanon ja pian lääkäri luo huolestuneen ilmeen kasvoilleen.
"O-Onks A-Aleksi?" Joel katsoo lääkäriä. Halaan Joelia. "Aleksin tila on vakaa mutta joudumme pitää häntä nukutettuna vielä muutaman tunnin koska vauriot olivat tosi pahat." Lääkäri selittää ja pian Aleksin huoneeseen juoksee hoitajia ja lääkäreitä.
"Selviikö mun mies?!" Kysyn huutaen. "Emme voi olla varmoja." Lääkäri sanoo ja menee huoneeseen.

Olemme odottaneet kolme tuntia eikä Aleksista ole kuulunut mitään. Alan turhautua. "!! Mä haluan mun Allun luo!!!!" Huudan. "Olli nyt rauhotu!" Joonas sanoo ja vetää minut halaukseen. "ETTEKÖ TE TAJUA!!!! HALUUN ALEKSIN LUOKSE!!!" Huudan ja itken. Lääkäri tulee luoksemme. "Miten Aleksi voi?" Niko kysyy todella huolestuneena. "Aleksin tila romahti mutta nyt kaikki näyttää hyvältä, Aleksin toipuminen voi kestää muutaman viikon." Lääkäri selittää ja nousen pystyyn. "Joko Alluu pääsee katsomaan?" Kysyn ja olen menossa. "Pääsee huone on 54." Lääkäri sanoo ja lähtee. Juoksemme Aleksin huoneeseen. "Rakas!!" Huudahdan.

"Mitä tapahtuu?" Aleksi kysyy hieman unisena. "Sun isä se puukotti sua." Selitän ja katson Aleksia. "Ei Olli miks te pelastitte mut!?" Aleksi itkee ja huutaa. "Rakas siks koska me tarvitaan sua mieti meiän bändii!" Sanon ja itken. "Ette tarvii antakaa vaan mun mennä." Aleksi sanoo ja kääntää selän meille. "Mä tiiän ettet sä oikeesti tarkota tota." Joonas sanoo Aleksille. Katson mustatukkaista poikaa huolissani. "Allu rakas." Sanon ja katson Aleksia. "No mitä?" Aleksi kääntyy katsomaan minua. Ojennan Aleksille kultariipuksen jossa on puolikas sydän. "Tää on ihana." Aleksi hymyilee ja laittaa sen kaulaansa. "Nyt me voidaan yhdistää nää." Sanon ja hymyilen.

~Aleksi~
Katselin Ollin antamaa kaulakorua. "Se näyttää ihanalta sun kaulassa." Olli sanoo. Hymyilen ja nousen istumaan. "Pääsetkö sä millon pois?" Joonas kysyy. "Nooh huomenna." Sanon ja huokaan. Pojat nyökkää ja katsoo minua. "Eii älkää tuijottako." Naurahdan. "Ei sori Allu." Pojat sanoo nauraen.
"Ei se mitään, ootte mulle kun veljiä." Sanon ja hymyilen. Olli pusuttelee päätäni ja silittelee hiuksiani. "Tää koru ikuistaa meiän ikuisen rakkauden." Hymyilen. "Niin ikuistaa." Olli sanoo ja hymyilee.

Olli, Joonas, Joel, Niko ja Tommi lähti sairaalasta ja minä taas jäin tänne odottamaan huomista. Hoitaja tuli huoneeseen ja alkaa tökkiä minua neulalla käsivarteen. "Ei hätää mä otan sulta verikokeen." Hoitaja sanoo ja ottaa 3 putkea verta. "Nyt on valmista." Hoitaja sanoo ja poistuu huoneesta kaikkien tarvikkeiden kanssa. Huokaan ja katson laitteita, jotka ympäröivät minua. Ahdistavaa enkä halua nukkua yksin vaan Ollin vieressä. Otan puhelimeni ja katselen sitä. "Hmm mä saattaisin ehkä huomenna kävellä kotii paitsi ei Olli antas mun kävellä vielä." Mietin itsekseni.

Nukahdin miettiessäni Ollia ja tuhisen kuitenkin yöllä hoitajat kävivät kirjaamassa tuloksiani ja välillä ne kävivät tekemässä jotain kokeita joten nukuin yön huonosti ja olin aamulla väsynyt ja kiukkuinen.
———————————————————————
Taas uus luku teille

En oo saanu aikaiseksi kirjoiteuttua uusia lukuja koska joudun käydä koulussa välillä😂 joten näitä tulee joskus kerran viikossa tai parissa viikossa😂

Sanoja 490