My Heart Is A Hurricane || Oleksi [VALMIS]

Luku 10 - Kotiin paluu juhlat

~Olli~
Sain Aleksin nukkumaan vihdoin, hän oli todella levoton ja itki monta tuntia. Toivon todella ettei se mies seuraa meitä Suomeen asti. Katson tuota huolestuneena enkä juuri nukkunut ollenkaan. Meidän lento lähtisi 10 aikaan aamulla ja kello näyttää 4 aamuyöllä. Huokaan ja nousen istumaan.
Katson Aleksia joka pyörii hieman levottomasti.
"Ä-ÄLÄ KOSKE MUHUN!!!" Aleksi huutaa unissaan ja pian lyödän itseni herättämästä tuota. "Alee herää!" Huudahdan kunnes tuo herää ja takertuu minuun. "P-Pelottaa." Tuo sanoo itkuisena. "Shh nuku vaan mä oon tässä ei oo hätää." Sanon ja silitän Aleksin hiuksia.

~Aleksi~
Herään katson kelloa, kello näyttää 8:00 ja hautaudun peittoni alle. Käännän katseeni Olliin joka on ollut koko yön hereillä. "Eks sä oo nukkunu?" Kysyn hieman huolestuneena. "En, halusin kattoo onks sul kaikki hyvin." Olli sanoo ja suutelee minua. Vastaan suudelmaan. "Rakas mä oon kunnossa." Hymyilen ja halaan tuota. "Mä vaa jäin miettii sitä eilistä." Tuo huokaa ja kääntyy minuun päin. "Älä mieti sitä enää." Laitan käden Ollin rintakehälle ja piirrän kuvioita sormellani. "Mut se mies suuteli sua ja raiskas sut melkein." Tuo basisti jatkaa. "Tiiän mut ei se Suomeen tuu." Huokaan ja jatkan piirtämistä.

Olemme päässeet lentokoneeseen, meidän parhaat ystävät Joonas, Joel, Tommi ja Niko tulevat meitä vastaan sillä heillä olisi meille kotiin paluu juhlat ja samalla aiomme kertoa heille meidän kihlauksesta.
Pian tulee kuulutus. "Lentokone laskeutuu 10 min päästä." Kuuluttaja sanoo ja pian olemme alhaalla, astumme koneesta ulos ja huomaamme tutut henkilöt omassa järjestyksessä rivissä.
"TERVETULOA TAKAISIN!" Pojat huutavat ja syöksyvät halaamaan meitä. "Miten teillä meni lento?" Joonas kysyy innoissaan. "Hyvin, väsyttää vaan ihan kauheesti." Olli tokaisee ja ottaa Aleksin kädestä kiinni. "Te ette sit vissii oo nukkunu kauheesti?" Joel pistää oman kyselytuokion pystyyn. "No oikeestaan kyl me nukuttiin siel ei me mitään tuhmaa tehty." Aleksi alkaa nauramaan.
"Mä en usko teihin." Niko alkaa nauramaan. "Älä usko kyllä me tiedetään miten tää menee." Olli nauraa.

~Olli~
Olemme kaikki Joelin luona koska siellä meidän paluu juhlat oli. "Jätkät meil on Alen kans asiaa." Sanon pojille ja kaikki kääntyvät katsomaan meitä.
"Ei kai Ale oo raskaana?" Joel katsoo hämmästyneenä. "Joel mitä vittua sä tiiät kyllä että miehet ei tuu raskaaks." Aleksi nauraa. "Joel ooks sä nukkunu terveystiedon tunnilla?" Tommi kysyy hieman huvittuneena. "Öö ei mennä nyt siihen." Joel sanoo ja istuu hiljaa. "Me mentiin kihloihin." Saan sanottua ja pian pojat ovat katsomassa meidän sormuksia. "Missä te menitte kihloihin?" Niko kysyy ihan innoissaan. "Me mentiin kihloihin Montparnassenin kattoterassilla." Aleksi sanoo ja hymyilee. "Eikää!! Se on se ihana paikka muistatteko jätkät kun käytiin siel sillo muutama vuos sitten?" Joonas kysyy ja katsoo meitä iloisena.
"Joo muistetaan." Joel sanoo ja hymyilee. "Meil olis teille tuliaiset." Aleksi etsii tuliaiset. Pojat istuvat sohvalla hiljaa ja katsovat meitä ihan hämmästyneinä. Aleksi antaa Joelille lokki pehmolelun. Joel alkaa nauramaan "Miks?" Joel kysyy naurun seasta. "Koska se kuvastaa sua hyvin ja pelkäät niitä muutenkin." Olli nauraa. Seuraavaksi Aleksi antaa Joonakselle hatun. Joonas asettelee sen päähänsä. "Kiitti tää on todella hieno!" Joonas hymyilee. Sitten tulee Tommin vuoro. "Hahaa mä sain lusikan niin voin heittää Joonasta sillä taas." Tommi naurahtaa ja tutkii lusikkaa. Aleksi antaa Nikolle hupparin jossa on kissan kuva. "Kiitos tää on tosi hieno ja kiva tää kuva tässä." Niko hymyilee.
—————————————————————
Ens luvussa hieman sairaalaseikkailua ja pelkoa
Mut kertokaa mielipide ja laittakaa se tähti sit vaikka <3

Sanoja 543