My Heart Is A Hurricane || Oleksi [VALMIS]

Luku 30 - Maailman kuumin Dj

Tässä luvussa jatkuu hieman edellisestä luvusta.

~Aleksi~
"E-Ei se mitään sä tiiät että pelkään huutamista ja mun pitäs kertoo sulle jotain." Sanon ja katson Ollia.
"Rakas kertoa mitä?" Olli katsoo minua kysyvänä. Nostan hihan ja odotan millon Olli alkaa syyttää itseään vaikka se ei ollut hänen syytä. Söpö basisti katsoo kättäni jossa on sideharso päällä. "Anteeks tää on mun syytä jos en olis huutanu niin sä et olis tehny näin." Olli syyttää itseään ja tämän poskille valuu kyyneleet. "Shh shh rakas ei ollu sun vika." Selitän Ollille. "Mut mä huusin ja kyllä mä haluan syyttää itseäni siitä että mun ihana ja rakas mies viiltää itseään." Olli itkee ja rauhoittelen häntä kunnes tuo rauhoittuu.

Makaamme Ollin kanssa sängyllä ja tunnen kuinka hänen sormi kulkee käsivarrellani. Rakastan tuota miestä hän on taitava kaikessa. Myös siinä. Ollissa on jokin veto voima jonka takia ihastuin. "Tiesitkö että sä oot maailman kuumin Dj." Tuo selittää ja hymyilee. "Ite oot maailman kuumin basisti." Kikatan ja kutitan Ollia hieman. Olli alkaa nauraa ja käskee minun lopettaa, mutten aio päästää Ollia näin helpolla jatkan kutittamista. "Aleksi rakas voitko lopettaa en haluu hikkaa." Olli vaatii. "Ei vielä Olli." Sanon ja nauran. Hetken päästä lopetan. "Kiitos rakas ettet tappanu mua." Olli naurahtaa ja yhdistää huulemme. Pian suutelemme muutaman tovin ja katsomme toisiamme silmin.

Nukahdamme pian käperryin Olliin kiinni kunnes ovikello soi. Katsoin kelloa ja se näytti 1 yöllä kuka ovellamme olisi tähän aikaan. Menen avaamaan oven. "A-Aleksi!" Joonas sanoo itkuisena. "Joonas mikä hätänä?" Kysyn ja vedän tuon sisälle ja suljen oven. "J-Joelin tila on huonontunut s-sen koneet piippas." Joonas selittää panikissa ja itkuisena. "Shh shh Joel selvii kyllä se on vahva." Selitän Joonakselle.
"E-En mä haluu menettää Joelia se on mun toinen puolikas sydämmestä." Joonas itkee rintakehääni vasten. Silitän Joonaksen hiuksia. "Ei hätää vaikka tilanne on nyt tällänen kaikki selvii vielä." Sanon ja silitän Joonasta.

~Olli~
Herään siihen että olkkarista kuuluu ääniä. Nousen sängystä ja menen katsomaan mitä tapahtuu. "Joonas mitä sä tähän aikaan yöllä oot täällä?" Kysyn tuolta.
"Joelin tila on huonontunu ja sen koneet oli alkanu piippaamaan ja sit Joonas juoks tänne." Aleksi selittää.
Nyökkään ja menen halaamaan Joonasta. "Mä en selvii tästä koskaan." Joonas sanoo ja halaa minua.
"Kyl sä selviit me ollaan sun tukena." Sanon ja pussaan Joonasta hiuksien sekaan. "Kiitti Allu ja Olluska." Joonas sanoo ja tekee pienen hymyn huulilleen.

"Itkäää!!!!" Kiia huutaa omasta huoneestaan. "Mitä Kiia?" Kysyn ja menen ovelle. "Titä vaan että mivvon mä pääten Tommi tetän vuokte?" Kiia kysyy. "Meiän pitää jutella Tommin kanssa." Sanon ja laitan tuon pienen tytön takaisin nukkumaan. Menen olkkariin.
"Mä taidan lähteä kotiin." Joonas sanoo ja on nousemassa. "Älä lähe enää yötä vasten tonne ulos jää yöks." Aleksi sanoo ja tuon Joonakselle peiton ja tyynyn ja menemme Aleksin kanssa makkariin.

Nukahdamme ja nukumme yön tosi hyvin. Aamulla heräämme siihen että puhelin soi se oli luultavasti Joonaksen. Nousemme ylös ja menemme olkkariin jossa Joonas on ja katsoo meitä iloisena. "No kuka se oli?" Kysyn Joonakselta. "JOEL ON HERÄNNY JA SE SELVIS!!" Joonas itkee onnesta. "Ihanaa mähän sanoin et Joel on vahva." Aleksi sanoo ja nojaa minuun.
——————————————————————
Tällänen luku tällä kertaa, anteeks et oon ollu hiljasempi oon koittanu saada näitä lukuja valmiiks :)

Sanoja 530