My Heart Is A Hurricane || Oleksi [VALMIS]

Luku 11 - Oletteko te Ollin läheisiä?

~Olli~
Heräsin yöllä todella outoon tunteeseen. "Aleksi! herää." Koitan herättää tuota ja joudun nousemaan ylös. "Mitä rakas?" Aleksi nousee istumaan viereeni.
"Mulla on outo olo ja mua sattuu." Valitan kunnes en pysty enää kontrolloimaan itseäni. "Olli mihin sua sattuu?" Aleksi koittaa kysyä mutta päättää soittaa apua. En osannut enää vastata ja olin menettämässä tajuani.

~Aleksi~
Jouduin keskellä yötä soittaa pojille sillä olin sairaalan käytävällä odottamassa tietoa Ollista. Pian pojat tulevat luokseni. "Aleksi mitä on tapahtunut?" Tommi kysyy minulta ja koitan parhaani mukaan olla itkemättä. "N-No Olli herätti mut, sano et sil on outo olo, sitä sattuu sen jälkeen kun kysyin et mihin niin se ei enää pystynyt vastaamaan ja sen jälkeen se pyörty." Selitän ja alan itkeä. "Missä Olli on nyt?" Joel kysyy hätääntyneenä. "Ne vei sen jonnekki tutkimuksiin ja käski odottaa." Huokaan ja nojaan Joonakseen koska se oli lähimpänä minua. "Kyllä se selvii Olli on vahva." Niko sanoo ja kyyristyy eteeni. "Mä tiiän mut mä en kestä jos menetän sen." Sanon ja katson Nikoa. Pian lääkäri tulee luoksemme. "Oletteko te Ollin läheisiä?" Lääkäri kysyy. Nyökkäämme vain vastaukseksi. "Nyt olisi hyvä kertoa mitä on tapahtunut ja missä te olette olleet." Lääkäri kysyy ja alan panikoida.
"Me oltiin just Pariisissa." Selitän ja itken samalla.
"Mitä Ollille tapahtuu?!" Tommi kysyy ja pysyy vakavana. "Meidän täytyy selvittää onko Ollilla jotain muuta kehossa." Lääkäri selittää ja päästää meidät katsomaan Ollia.

En ole koskaan ollut näin peloissani, pelkäsin että menetän oman rakkaan ja muut todella tärkeän ystävän. Istumme Ollin sängyn viereen tuoleille, pidän Ollin kädestä kiinni. Joel tuijottaa taulua josta näkee sydämmen sykkeen, kirjaimellisesti Joel on tuijottanut tuota jo 10 min. "Hei jätkät kattokaa toi viiva on pelkkää suoraa." Joel huudahtaa. Hoitajat tulevat huoneeseen ja vievät meidät käytävälle.
"MÄ HALUAN OLLIN LUO!!" Huudan ja itken Joelia vasten. "Aleksi ota ihan rauhassa." Joel silittää selkääni. "AI PITÄSKÖ MUN OTTAA RAUHASSA? MUN KIHLATTU MAKAA SAIRAALASÄNGYSSÄ SYDÄN PYSÄHTYNEENÄ JA SÄ VAAN SANOT ET OTA RAUHASSA!" Huudan ja itken. "Mä voin viedä Aleksin vähän ulkoilemaan, niin soittakaa jos Ollista kuuluu jotain." Niko sanoo ja vie minut ulkoilemaan.

Kävelemme Nikon kanssa ja pysähdymme katsomaan puroa joka solisee. "Ooks sä nyt ok?" Niko kysyy minulta varovaisesti. "Joo, mua vaan pelottaa ihan kauheesti ettei Olli enää tokene tosta." Nyyhkäisen ja pyyhin kyyneleitäni jotka virtaavat poskiani pitkin. "Mä en haluis sanoo tätä koska mun piti olla sun tukena, mut mua pelottaa kans." Niko sanoo ja katsoo puroa hiljaa. Nojaan pienesti Nikoon ja huokaan syvään. Pian Joel soittaa Nikolle ja koitan kuunnella mitä he puhuvat. Niko kääntyy minuun päin ja hymyilee pienesti, tuo lopettaa puhelun. "Arvaa mitä?" Niko katsoo minua. "No?" Kysyn hieman peloissani. "Olli on herännyt ja syy on löytynyt miks se oli vähän sekava." Niko selittää ja minä suorastaan hyppään tuon syliin. "Mennäänks kattoo Ollii muut on jo siellä." Tuo katsoo minua ja hymyilee.

~Olli~
Heräilen ja koitan avata silmiäni. Mumisen jotain sillä en tiedä yhtään missä olen. "M-Mitä tapahtu?" Kysyn ihmeissäni. "Sä oot sairaalassa." Joel sanoo ja kääntyy ovelle päin josta Aleksi ja Niko tulevat. Nyökkään vain vastaukseksi ja hymyilen sen jälkeen Aleksille. "Rakas!!" Aleksi huudahtaa ja syöksyy halaamaan minua.
——————————————————————
Joutuuko Olli uudelleen samanlaiseen koitokseen vielä?
Pelkääkö Aleksi että menettää Ollin
Kaikki tämä selviää seuraavassa luvussa

Sanoja 529