My Heart Is A Hurricane || Oleksi [VALMIS]

Luku 33 - Kuolen ennen sua

~Olli~
Aleksi ja Rilla saapui kotiin, ryntään eteiseen ja katson Aleksia. Aleksi katsoo minua silmiin ja hymyilee. Lähennyn Aleksia ja suutelen tuota kiihkeästi. Aleksi vastaa suudelmaani kiihkeästi ja hymyilee. "Rakas, anteeks tosi paljon." Pahoittelen ja silitän tuon söpöläisen käsivartta. "Ei se mitään rakas, en oo vihanen sulle." Aleksi sanoo ja painaa pusun otsalleni. "Avvu se oli väärä kohta." Kikatan ja pian tunnen Aleksin pehmeät huulet omillani. "Onko nyt parempi?" Tuo kysyy ja katsoo minua. "On." Hymyilen. Makoilemme sängyllä kunnes oveen koputetaan se oli äitini juoksin avaamaan oven ja pienen Kiian. "Itkää!!" Kiia sanoo.
"No hei Kiiuska." Sanon ja nostan tuon syliini. "Mittä iti on?" Kiia kysyy. "tuolla se makkarissa on." Sanon ja lasken Kiian alas. "Mä meen tinne eippa mummo." Kiia sanoo ja kiiruhtaa Aleksin luo.

Menen noiden luo kun olin sulkenut oven. Aleksi ja Kiia ovat nukahtaneet vierekkäin sängyllemme. Söpöä. Nuo kaksi tuhisevat todella ihanasti, menen noiden viereen ja nukahdan itsekkin. Alan nähdä pian painajaisia.

Ollin uni:
"Aleksi missä sä oot?" Huhuilen mutten kuule vastausta. Etsin joka paikan kunnes kuulen kolahduksen ja huudon. Tunnistin että se oli Aleksi.
Menen ääntä kohti ja huomaan tuon makaavan maassa tajuttomana ja pieniä ruhjeita kasvoilla ja käsissä. Katselen ympärille mutten näe ketään.
"Rakas herää!!" Huudan ja kokeilen tuon pulssia.
En tunne pulssia ja alan itkeä. "Sun pitää kulta selvitä." Itken ja alan elvyttää. Soitan apua mutta he ilmoittavat ettei mitään ole enää tehävissä. Rakkain oli poissa.

Pyörin ja hyörin itkien sängyssä. "Rakas shh herää." Aleksi rauhoittelee ja pian herään itkuisena. "O-Oliko se unta?" Itken ja katson Aleksia. "Oli, rakas mitä unta sä näit?" Aleksi silittää hiuksiani. "S-Siinä unessa sä kuolit!" Huuto itken Aleksia vasten. "Shh shh en oo kuolemassa vielä pitkään aikaan mä lupaan." Aleksi sanoo ja jatkaa hiuksien silittämistä. Nyökyttelen ja suutelen Aleksia pitkään. Aleksi vastaa suudelmaani pitkään.

~Aleksi~
Silitin Ollia todella kauan. Kieltämättä pelkään että kuolen ennen Ollia sillä onhan minulla isä joka tekee kaikkensa että tuo onnistuu siinä missä halusi. En halua tietää milloin isäni palaa. Osasto ja syömishäiriö eivät olleet minulle mikään paras asia.
Olli... ihana ja komea. Hän tsemppasi minua aina ja tietty muutkin, mutta Olli on onnekas sillä hän sai sydämmeni.

"Mitä sä rakas mietit?" Olli kysyy katsoen minua silmiin. "Mietin vaan entä jos mä kuolenkin ennen sua." Selitän ja katson Ollia silmiin. "O-Onks sulla jotain vakavaa?" Olli kysyy paniikissa. "Ei rakas oo mut entä jos mun isä onnistuu mun murhaamisessa?" Kysyn tuolta. "E-Eikun ei se ei saa onnistua siinä!" Olli sanoo ja itkee. Otan Ollin haliini. "Shh kaikki on hyvin." Sanon ja pusuttelen Ollia päähän. Olli nyökkää ja silittää kättäni.

Pian Olli nukahtaa kainalooni ja jatkan silittämistä koska se on rauhoittavaa. Katoin tuota basistia joka tuhisi suloisesti. Suukotan Ollia päähän ja alan nukkumaan itekkin.
———————————————————————
Tuleeko Aleksin isä takas?

Joutuuko Olli luopumaan Aleksista?

Kaikki selviää lukemalla

Sanoja 465