My Heart Is A Hurricane || Oleksi [VALMIS]

Luku 38 - Uni vai todellisuus

~Aleksi~
Uskoin että muutamassa päivässä ei tapahtuisi mitään kauheaa, mutta niin siinä kävi. Isäni kidnappasi minut ja lukitsi pimeään kellariin jossa on kylmä. En haluaisi sanoa tätä mutta taidan oikeasti olla kuolemassa tänne. Koitin huutaa apua, mutta voimani ovat niin heikot etten vaan enää jaksa. Pian isäni tulee ovesta ja katsoo minua. "Päästä mut Ollin ja Kiian luo." Anelen mutta tuo vain naurahtaa ja pyörittää päätään. "Et sä poikaseni pääse enää koskaan pois täältä." Isäni nauraa ja lähtee pois. Pudotan kyyneleitä ja tärisen kylmyydestä. Tämä on kiduttamista tulisipa edes joku pelastamaan minut.

Koitan päästä tuolista irti, mutten saa itseäni irti.
"P-Päästä mut pois täältä nyt heti!!!" Huudan ja raivoan. "Hiljaa!! Sä et pääse pois täältä tuliko selväks!?" Isäni huutaa ja väistyy ovelta josta tulee isompi mies. Nielaisen ja pidätän itkuani. "Älä huoli kulta kohta sulla ei oo enää paha olla." Mies sanoo. Mikä vitun kulta!? Mä oon Ollin kulta tai rakas. Katson miestä vihaisesti. "Sä et tuu näkee enää päivän valoo koskaan!" Mies sanoo. "Sä päästät mut pois!!" Huudan ja itken.

Pian kaikki pimeni. Kuulin vain viimeisin äänen ja se oli isäni. "Hyvää työtä nyt se ei enää palaa." Isä sanoo. Seuraavaksi herään sairaalasta ja Olli oli vieressäni. "Rakas sä heräsit vihdoin." Olli sanoo ja katsoo minua. "J-Joo h-heräsin." Sanon ja suljen silmäni.

~Olli~
Katson Aleksia huolissani. "Rakas herää!" Itken.
"M-Mä rakastan sua." Aleksi sanoo viimeiset sanat ja pian koneet piippaavat. "A-Aleksi rakas mäki rakastan sua mut älä jätä meitä nyt." Itken ja pyydän lääkärin huoneeseen. Aleksia elvytettiin kauan. Minut pyydettiin käytävään ja pian lääkäri tulee luokseni.
"Oletko Aleksin mies?" Lääkäri kysyy. "O-Olen pääsenkö mä katsomaan Aleksia?" Kysyn ja itken hieman. "Kyllä pääset ja otan osaa." Lääkäri sanoo ja lähtee. Menen Aleksin huoneeseen.
Istun tuolille ja silitän Aleksin hiuksia. "Mä en selvii ilman sua." Itken. Aleksin isä todella teki sen ja nyt en saa Aleksia enää koskaan takas.

Menin studiolle siellä oli Kiia ja pojat. "Missä Aleksi on?" Joonas kysyy. "A-Aleksi... s-se ei tuu enää takas." Selitän ja alan itkeä. "Mitä on tapahtunu Olli?" Niko kysyy ja halaa minua. "A-Aleksi on kuollu." Itken Nikoa vasten. "M-Miten se on ees mahdollista?" Joel kysyy. "S-Sen isän joku kaveri oli pahoinpidelly sen pahasti." Selitän ja itken. "Mittä iti on mä havuun ten tänne myöt." Kiia sanoo ja katsoo minua. "K Kiia, isi ei tuu enää takas se on poissa." Sanon Kiialle ja Kiia alkaa itkeä Joonaksen rintakehää vasten. Nyt Aleksista on vain kuvat ja muistot jäljellä.

Tommi tuli meille yöksi ja hoiti Kiiaa kun minä puolestani vain lepäsin ja surin. "T-Tommi?" Huhuilen. Tommi tulee luokseni. "Mikä hätänä?" Tommi istuu viereeni. "M-Mä en osaa nukkuu enää ilman Aleksia." Katson käsiäni ja itken. Tommi ottaa minut syliinsä ja halaa minua. Itken Tommia vasten.
"Voi Olli rakas siihen menee aikaa ja suret niin paljon kun on tarvetta." Tommi lohduttaa.
———————————————————————
Anteeks et tää oli tällänen luku :(

Onko tämä kaikki vain unta vai todellisuutta?

Kerro mielipide ja anna tähti❤️

Sanoja 504