Cardiff

Viideskymmenes osa

"Onko kummallakaan teistä lapsia?"

Kysyjä oli noin neljäkymmentävuotias nainen, jolla oli haalistuvia raitoja hiuksissaan. Jazz piti ilmeensä tiukasti peruslukemilla vastatessaan kieltävästi.

"Haluatteko te lapsia?"

Jazz avasi suunsa, sulki sen saman tien.

"Anteeksi, te poliisit ette varmaan saa vastata tuollaisiin kysymyksiin." Nainen sulki silmänsä. "Liian henkilökohtaista."

Red vilkaisi Jazzia merkitsevästi. Jazz otti askeleen eteenpäin.

"Neiti McNally, olen pahoillani, jos – "

"Haluan vain, että ymmärrätte." Orla McNally kääntyi selin heihin, katsoi ulos keittiön ikkunasta rannalle, missä helmikuun sade pyyhki hiekkaa. "Olin viisitoista, kun tajusin odottavani Freddietä."

Red liikahti sen näköisenä, että halusi sanoa jotakin. Jazz vaiensi hänet yhdellä varoittavalla silmäyksellä. Orla McNally oli menettänyt ainoan lapsensa alle kaksi viikkoa sitten. Jos nainen halusi puhua, antoi hänen puhua.

Red nieli huokauksen ja risti käsivartensa.

"Harkitsin tekeväni abortin. Freddien isä häipyi saman tien kun kuuli raskaudesta, ja olin niin nuori. Ajattelin, että lapsen saaminen siinä iässä tuhoaisi elämäni."

Jazz tuijotti keskittyneesti ruokapöydän pintaa.

"Äitini ylipuhui minut muuttamaan mieleni. Kun Freddie täytti kahdeksantoista, äiti veti minut syrjään juhlissa ja sanoi, että enkö olekin iloinen, kun kuuntelin häntä silloin. Ja minä sanoin, että totta kai olen. Mutta arvatkaa mitä?" Orla pyyhkäisi kädellään kasvojaan. "Nyt melkein toivon, että en olisi muuttanut mieltäni. Koska silloin minusta se ei tuntuisi nyt tältä."

Naisen ääni särkyi. Antaakseen hänelle aikaa koota itsensä Jazz käänsi katseensa ohueen kansioon kädessään, kertasi sen, mitä tiesi.. Freddie McNally oli ehtinyt täyttää 24 vuotta pari päivää ennen kuolemaansa. Hän oli ollut kiinnostunut meribiologiasta ja toiminut surffauksenopettajana odottaessaan, että saisi korotettua arvosanojaan tarpeeksi mennäkseen yliopistoon. Hänen äitinsä oli löytänyt hänet kuolleena sängystään, kun hän ei ollut ilmestynyt sovitulle syntymäpäivälounaalle. Kuolinsyyntutkijan mukaan hän oli ollut siinä vaiheessa kuolleena puolesta vuorokaudesta vuorokauteen. Ruumiinavauksessa ei ollut selvinnyt mitään, mikä olisi selittänyt hänen äkillisen kuolemansa.

Aavetappaja.

Orla kääntyi viimein ympäri. Hänen silmänsä punoittivat. "No niin. Te halusitte kysyä jotakin. Vaikka en kyllä ymmärrä miksi. Puhuin jo niiden toisten poliisien kanssa. Silloin."

Red selitti vakuuttavalla äänellä, että kyse oli vain rutiinista. Iso osa poliisin työstä oli tietojen tarkistamista ja samojen kysymysten kysymistä kerran toisensa jälkeen, vaikka vastaukset eivät olleet muuttuneet.

Orla nyökkäsi väsyneesti. Hänen täytyi olla edelleen järkyttynyt, Jazz totesi. Jos hän olisi ajatellut yhtään selkeämmin, hän olisi tajunnut kyllä, että kaksi rikosetsivää Cardiffista eivät olisi ikimaailmassa ajaneet henkilökohtaisesti Tenbyyn asti vain kyselläkseen rutiinikysymyksiä 24-vuotiaan miehen yllättävästä mutta täysin luonnollisesta kuolemasta.

"Voisit vain kertoa meille tapahtumien kulusta omin sanoin", Jazz ehdotti. "Milloin puhuit Freddien kanssa viimeisen kerran?"

"Hänen syntymäpäivänään, kaksi päivää ennen kuin... Kaksi päivää ennen kuin löysin hänet. Olimme sopineet, että vien hänet syntymäpäivälounaalle Baytreehin, Freddie rakasti sitä ravintolaa. Mutta Freddie ei tullut paikalle, eikä vastannut puhelimeen, joten minä huolestuin ja kävin hakemassa vara-avaimen ja – "