Cardiff

Viidestoista osa

A/N: Täällä jälleen! Tauko venyi vähän suunniteltua pidemmäksi kiitos tyhmän agenttisarjan, johon koukutuin ja joka oli ihan pakko katsoa loppuun ennen kuin pystyi palaamaan kirjoittamisen pariin. Nyt tarkoitus on kuitenkin edistää tätä tarinaa 40 000 sanan verran huhtikuun Camp Nanossa, eli päivityksiä alkanee ilmestyä taas normaaliin tahtiin! Kiitos tällä välillä tulleista tykkäyksistä ja kommenteista :) - S

**

Jazz työnsi kokoushuoneen auki melkein kymmenen minuuttia myöhässä, puolittain varmana siitä, että saisi heti ovensuussa osakseen Red Kammottava –katseen ja sarkastisen huomautuksen siitä, miten murha ei odottanut edes aamu-unisuudesta kärsiviä naisia. Hän seisahtui niille sijoilleen heti ovensuussa. Emmeline ja Charmers istuivat haukotellen pöydän ääressä, samoin pari rikospaikkatutkijaa, joiden nimiä hän ei muistanut. Brendan Paxtonin ja Jenny Parsonsin kuvat olivat ilmestyneet yön aikana murhaseinälle, ja kuvien viereen oli kirjoitettu tutkimuksen tärkeimmät käänteet Redin vinolla käsialalla. Rediä itseään ei kuitenkaan näkynyt missään.

"Onko nyt aprillipäivä vai maailmanloppu?"

"Redin auto on varmaan hajonnut."

"Tai Frank on saanut viimein tarpeekseen ja murhannut Redin", Jazz mutisi ja istui alas pöydän ääreen. Redin eilisen esityksen jälkeen lehdistötilaisuudessa se ei olisi ollut mikään ihme.

Hän hengitti syvään kahvia ja vilkaisi sähköpostiaan. Red oli ilmeisesti tehnyt taas töitä yöllä, koska sähköpostissa odotti puoli kolmelta aamulla laitettu viesti, joka piti sisällään tutkimuksen viimeisimmät käänteet. Hotellin tietojen mukaan Pauline Paxton oli kirjautunut sisään hotelliin suurin piirtein siihen aikaan kuin oli ilmoittanutkin, istunut noin tunnin verran yksin hotellin baarissa kahvin ja leivän kanssa ja palannut sitten huoneeseensa. Valvontakameranauhojen perusteella nainen oli myös pysynyt huoneessaan koko yön. Joko hän oli löytänyt salakäytävän ulos hotellista, tai sitten hän ei ollut murhannut miestään ja tämän tyttöystävää ainakaan omakätisesti. Liitteenä olevan rikospaikkatutkimusraportin mukaan talosta ei ollut löytynyt sormenjälkiä tai jälkiä murrosta, mikä tarkoitti sitä, että tekijällä oli ollut joko avain tai tarpeeksi taitoja oven avaamiseen jälkiä jättämättä. Beatrix Comptonin mukaan Paxtonit olivat säilyttäneet vara-avainta puutarhavajassa, Jazz muisti. Heidän pitäisi kysyä Paulinelta, kuinka moni oli tiennyt vara-avaimen olemassaolosta.

"Okei, aloitetaan sitten." Red työnsi jalallaan oven auki ja harppoi sisään huoneeseen kahvimuki toisessa kädessä ja paperipino toisessa kädessä.

Jazz avasi suunsa huomauttaakseen, että he olivat olleet valmiita aloittamaan jo viisitoista minuuttia sitten. Red ei kuitenkaan vilkaissutkaan hänen suuntaansa, vaan viskasi paperipinon pöydälle, veti itselleen tuolin ja istui alas.

"Tilannepäivitys. Vance", Red haukahti ennen kuin Jazz ehti sanoa mitään. "Mikä on tilanne Parsonsin suhteen?"

Emmeline nielaisi mukinsa nopeasti tyhjäksi ja yskähti pari kertaa kuin olisi vetänyt kahvia henkitorveen. "Ehdin puhua eilen uhrin äidin ja naapurien kanssa. Äiti ei ollut puhunut uhrin kanssa kolmeen viikkoon eikä muistanut, että uhri olisi kuulostanut jotenkin erilaiselta kuin yleensä. Äiti oli tietoinen siitä, että uhri tapaili jotakuta miestä, mutta ei tiennyt yksityiskohtia. Äidin mukaan Parsonsilla ei ollut läheisiä ystäviä Cardiffissa. Naapurit sanoivat samaa. Parsons oli hiljainen ja pysyi omissa oloissaan, eikä kukaan muistanut nähneensä häntä koskaan kenenkään miehen kanssa."

"Eli Paxton ja Parsons eivät tavanneet Parsonsin asunnolla ainakaan säännöllisesti. Mikä on mielenkiintoinen valinta sinänsä, koska siellä heidän ei olisi tarvinnut huolehtia Paxtonin vaimosta. Muuta?"