Cardiff

Neljäskymmenesviides osa

Moi taas, ja kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen osaan! Tässä jouluhenkistä jatkoa (vuodenaikakin alkaa olla melkein sopiva jouluosalle) - toivottavasti teillä on tämän osan kanssa yhtä hauskaa kuin mulla oli sitä kirjoittaessa! :D

**

it's beginning to look a lot like Christmas

everywhere you go

(Michael Bublé - It's Beginning to Look a Lot Like Chrismas)

**

20.joulukuuta

Jazz ei enää ollenkaan ihmetellyt sitä, että henkirikostilastot kiipesivät pilviin joulun aikaan. Kolme tuntia jouluostoksilla, ja hänkin alkoi olla valmis toteuttamaan harkitun murhan. Yksikään valamiehistö ei tuomitsisi häntä, hän oli varma siitä. Mielentilatutkimuksen loppuraportissa lukisi, että stressistä, tungoksesta ja Wham!:in Last Christmasista johtuva äkillinen psykoosi. Valitettavaa, mutta ymmärrettävää.

Masentavinta oli, että hän ei voinut syyttää kuin itseään. Miksi hän ei voinut olla sellainen kuin pikkusiskonsa, joka alkoi miettiä joululahjoja jo kesäkuussa? Tai edes sellainen kuin Chard, joka varasi aina marraskuun alussa yhden illan joululahjojen suunnitteluun ja tilasi sitten kaiken kerralla netistä? Mutta Jazz oli tapansa mukaan jättänyt koko jutun viime tippaan, mikä tarkoitti sitä, että hän oli tuomittu säntäilemään kauppakeskuksessa seuranaan joukko ostoskärryjään murhanhimoisesti lykkiviä pahantuulisia perheenäitejä, epätoivoisia perheenisiä ja karkin perään huutavia lapsia. Yksi vanhemmista yritti ponnettomasti saada jälkikasvunsa käyttäytymään muistuttamalla, että tontut kuuntelivat joka kulman takana, mihin päiväkoti-ikäinen pikkulapsi kiljui koko keuhkojensa voimalla:

"Ja vitut tontuista!"

Jazzin suupieliä alkoi väkisinkin nykiä. Ja vitut tontuista – mistä vetoa, että Red oli ollut samanlainen lapsena?

Hän käänsi katseensa takaisin joululahjalistaansa ja yritti pitää loitolla kasvavan ahdistuksen. Listasta oli vielä puolet jäljellä, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä ostaa. Chardin nimen perään merkitty jotain vaaleanpunaista oli suurin piirtein yhtä hyödyllinen vihje kuin älä osta vaatteita – se ei pääty hyvin! Maxin nimen kohdalla. Viimein Jazz luovutti, veti puhelimensa esiin ja soitti Samille.

"Mitä ostit Maxille ja Chardille joululahjaksi?"

"Joululahjaksi?" Sam kuulosti siltä, että ei ollut vielä täysin herännyt. "Odota vähän... Joo, ostin Chardille yhden kirjan modernista feminismistä. Ja Maxille oppaan siitä, miten omaa musiikkia voi markkinoida netissä."

"Hemmetti", Jazz mutisi kateellisena. "Nuo on itse asiassa hyviä ideoita."

"Tiedetään." Sam haukotteli kovaäänisesti. "Mitä tapahtui sille, että aiot tästä lähtien ostaa joululahjat ajoissa? Olen aika varma, että sanoit niin viime vuonna."

"Joo", Jazz huokaisi. Hän ei viitsinyt sanoa, että hänen oli kyllä ollut tarkoitus hoitaa lahjaostokset jo edellisenä viikonloppuna, mutta sitten Red oli ylipuhunut hänet lähtemään seurakseen katsomaan jotakin vanhaa murhapaikkaa Llandoveryyn. Se oli ollut hyvä viikonloppu – he olivat päätyneet yöksi bed&breakfastiin, jossa oli valtava sänky – mutta se ei ollut tehnyt hyvää Jazzin jouluostoksille.

"Ole kiltti ja auta", hän aneli Samilta nyt. "Tarvitsen jonkun kelvollisen idean, ennen kuin toteutan joukkomurhan keskellä kauppakeskusta."

"Miten olisi liput jollekin keikalle?"

"Annoin keikkaliput viime vuonna. Ja sitä edellisenä." Jazz oli hetken hiljaa ja mietti. "Ja luultavasti myös sitä edellisenä."