Cardiff

Kolmas osa

Jazz rakasti asuntoaan yli kaiken. Hän tiesi olevansa yksin mielipiteensä kanssa: Maxin mielestä hänen asuntonsa oli ahdistava, ja hänen vanhempansa puolestaan eivät voineet ymmärtää, miksi hän halusi asua siellä, kun samalla rahalla olisi saanut pienen sievän kolmion, jos hän vain olisi muuttanut hieman kaupungin ulkopuolelle. Mutta Jazzin mielestä asunto oli täydellinen, olkoonkin, että se oli pieni ja nuhjuinen, ja kylpyhuoneessa oli vanhanaikainen amme, jossa hän oli ollut monta kertaa vähällä liukastua. Puulattioissa, syvänpunaisissa tapeteissa ja leveissä ikkunalaudoissa oli persoonaa, mikä oli paljon enemmän kun saattoi sanoa "pienestä sievästä kolmiosta". Sitä paitsi Cardiff Bay oli täydellinen paikka asua ravintoloineen ja baareineen. Puolen tunnin bussimatka kaupungin ulkopuolelta ei ehkä olisi tappava, mutta Jazz oli melko varma siitä, että asuminen keskellä ei-mitään tappaisi hänet henkisesti. Ja entä sitten kun jossakin tapahtuisi murha keskellä yötä? Toiset etsivät nauraisivat hänet pihalle ja kehottaisivat häntä liittymään ompeluseuraan jos hän sanoisi, että oli kyllä tulossa, mutta täältä maalta kestää vähän aikaa rikospaikalle.

Kaiken kaikkiaan Jazz siis rakasti asuinpaikkaansa ja asuntoaan. Aina välillä kolmenkymmenenkahdeksan neliön kaksio kuitenkin tuntui liian pieneltä – kuten tänään.

"Sinä et ole enää yhtään hauska", Max Blacklock syytti.

Jazzilla oli hammasharja suussaan, joten hän ei pystynyt vastaamaan verbaalisesti. Katse kuitenkin kertoi täysin selvästi sen, mitä hän ei pystynyt pukemaan sanoiksi: Oletko ihan tosissasi?

Olihan se kieltämättä aika huvittavaa – että hauskuuden puutteesta tuli syyttämään poikaystävä, joka näytti itse siltä, että oli lähempänä hautaa kuin huvipuistoa. Max oli tullut taas kotiin neljältä aamulla kauan sen jälkeen kun viimeiset pubit olivat sulkeutuneet, tunkenut puolialasti Jazzin viereen peiton alla alkoholia hengityksessään ja yrittänyt riisua hänen yöpaitansa. Jazzilla oli ollut siinä vaiheessa pitkän ja rankan päivän jälkeen vain nukkuminen mielessään, joten hän oli läimäyttänyt Maxin käden pois kuin ärsyttävän kärpäsen. Teoriassa oli siis ihan mahdollista ymmärtää, miksi hän oli Maxin mielestä tylsä, mutta silti... puolivillainen viettely-yritys humalassa aamuneljältä, ei kiitos.

Hän sylkäisi hammastahnan lavuaariin ja purskutti suunsa tyhjäksi. "Mene takaisin nukkumaan, Max. Näytät ruumiilta."

"Sinähän sen tiedät", Max sanoi synkästi. "Kun vietät niiden kanssa enemmän aikaa kuin poikaystäväsi kanssa."

Jazz huokaisi ja kumartui lavuaarin ylle pesemään kasvojaan, hukutti valuvan veden äänellä Maxin pois tajunnastaan. Hän ei halunnut käydä tätä keskustelua juuri nyt. Hyvä on, häntä ei koskaan huvittanut käydä tätä nimenomaista keskustelua – minne meidän parisuhteemme on menossa -keskustelua – mutta erityisen vähän sen keskustelun käyminen huvitti puoli kahdeksalta aamulla, kun hänellä oli kiire lähteä töihin ja Max vilkuili vähän väliä vessanpöntön suuntaan sen näköisenä, että harkitsi vakavasti käyttävänsä sitä oksennustarkoituksiin hetkenä minä hyvänsä.

Jazz kuivasi kasvonsa ja nojasi lavuaariin, tarkasteli Maxia peilin kautta hiljaisena. Max oli paljon kalpeampi, paljon hoikempi kuin silloin, kun he olivat ensimmäisen kerran tavanneet – vain pystyssä sojottava musta tukka, Maxin tavaramerkki, oli yhä ennallaan. Hän oli tuntenut Maxin melkein seitsemän vuotta, siitä saakka, kun he olivat alkaneet soittaa samassa bändissä asuessaan Lontoossa. Jazz oli tutustunut ensin Maxin kaksoissiskoon Chardiin ja sitten Maxiin itseensä, ystävystynyt, mutta ei koskaan mitään vakavampaa. Mutta sitten pari vuotta sitten heidän bändinsä oli hajonnut ja Chard oli lähtenyt viimeistelemään väitöskirjaansa Kanadaan. Jazz ja Max olivat jääneet jälkeen toimettomina. Yksi asia oli johtanut toiseen ja ennen kuin Jazz oli huomannutkaan, Max oli ollut puolisäännöllinen vierailija ensin hänen olohuoneessaan ja sitten hänen makuuhuoneessaan. Pitkään he olivat vakuuttaneet toisilleen, että se ei ollut mitään vakavaa, että he eivät olleet parisuhteessa ja että he vain kuluttivat aikaa yhdessä.