Cardiff

Seitsemäs osa

Margaret Healy oli ollut luultavasti nuorempana kaunis nainen – suurisilmäinen ja pitkäripsinen, sellainen nainen, jonka nenää toiset pyrkivät imitoimaan kauneuskirurgin vastaanotolla. Vuodet olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, ja nyt pikaruokalan edessä bussipysäkillä istuva nainen näytti väsyneeltä, harmaakasvoiselta ja huomattavasti ikävuosiaan vanhemmalta. Naisella oli auki olevan takin alla pikaruokalan univormu, yhdessä kädessä älypuhelin ja toisessa kädessä tupakka, jonka hän välittömästi tunnisti nähdessään Redin ja Jazzin lähestyvän, aivan kuin olisi tunnistanut heidät poliiseiksi huolimatta siitä, että kumpikin heistä oli pukeutunut täysin arkisiin vaatteisiin ja vetänyt takin aseensa suojaksi. Kun he pääsivät lähemmäs, Jazz näki Brenda Hopkinsin olleen oikeassa: joku – Jordan tai joku muu – oli selvästi käyttänyt Margaret Healya nyrkkeilysäkkinään. Nainen oli yrittänyt peittää leuan mustelmat meikillä, mutta ei ollut täysin onnistunut, minkä lisäksi nainen varoi toista puoltaan tavalla, minkä pesäpallomailan kanssa lähempää tuttavuutta tehnyt Jazz arveli johtuvan murtuneista tai vähintään ruhjeilla olevista kylkiluista.

Jazz esittäytyi naiselle, mutta vetäytyi sitten syrjemmälle ja jätti ikävien uutisten kertomisen Redin tehtäväksi. Pienen hetken verran Jazz tunsi huonoa omaatuntoa nähdessään, miten Margaret Healy heittäytyi ahdistuneennäköisen Redin kaulaan hysteerisesti itkien, mutta hän oli vielä niin ärsyyntynyt siitä ylenkatsovasta tavasta, jolla Red torjui hänen Wales-kysymyksensä kuin olisi huitaissut pois ikävän kärpäsen, että hän päätti jättää miehen tilanteen armoille.

Hän kaivoi puhelimen taskustaan, teki haun heidän tämänhetkisen pääepäiltynsä nimellä ja piti kasvonsa huolellisesti peruslukemilla lukiessaan Margaret Healyn rikosrekisterin. Se oli lyhyt ja ytimekäs, vain yksi syyte humalassa ajamisesta ja sekin kuudentoista vuoden takaa. Jazz oli vähällä lopettaa lukemisen siihen, kun hänen silmiinsä osui tieto, että kännissä ajamisen lisäksi Healy oli saanut syytteen myös lapsen vaarantamisesta, sillä tapahtumahetkellä hän oli jättänyt yksin kotiin kolmevuotiaan lapsen. Hän oli perustellut tekoaan sillä, että oli ollut poissa tolaltaan, koska hänen poikaystävänsä ja lapsen isä, saksalainen liikemies, oli jättänyt heidät ja palannut takaisin Saksaan. Nopealla laskutoimituksella lapsi oli nyt yhdeksäntoistavuotias – eikä Jordan Cooper ollut kaikesta päätellen hänen isänsä, vaan isäpuoli, ja Brenda Hopkinsin mukaan väkivaltainen sellainen. Jazz tunsi äkillistä kiitollisuutta siitä, että hänen omien vanhempiensa suurin vika oli kyvyttömyys hyväksyä hänen ammatinvalintaansa, vaatteitaan ja poikaystäväänsä.

Jazz piti oppimansa omana tietonaan liittyessään taas Redin ja Margaret Healyn seuraan. Nainen oli koonnut itsensä ja lakannut itkemästä, ja Red näytti syvästi helpottuneelta kysellessään naiselta tämän tekemisistä edellisenä yönä. Red ja Jazz vilkaisivat nopeasti toisinaan, kun nainen kertoi olleensa töissä työkaverinsa kanssa aina yhdestätoista lähtien – jos tieto piti paikkaansa, ja McGonagall olisi samaa mieltä heidän kuolinaika-arvionsa kanssa, Margaret Healy ei ollut mitenkään voinut tappaa avomiestään.

"Tuleeko sinulle mieleen ketään, joka olisi halunnut satuttaa miestäsi?" Red kysyi. Jazz näki naisen värähtävän sanan miestäsi kohdalla, aivan kuin tämä ei olisi halunnut ajatella asiaa. Sitten nainen kokosi itsensä ja naurahti ilottomasti, että pystyi kuvittelemaan aika montakin ihmistä.

"Jordan oli.. hankala ihminen. Hän ei tullut kovin hyvin toimeen muiden kanssa."

"Naapurisi mukaan hän oli väkivaltainen", Jazz sanoi.

Margaret käänsi katseensa pois. "Hänellä oli lyhyt pinna aina kun hän joi."

Ja hän joi usein, Jazz täydensi lauseen hiljaa mielessään. "Mutta sinä et jättänyt häntä."