Cardiff

Kolmaskymmenesviides osa

A/N: Aaargh, se tunne kun luku valmistuu alle 1 400 sanaa ennen Nano-sanamäärän täyttymistä! Olin laskenut sen varaan, että tässä luvussa tulee 50 000 sanaa täyteen, mutta ei, luku oli ihan pakko lopettaa siihen mihin se halusi loppua, ja nyt joudun kehittelemään vielä vähän yli tuhat sanaa seuraavaa lukua. Sen ilmestymisessä menee kuitenkin luultavasti vähän pidempään, koska vaikka Nanokirjoittelu on ollut hauskaa, unenpuute alkaa vaivata ja olen laiminlyönyt joulujuttuja ja muuta tärkeää, mistä pitää kiriä. Sitä odotellessa, kiitos paljon äänistä ja kommenteista edelliseen osaan, ja toivottavasti pidätte myös tästä! :) - S

**

Here comes the breath before we get a little bit closer
Here comes the rush before we touch, come a little closer

Tegan And Sara: Closer

**

Jazz tuijotti urheiluhallin oveen kiinnitettyä kylttiä. Siinä oli luultavasti lukenut joskus aiemmin Pontprennaun liikuntakeskus, mutta suurin osa kirjaimista oli varissut pois; jäljellä oli enää alku ja loppu, ja pari n-kirjainta keskeltä. Joku oli piirtänyt kyltin alle mustalla tussilla ison peniksen. Oven viereen oli spreijattu punaisin kirjaimin teksti: TJ on runkkari. Jazz kohotti kulmiaan ja veti raskaan metallioven auki. Se aukeni narahtaen.

Sisällä käytävässä haisi hieltä – hieltä ja kostealta mullalta ja tennissukilta, jotka olivat hautuneet lenkkareissa liian monta tuntia putkeen. Jazz yritti parhaansa mukaan olla hengittämättä. Hän seisoi hetken paikoillaan, yritti päätellä, mikä käytävän monista ovista oli se oikea. Sitten hän kuuli miehen äänen kiroilevan jossakin käytävän toisessa päässä ja virnisti. Kiroilija oli Red.

Jazz työnsi äänettömästi käytävän viimeisen oven auki ja pujahti sisälle liikuntasaliin. Hänen katseensa löysi Redin välittömästi. Red seisoi keskellä nuhjuista, haalistuneen sinistä painimattoa t-paidassa ja väljissä housuissa ja karjui ohjeita joukolle teinipoikia, jotka näyttivät harrastavan jotakin etäisesti potkunyrkkeilyn kaltaista. Hän oli niin keskittynyt tehtäväänsä, ettei ollut edes huomannut Jazzin astuneen ovesta sisään. Jazz jäi nojaamaan ovensuuhun, käytti hyväkseen tilaisuuden tarkkailla kerrankin Rediä tämän huomaamatta.

"Grant! Liikuta niitä jalkoja! Et ole tehty lyijystä", Red huusi mustatukkaiselle pojalle, jolla oli punainen pelipaita ja sen päällä suojavarusteet. "Andrews – pidä kädet vähän ylempänä, okei? Jos lyöt noin, jätät keskivartalosi suojattomaksi. Khan – hyvää työtä, jatka samaan malliin."

Red nyökkäsi hyväksyvästi lyhyelle, rastatukkaiselle pojalle, joka kääntyi virnistämään tyytyväisenä vastaukseksi. Khanin ottelukumppani käytti oitis tilaisuuden hyväkseen, ja tuuppasi Khanin vauhdikkaalla kiertopotkulla selälleen matolle.

"Pieni vihje, Khan?" Red sanoi kuivasti auttaessaan pojan ylös matolta. "Jatka samaan malliin tarkoittaa, että älä hitto soikoon irrota katsetta vastustajasta."

"Sori, Stron." Rastatukkainen poika virnisti ja ravisti pölyjä vaatteistaan.

"Älä minulta anteeksi pyydä", Red murahti. "Pyydä anteeksi munuaisiltasi. Jos tuo olisi tapahtunut kadulla, olisit juuri nyt matkalla ensiapuun, missä olisit päässyt kusemaan pussiin uutta munuaista odotellessa. Laita suojat takaisin paikalleen ja yritä uudelleen."

"Kyllä, pomo." Khan teki asennon.

Red pyöritti silmiään ja kääntyi seuraavan parin puoleen. "Cheung, vasen jalka eteen, olit oikeakätinen, kun viimeksi tarkastin! Pratt, mitä tuo on olevinaan, balettia? Okei, katsokaa kaikki tänne, niin näytän..."