Face Your Fear

Miks just Mahlavuori

Petteri

Äitin silmät viipyvät mussa pitkään ikäänkuin etsien valehtelemisen merkkejä. Mun ei olisi varmaan sittenkään pitänyt kertoa äidille yhtään mitään. Just nyt musta tuntuu aivan kamalalta, kun äiti ei saa sanoja ulos suustaan. Tiedän sen ajattelevan paljon kaikenlaista, lähinnä varmaan sitä, että miks just Mahlavuori.

Äiti huokaisee syvään ja räpäyttää silmiään. Mä puren huultani ja katson sitä odottaen yhä jonkinlaista verbaalista reaktiota.

"kuten mä sanoin, niin on hienoa, että oot löytäny jonkun, joka välittää susta ja sä välität siitä", äiti sanoo mulle. Sen äänestä kuitenkin kuuluu pieni epävarmuus.

"kerro mitä sä ajattelet", pyydän äidiltä. Tunnelma on muuttunut ikäväksi ja kylmääväksi. Mua harmittaa jo valmiiksi se, että tiedän mitä äiti ajattelee. Se ei varmasti halua mun olevan Aten seurassa.

"no, miks just Mahlavuori", äiti kysyy sen kysymyksen, jota mä eniten pelkäsin ja välttelin. Aten sukunimi leimaa sitä ihan liikaa. Ei Atte ole niin kamala kuin isänsä. Atte on oikein herttainen, ja vaikka pojan sukunimi saa joillakin karvat pystyyn, niin äidin kannattaisi edes yrittää tutustua Atteen.

"oon kysyny tota iteltäni, mutta en vaan voi sille mitään, että se on Mahlavuori", totean äitille, joka nyökyttelee hitaasti. Jännitys mun vatsassa on muuttunut pieneksi paineeksi mun keuhkojen kohdalle. Mua ei siis satu, mutta hengittäminen tuntuu vaikealta.

"no kerro tästä Atesta lisää", äiti sanoo hetken päästä katkaisten vellovan hiljaisuuden. Yskäisen vähän ja siirrän katseeni seinään. Mitä mä kertoisin Atesta?

"se on mun ikäinen ja sillä on pikkusisko, jonka nimi on Fiina. Se vissiin harrastaa futista jonku verran ja sillä ei oo lemmikkejä", kerron ympäripyöreästi. Äiti naurahtaa vähän.

"no millainen se on muuten?" äiti jatkaa kyselemistä.

"ai luonteeltaan? No.. Se on tosi kohtelias ja kiltti. Sillä on hyvä huumori ja se tykkää auttaa ihmisiä. Joskus se vähän yliajattelee asioita ja murehtii niitä. Se on välillä myös vähä vaikee ihminen, kun sen tapa on pitää mykkäkoulua, jos se suuttuu", kerron äitille, joka nyökyttelee taas.

"aiotko kutsua Aten sun juhliin?" äiti kysyy multa. Niin, mähän en ole edes ajatellut koko asiaa sen koommin. Kyllähän mä Aten tänne haluan. Eri juttu on se, että haluaako se tulla tänne. Täällä on silloin mun kavereita, eikä me saatais olla rauhassa.

Mun kavereilla on tietynlaisia ennakkoluuloja Attea kohtaan, just siksi, kun se on Mahlavuori.

"emmä tiedä vielä. Ehkä", vastaan. Äiti nyökkää ja hiljaisuus laskeutuu yllemme. En mä ainakaan tiedä, että pitäisikö mun sanoa vielä jotakin. Äitikin on vain hiljaa, enkä tietenkään tiedä, jos se miettii jotain.

"mutta sä oot siis homo?" äiti kysyy palauttaen keskustelun siihen asiaan, josta vain nopeasti mainitsin.

"joo. Tai sellaseen lopputulokseen mä oon tullu. Ku ei kukaan tyttö kiinnosta siinä mielessä. Onhan ne kauniita joo, mut Atte on ainoo, joka on herättänyt mun mielenkiinnon. Ja, noh Atte nyt sattuu olemaan mies", selitän äitille, joka katsoo mua ymmärtäväisenä. Mun lävitseni kulkee helpotuksen aalto, kun tajuan, ettei mun ehkä tarvitsekaan pakata kamojani ja ettiä toista yöpaikkaa.

"Ei siinä oo mun puolesta ainakaan mitään väärää tai mitään hävettävää. Tässä perheessä hyväksytään kaikki just sellasina kuin ne on. Isäs saattaa hetken aikaa joutua sulattelemaan asiaa, mutta kyllä sekin ymmärtää", äiti sanoo mulle ja vetää mut halaukseen. Mun mieliala selvästi kohenee noinkin pienen eleen jälkeen. Oon onnellinen, että mulla on näin suvaitsevainen perhe.

"luuletko, että kaikki meidän perheestä hyväksyy mut?" kysyn vielä varmistaakseni asian.

"no ihan varmasti hyväksyy. Ja asiat aina pystyy keskustelemaan läpi", äiti sanoo ja mun olo vain helpottuu. Tällä kertaa mä yliajattelen, mutta en halua homouteni liittyvän pikkusisaruksieni kaverisuhteisiin mitenkään. En haluaisi mitään sellaista. En halua, että pikkusisaruksiani haukuttaisiin homouteni takia.

"mutta nyt mun täytyy mennä takas alakertaan. Jääksä tänne vai tuutko kattoo telkkuu vielä?" äiti kysyy multa.

"jään tänne", vastaan lyhyesti äitin suunnatessa jo ovelle. Tällä kertaa en halua edes Pinjaa tänne. Haluan olla yksin omassa huoneessani ja levätä. Äskeinen ahdistuksen ja jännityksen täyteinen keskustelu puristi mut aika väsyneeksi.

"kyllä mä haluan sen Aten tavata. Mahdollisimman pian", äiti huikkaa vielä oven suusta ennen kuin se sulkee oven ja astelee alakertaan. Hymy koristaa mun kasvoja, kun mä käännyn kyljelleni ja avaan puhelimeni.

Atte on laittanut mulle viestiä. Se intoilee jostai futisjutusta. Mä laitan sille viestiä siitä, että juttelin äitin kanssa. Atte ei kuitenkaan vastaa heti, joten lasken puhelimeni patjalle.

Väsymyksestä johtuen painan silmäni hetkeksi kiinni. Samalla onnistunkin nukahtamaan miettien samalla sitä, että kuinka helkkarin hyvä päivä mulla olikaan. En mä aamulla olisi uskonut.

--
Sanoja: 702

Sori pikkutauosta xD