Atte
Viikonlopun jäljiltä mulla on ollut surkea fiilis. Eilen ulkona ollessamme Petteri vähän hermostui mulle. Kuulemma roikun siinä liikaa kiinni, eikä se tykkää läheisyydestä paljoa. Mistä mä olisin voinut tietää? En mä tunne Petteriä vielä kovinkaan hyvin. En oo mitenkään voinut tietää, että mitä se ajattelee. Eikä tuollaista voi mitenkään päätellä.
Mun mielessä kelautuu vain kokoajan se, kun Petteri sanoi mulle päin naamaa, että sille oli syynsä miksi se illalla patisti mut patjalle nukkumaan. Petteri ei halunnut nukkua mun vieressä, ja se satutti mun sydäntä. Mä vaan halusin osoittaa sille, että mä välitin. Kai se vaan on tottunut yksinoloon ja omaan tilaan. Mua harmittaa.
Nousen sängystä alakuloisena. Koulu alkaa parin tunnin päästä, ja mun täytyisi kohdata Petteri siellä. Samaan aikaan mä haluaisin nähdä sen ja pyytää anteeksi yli-innokasta käyttäytymistäni. Samalla kuitenkin suunnittelen, että miten voisi vältellä sitä jätkää koko päivän. Miksi elämän täytyy olla välillä näin kamalan vaikeaa?
Raahaudun keittiöön, jossa Fiina tekee itselleen aamupalaa. Sillä on jo pakkelit kasvoilla ja muutenkin se näyttää lähtövalmiilta.
"huomenta vaan sullekin", Fiina hymähtää ja halaa mua pikaisesti. Halaan tyttöä takaisin ennen kuin se säntää aamupalansa pariin.
"huomenta. Mitäs tänään?" sanon puoliksi haukotellen. Otan itsellenikin aamupalaa vatsani kurniessa kovaan ääneen.
"koulua ja illalla elokuvamaratoni", Fiina vastaa mulle. Nyökyttelen vain.
"Kenen kanssa?" kysyn. Tiedän Fiinan katselevan paljon erilaisia elokuvia laidasta laitaan. Mikäs siinä, jos tykkää istua sohvalla ja katsoa ruutua.
"sun kanssa, koska huomaan, et sul on morkkis", Fiina päättää meidän illan suunnitelmat. Yllätyn vähän, että Pokeri Faceni pettää siskoni seurassa.
"En mä juonu viikonloppuna", puolustelen itseäni vähän, mutta Fiina katsahtaa minua tietäväisen oloisena. Hauska vain, etten oikeasti ollut juonut mitään viikonlopun aikana. Eikä mua edes huvittanut juoda. Välillä vähän tuntuu, etten ole normaali nuori. Mua ei nimittäin huvita juoda alkoholia.
"no joo uskon sua. Jostain sulla kuitenkin on paha mieli", Fiina sanoo. Mä hymähdän vain ja haukkaan palasen leivästä, jonka juuri hetki sitten väsäsin itselleni.
"mistä sä näin päättelet?" ärsytän pikkusiskoani vähän. Sisarusrakkautta tämä vain on. Fiina naurahtaa vähän, muttei vastaa mun kysymykseen. Tuo on sen tapa ärsyttää mua ja mun on vain pakko hyväksyä se.
Joskus tuntuu kuin Fiina olisi kypsempi kuin mä. Mä kuitenkin tulen aina olemaan sen isoveli, joka suojelee sitä tilanteessa kuin tilanteessa. Ja kun mä joskus kuolen, niin suojelen Fiinaa suojelusenkelinä. Mä en ikinä antaisi sille tapahtua mitään pahaa. En ikinä. Jos joku satuttaa joskus Fiinaa, niin mä lupaan, että siinä ei käy hyvin. Kukaan ei koske mun pikkusiskoon ilman lupaa.
Myöhemmin koulussa mä tosiaan näen Petterin. Se kävelee rauhallisesti aulassa Linnean kanssa. Noita kahta melkeinpä luulisi pariskunnaksi, mutta ei sitten kuitenkaan. Huokaisen hiljaa itsekseni ja painaudun penkkiä vasten. Mua vieläkin harmittaa eilinen. Haluaisin puhua Petterille, mutta ehkä annan pölyn laskeutua ensin.
Koulussa mulla ei kyllä ookkaan muita tuttuja kuin Petteri. Kaikki kyllä tietävät mut mun isän takia, mutta mä en tunne ketään. Ajatus ahdistaa mua, ja mä oikeastaan kärsin ahdistuskohtauksista tuon jutun takia.
Vilkaisen kelloa ja huokaisen syvään. Koulupäivää on jäljellä vielä kolme pitkää ja raastavaa tuntia. Opettajat ovat kyllä ihan mukavia, mutta tunnit kuluvat silti toivottoman hitaasti. En ymmärrä miksi koulussa aika menee todella hitaasti, mutta kotona aika kuluu hujauksessa.
Nostan katseeni ja huomaan Petterin kävelevän mua kohti. Se on hukannut sen tyttökaverinsa jonnekin. Kai sillä alkoi jo tunti.
"moro, mitä sä tääl yksin istuskelet?" Petteri kysyy rennosti. Se istahtaa mun viereen ja mä katson sitä hölmistyneenä.
"moi, ja kunhan istun vaan. Tunti alkaa vartin päästä", selitän Petterille, joka nyökkää. Petteri laskee katseensa lattiaan ja mä vähän mietin sen kummallista olemusta.
"sori, kun mä eilen silleen räjähdin. En mä olis saanu huutaa tai raivota sillee. Mua vaan jotenkin ärsytti", Petteri pyytää multa anteeksi. Mä katson poikaa äimistyneenä sen siirtäessä katseensa varovasti muhun.
"e-ei se mitään. Mäkin haluun pyytää anteeks, et mä sillee roikuin sussa", vastaan Petterille, joka vain halaa mua. Ohikulkevat opiskelijat katsovat meitä vähän oudoksuen, kun mä halaan Petteriä takaisin.
"saat kyllä kiittää Linneaa tästä anteeks pyynnöstä. Juttelin sen kanssa tosiaan koko aamupäivän ja se sai mut tajuamaan asiaa myös sun näkövinkkelistä", Petteri kertoo mulle irrottautuen halista. Naurahdan vähän ja nyökkään vain. Linnea vaikuttaa kyllä hyvältä tyypiltä, vaikken mä ole uskaltautunut vielä tutustua siihen. Kuten en kehenkään muuhunkaan, paitsi Petteriin.
"onks sulla suunnitelmia myöhemmälle? Mä voisin ehkä yrittää järjestää aikaa", Petteri kysyy multa. Olen jo innoissani vastaamassa myöntävästi, kunnes muistan.
"pidetään siskon kanssa leffa-ilta", kerron ja Petteri nyökkää. Edellisestä leffa-illasta onkin hetki, ja ehkä tekee mulle sekä Petterille hyvää, ettei me kokoajan hengailla.
Meidän kaverisuhde ehkä voi vähän paremmin, jos emme ole toistemme kimpussa jokainen päivä. Koulussa kyllä voimme nähdä, mutten halua vahingossakaan roikkua Petterissä, ettei sen täytyisi huomauttaa mulle asiasta uudelleen. Sitä paitsi on meillä muitakin kavereita. Petterillä on sen kaveriporukka, johon ainakin kuuluu se Linnea ja no, mulla on mun sisko Fiina.
"noh, jos ei tänään enää törmäillä, niin nähdään ainakin huomenna", Petteri sanoo mulle nousten mun vierestä. Mun tunnin alkuun on vielä tovi, joten päätän jäädä penkille. Kuitenkin lopputulos tulee olemaan se, että mä jänistän ja jätän tunnin välistä. Samalla kurssilla ei nimittäin ole kauhean mukavia ihmisiä.
"juuh, moro", mä sanahdan Petterin sanoessa mulle moikat. Pian se onkin hävinnyt kulman taakse. Mä pidättele hymyä ja ajattelen äskeistä hetkeä. Mun sisällä tuntui tosi lämpimältä, kun Petteri halasi mua noin ja mä halasin sitä takaisin.
Petteri tuntuu tosi turvalliselta ihmiseltä, mutta samalla mua pelottaa. Tiedostan olevani vähän lääpälläni siihen, mutta mitä jos se pilaa kaiken. Ei me olla juteltu Petterin kanssa mitenkään kunnolla seksuaalisuudesta tai ylipäätään mistään. Me ei olla juteltu syvällisiä.
Ainoa asia mitä mä juuri nyt haluan tietää on se, että mitä Petteri ajattelee musta. Se antaa niin ristiriitaisia ajatuksia mulle ja se puhuu ristiriitaisesti. Hot & cold.
Mun melkeinpä tekisi mieli puhua sille Linnealle, mutta miten mä voisin lähestyä sitä tässä asiassa? En mä voisi vain mennä ja kysellä Petteristä kaikkea. Se olisi enemmän tai vähemmän outoa..
Hätistän moiset ajatukset pois mun päästä ja lähden kohti oikeaa luokkaa. Mua jännittää vähän, mutta yritän unohtaa sen ajattemalla tulevaa leffa-iltaa.
Ehkä mä voisin kertoa Fiinalle näistä mieshuolistani. Nuoresta iästään huolimatta se varmasti osaa auttaa mua asian suhteen.
Joskus siskoni on lähes terapeuttini.
--
Sanoja: 1000
🌹 Mitä viboja tän kirjan henkilöt antaa? 🌷
أنت تقرأ
Face Your Fear
عاطفيةPetterin elämä on aivan liian vauhdikasta lapsikatraan kanssa. Petterin vanhemmat suunnittelevat kaiken lisäksi uutta perheenjäsentä, eikä Petteri ole mielissään. Koulu tuntuu olevan pakopaikka, jossa ystävät tsemppaavat Petteriä. Mitä hän tekisikää...
