Face Your Fear

Erossa Susta

Petteri

Annan huolien valua suihkuveden mukana viemäristä alas. Eniten mulla on huolia omista tunteistani. Välillä tuntuu, etten tiedä miten päin mun pitäisi olla ja välillä on aivan selvät sävelet asian suhteen. En oo koskaan ajatellut itsestäni, että voisin mitenkään ihastua mieheen. Kai mä sitten oon vaan niin tiukasti kiinni tutussa ja turvallisessa, ja siinä mikä on ikäänkuin normi. Miehet ovat naisten kanssa ja naiset ovat miesten kanssa. Asia ei kuitenkaan ole niin, ja ehkä mulla on vielä hyväksymisprosessi käynnissä.

Sammutan suihkun ja vedän pyyhkeen ympärilleni. Tällä hetkellä haluaisin lähteä lomailemaan jonnekin kauas ja mieluiten yksin. Mulla on aivan liikaa ajateltavaa, enkä mä osaa työstää asioita yksin mun mielessä. En mä myöskään Linneaa halua koko ajan vaivata mun ongelmilla. Sen takia haluaisin mennä paikkaan, jossa mun ei tarvitsisi ajatella yhtikäs mitään.

Haukottelen pitkään ja kierrän pyyhkeen lantioni ympärille. Lähden kylpyhuoneesta kohti omaa huonettani. Tovin päästä istunkin keittiössä pöydän ääressä vaatteet ylläni.

"kuule, niistä sun synttäreistä", äiti aloittaa. Ehkä viimeinkin me saadaan jotenkin sovittua koko homma. Välillä on ollut tunne, etten jaksa edes pitää mitään synttäreitä, kun niistä sopiminen on ollut niin säätämistä.

"joo?" vastaan voidellessani leipiä. Pinjakin tulee keittiöön ja pyytää itselleen leipää.

"lähetään koko poppoo mummulaan, sä saat jäädä tänne ja järjestää ne juhlat. Perjantaina lähetään ja sunnuntaina tullaan takaisin. Me toivotaan, että kämppä pysyisi siistinä sit kans", äiti selittää mulle ja innostun. Toihan on ihan mahtavaa! Mä voisin kutsua tänne kaikki mun kaverit ja voitaisiin juhlia ihan kunnolla, eikä missään puistossa pussikaljalla. Tää on oikeasti ihan huikea juttu.

"Jess", ilakoin ja nostan Pinjan syliini iloisena. Just nyt on tosi hyvä fiilis. Mitä kaikkea mun pitää tehdä ennen niitä juhlia? Mitään kakkua mä en ala leipomaan tai mitään sellaista. Kaupasta saa kyllä karkkia ja sipsiä. Kakkua kuitenkin jäis yli, enkä mä halua, että jälkiruokalautasia menee rikki tai muuta sellaista.

"mutta, ennen kuin tänne tulee ketään, niin täällä pitää olla siistiä", äiti sanoo ja mä vaan nyökyttelen. Tää on oikeesti siistiä. Vihdoin kämppä olisi tyhjänä. Ehkä mä en kutsukaan tänne ketään - paitsi ehkä Aten - ja pidän vaan rentoutumisviikonlopun. Sekin sopisi mulle mainiosti.

"ai miks tänne on tulossa joku?" Elina kysyy tullen itsekin syömään iltapalaa.

"pidän synttärit. Te nuoremmat meette mummulaan", sanon Elinalle, joka katsoo mua ja Pinjaa.

"mummullee!" Pinja huudahtaa iloisena ja nostaa kätensä. Naurahdan vähän suloiselle pikkusiskolleni.

"häh, no emmä minnekään mummulaan halua mennä. Haluun jäädä tänne kattoo mikä meno", Elina valittaa. Mä osasin vähän arvatakin, että Elina ja Hilla - Elina suurimmaksi osaksi - valittavat tästä. Ei ne jaksa mummulaan lähteä, mutta ei ne tännekään voi jäädä.

"mummu kuulkaas ilahtuu, kun näkee lapsenlapsiaan", äiti hymähtää.

"no joo, mut silti. Sinne on niin pitkä matka, ja haluun jäädä tänne", Elina valittelee mun vaivihkaa nähdessä äidin pyöräyttelemässä silmiään. En mäkään jaksaisi teini-ikäisen lapseni asennetta.

"sit meet kaverille, mutta tänne ette saa jäädä", äiti sanoo. Joo en mäkään halua mun yläasteella olevia pikkusiskoja mukaan mun 18-vuotisjuhliin. Se olisi noloa ja kiusallista, eikä silloin me voitais juoda.

"no mieluummin kaverille, ku mummulaan", Elina sanoo ja mä hymähdän. Elina ei oo oikeen ikinä tykännyt olla mummulassa. En tiedä onko niillä jotakin kinaa. Joskus vanhemmat ihmiset antavat kovia paineita nuoremmille, mutta en mä usko, että siitä on kyse. Musta ainakaan ei tunnu painostetulta.

"no, asia on sit sillä selvä", äiti sanoo. Kyllä aina löytyy jokin ratkaisu. Joskus ratkaisun täytyy olla kompromissi, mutta niistäkin selvitään. Täytyy vain olla joustava omien juttujen suhteen, mutta se ei ole mulle ongelma.

Iltapalan jälkeen mä kapuan huoneeseeni ja sammahdan suoraan omalle sängylleni. Koulupäivä tuntui ylitsepääsemättömän pitkältä, ja vihdoin pääsen lepäämään.

-
Aamulla herään säpsähtäen siihen, kun huoneeni ovi avataan. Räpyttelen silmiäni ja katson Pinjaa, joka näyttää itkuiselta. Vilkaisen kelloa, joka näyttää aamuviittä.

"mikä on?" kysyn Pinjalta ja nousen istumaan sängyn laidalle. Tyttö kipittää syliini ja alkaa kertomaan pelottavista hirviöistä ja möröistä. Mua vähän säälittää, joten päästän Pinjan nukkumaan sänkyyni.

Myöhemmin kouluun päästyäni mä en näe ketään missään. Mua alkaa arveluttamaan, että oon myöhässä, mutta ei siitäkään pitäisi olla kyse. Mä astelen liikuntasaliin, jossa kaikki lukiolaiset istuvat. Kipitän äkkiä vapaalle paikalle, ja tiedotustilaisuus alkaa. Miten mulla oli mennyt ihan ohi koko juttu?

Vilkaisen valkokankaalle ja ymmärrän mistä on kyse. Opinto-ohjaaja tiedottaa ensi lukuvuoden kursseista sekä painottaa vaihto-oppilaaksi lähtemistä. Tietenkin. Se on puhunut siitä koko lukuvuoden, sillä meidän koulu on uusi koulu, joka lähtee vaihto-oppilasjärjestöön mukaan. Sori, mutta musta ei olisi siihen.

Mä katselen ympärilleni, jos näkisin, että missä kaverini istuvat. Huomaan Aten tuijottavan mua ja mä katson sitä hetken aikaa takaisin. Poika kuitenkin kääntää katseensa pois ja mulle jää hölmö tunne.

Pian näen Linnean ja Aapon. En kuitenkaan lähde vaihtamaan paikkaa, vaan sitten, kun tiedotustilaisuus loppuu, niin löydän heidät nopeasti.

Tiedotustilaisuuden loputtua astelen ulos salista odottelemaan kavereitani. Hetken aikaa selailen puhelintani, kunnes tunnen otteen ranteessani. Säikähdän vähän ja katsahdan ylös päin. Näen Aten ja tajuan, että nyt mentiin.

Atte alkaa vetämään mua nurkan taakse samalla, kun yritän sulloa puhelintani taskuun. Nurkan takaa matkaa jatkuu koko koulun syrjäisimpään paikkaan, jossa lähinnä käy vaan siivooja silloin tällöin.

"mitä sä nyt aiot?" mä kysyn hämmentyneenä, kun Atte vain kiristää vauhtia. Me melkein jo juostaan.

"vittu, ku sä näytät hyvältä", Atte huokaisee ja työntää mut seinää vasten. Se laskee sen huulet mun kaulalle ja suutelee mua sieltä. Hitaasti sen käsi laskeutuu mun lantiolle. Olen paikoillani jännittyneenä, mutta kun tajuan, ettei vaaraa ole, alan rentoutumaan.

Aten huulet tuntuu laittoman hyvältä mun kaulalla, ja mä saatankin päästää pari huokausta. Se raottaa mun paidan kaulusta ja nipistää mua rintakehältäni huulillaan.

"mä en malta enää pysyä erossa susta", Atte kuiskaa mun laskiessa käteni sen selälle. Vedän poikaa itseeni päin ja katson sitä punastuen. Se on itsekin kauttaaltaan punainen.

"ei se haittaa", mä päästän huulieni välistä. Vilkuilen Aten huulia, ja hitaasti suutelen Attea, jolla ei ole kiire mihinkään. Se puristaa mun paitaa rystysissään, ja mäkin pidän pojasta tiukasti kiinni. En halua, että se karkaa mun käsistä. Tässä just nyt on tosi hyvä.

"tuu mun luokse tänään", Atte sanoo suudelmien välistä.

Mua alkaa jännittää, enkä tiedä mitä vastata. Kotona ehkä tarvittaisiin taas mun apua.

"kyllä mä tuun", vastaan Atelle myöntyvästi. Me suudellaan vielä muutaman kerran ennen kuin palataan koulun aulaan muiden nähtäville.

Hitto vie.
--
Sanoja: 1005

Pariin päivään ei oo tullu osia, ku aloitin työt ja korvatulehdus edelleen jyllää.
Onneks sentään on antibiootit tähän nyt x)