Face Your Fear

Ylikierroksilla

Petteri

"kuka se oli?" Elina kyselee multa innostuneena. Hän on kyllä kylän yksi pahimmista juorukelloista. Hänelle ei kannata kertoa yhtään mitään, tai muuten perämetsän mummokin tietää asiasta.

"yks Atte, tuli just uutena tänne", mä kerron jättäen yksityiskohdat pois. En mä voisi kertoa Aten sukunimeä. Ennakkoluulot nousisivat tappiinsa. Koko kylä tietäisi, että hengaan Mahlavuoren kanssa, ja muakin kohtaan syntyisi ennakkoluuloja. Mukamas mäkin yhtäkkiä muuttuisin pahaksi ihmiseksi.

Olen aina ollut skeptinen tuohon Mahlavuori-väitteeseen. Kyllä Juulia Mahlavuori oli aivan ihastuttava ihminen, ja samaa mietin Atesta. Ei mulla oo mitään valitettavaa hänestä. Hän on kiva ja vastuuntuntoinen, eikä lainkaan kuten tätinsä, isänsä ja setänsä.

Tuo ennakkoluulo täytyisi purkaa. Mahlavuorten suvussa on muutenkin sukupolvi meneillään, joka tuskin seuraa aikaisempien jalanjäljissä.

"jaaha, eli joku nobody", Elina huokaisee ja mä vähän naurahdan. Muistan Elinan olleen lääpällään yhteen kaveriini Ottoon, ja luulenpa, että tytön tunteet eivät ole hävinneet mihinkään.

"kuka nyt kellekin on nobody", mä totean salamyhkäisesti. Atte ei ole mulle nobody. Se on.. kai mun kaveri? Ainakin tuttava.

"no niin kai sitten", Elina tuhahtaa mun huvittuessa tytön asenteesta.

"mun luokalle kans tuli uus tyyppi. Se on Mahlavuori, niin aion kyllä pysyä kaukana siitä", Hilla selittää. Niin, Atte mainitsi nopeasti pikkusiskostaan.

"no tuskin se mikään erikoinen tyyppi on", totean neutraalisti. En mä voi sille mitään, jos ihmiset ajattelevat pahasti Mahlavuorista. Itse ainakin haluan tutustua Atteen sukunimestä huolimatta.

Seuraavana päivänä mä näen Attea jälleen parkkipaikalla. Sillä on taas futiskamat mukanansa.

"En tienny, et futareilla on joka päivä treenit", mä totean vilkaistessa sen futiskassia.

"kyllä mä käyn joskus yksinkin potkimassa. Sun täytyy tulla mukaan joku kerta", Atte sanoo mun hämmästyessä hieman.

"joo, mä tuun jos löydän aikaa", hymähdän vain. Atte nyökkää mulle hymyillen. Sen hymy on kyllä ihana. Voisin tuijottaa sen hymyilyä vaikka koko päivän.

"olisitko sä kyytiä halunnu? Mulla ei oo just nyt mitään", kysyn katsellen samalla, kun Atte on jo monesti yrittänyt asetella futiskassiaan paremmin olalleen.

"no jos sulla ei muuta oo", Atte sanoo, "sain eilen sellasen kuvan susta, että oot aika kiireinen."

Mä hymähdän ja heilautan kättä sen merkiksi, että Atte istuisi autoon. Mun vatsassa kuplii, kun Atte istahtaa autoon lähelle mua. Meidän kädet osuu yhteen, jolloin vedän kättäni kauemmas hieman nolostuneena. Alavatsassa polttelee hassun tuntuisesti. Tämä tunne voisi jatkua ikuisuuden.

"no mutta Petteri. Kerro susta jotakin, sellasta mitä moni ei tiedä", Atte aloittaa keskustelua säätäen auton radiota hieman pienemmälle. Mä lähden ajamaan Aten antaessa välillä ohjeita.

"sellaista mitä moni ei tiedä... Anna mä mietin hetken", mä totean. Mitään perheeseen liittyvää en ole sanomassa, sillä Atella ei ole äitiä, enkä halua hänen ajattelevan sitä. Enkä myöskään luota siihen, että hän tykkäisi kuunnella juttuja muiden perheistä.. Vaikka hän niin kovasti väitti.

"En oo koskaan seurustellut tai käyny missään bileissä", mä päädyn sanomaan.

"aijaa. Minkä takia? Tai siis- ei jotkut vaan tykkää, mut niin..", Atte säheltää sanojensa kanssa, mikä on älyttömän suloista.

"ei oo tullu ketään sellasta vastaan, joka kiinnostaisi mua. Kaikki tytöt vaan pelleilee meikkiensä kanssa ja yrittää esittää jotakin mitä ne ei oo. Ja en oo ehtinyt käymään bileissä, mun nuoruus on menny siinä, kun oon hoitanut mun pikkusisaruksia", selitän pitkästi Aten kuunnellessa.

"mut mitä jos sä vaan et oo kiinnostunu tytöistä?" Atte ehdottaa, "niinku ylipäätään."

"haha, Homo-Petteri on aika vanha juttu", mä hymähdän pyöräyttäen silmiäni suureleisesti, vaikka ehkä Atte on oikeassa. Mitä jos mä en välitäkään naisista sillä tavalla?

Olisikohan se kamalan huono juttu? Mitähän muut siitä ajattelisivat, jos mä kertoisin olevani homo? En mä tiedä, tuskin mä sellainen olen. En vaan ole löytänyt sitä oikeaa vielä..

"ei mutta tosissaan. Kannattaa varata aikaa oman identiteetin rakentamiseen", Atte höpisee ja mä vaan nyökyttelen. Se heilauttaa hiuksiaan ihanasti silmiltään pois. Mun vatsassa möyrii, ja mä yritän keskittyä ajamiseen.

Tovin päästä me käännytään pikkutielle, joka päättyy suuren omakotitalon pihaan. Tuossako Atte asuu perheineen kolmisteen?

"ehkä tää auttaa sua siinä identiteetti-asiassa", Atte sanoo ja nappaa mua leuasta kiinni. Se painaa huulensa mun huulille ja mä jähmetyn paikoilleni.

En mä ole ikinä tehnyt mitään tällaista. Tajuan rentouttaa lihakseni ja vastata Aten suudelmaan joten kuten. Atte antaa mulle hymyn ennen, kuin hän poistuu autosta futiskassinsa kanssa. Mä kosketan sormillani huuliani hämmentyneenä. Atte pussasi mua?

Mun aivot käy ylikierroksilla, kun mä saavun kotiin. Kipitän äkkiä huoneeseeni rauhoittumaan. Herranjumala. Aten suuteleminen tuntui mahtavalta. Haluan sen tapahtuvan uudelleen. Suorastaan janoan lisää.

Kaadun sängylleni ja tuijotan kattoa. Tuntuu kuin aivot olisivat ylivireystilassa, mutta silti sumuiset. Tilanne kelautuu mun mielessä jatkuvasti, ja tunnen poltetta huulillani.

Käännyn kyljelleni ja alan hymyillä. Juuri nyt mulla on mahtava tunne. Perhoset mun vatsassa pomppii ympärinsä kuin kengurut. Mulla on törkeän levoton olo, ja mun pitäisi kohtapuoliin olla valmis vahtimaan mun pikkusisaruksia pari tuntia. Miten mä kestäisin?

Mun vatsassa vääntää nälän merkiksi. Oon aivan liian täpinöissäni, joten mun pitää rauhoittua ennen kuin menen alakertaan. Kaikki varmasti ihmettelisivät, että mikä mulla on hätänä. Oon yleensä niin rauhallinen, mutta nyt olo on levoton. Mä haluan suudella Attea uudestaan, lukemattomia kertoja.

Atte tosiaan laittoi mut miettimään mun identiteettiä. Se laittoi kaiken uusiksi tullessaan luokkaan eilen. Se tosissaan laittoi mun pään sekaisin, enkä edes tiedä miksi.

Mä nousen istumaan sängylleni ja tuijotan peilini kautta itseäni. Pörrötän mun hiuksia ja yritän asetella niitä hieman paremmin.

Nousen ylös ja kävelen lähemmäs peiliä tarkastellen kasvojani. Katseeni osuu huuliini, jotka samantien kääntyvät hymyyn.

"Atte suuteli mua", mä kuiskaan itselleni ja kosketan sormillani huuliani uudestaan. Polttelu ei millään meinaa loppua, enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Koko loppupäivän ajan mulla on aivan kummallinen olo. Oon tosi levoton, enkä pysty ajattelemaan kunnolla. Ihan kuin kulkisin jossain sumussa, ja ainoa asia minkä näen sen sumun läpi, on Atte.

En mä tiedä pitäisikö mun huolestua ajatuksistani. En pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin Attea. Vatsassa vääntää, kun edes ajattelen Aten nimeä. Tosin, hänen sukunimensä vääntää vatsaani eri suuntaan... Tuntuu kummalliselta.

Mun on keskusteltava tästä jollekulle luotettavalle. Luotan vanhempiini, mutta en mä voisi niille kertoa. Me ei muutenkaan puhuta paljoa, joten olisi hieman outoa kertoa näistä mun tuntemuksista.

Linnea on täydellinen vaihtoehto. Se ymmärtäisi mua ja osaisi neuvoa. Se ei ilkkuisi tai nauraisi.

Tarvittaessa se osaisi pitää myös suunsa kiinni asiasta. Linnealle mä kerron heti huomenna, kun nään sitä koulussa.

--
Sanoja: 999

Jeejee :3 eka pusu