Face Your Fear

Salapoliisi-hommia

Atte

"rauhotu nyt. Ymmärrän, et haluut suojella siskoas, mut anna sen elää omaa elämäänsä", Petteri rauhoittelee mua. Me istutaan vierekkäin kallionkumpareella ja katsellaan alas päättäripaikalle. Me nähdään täältä kaikki tyypit, jotka heiluvat tuolla tölkkiensä ja pullojensa kanssa. On Petterilläkin pari tölkkiä mukana, mutta mä aion pysyä selvinpäin. Mun on vahdittava siskoani vähän. Jostain syystä mä en luota siihen Artturiin yhtään.

Artturista tulee mieleen pelkkä inhottava fuckboy, joka vain satuttaa siskoani. Enkä mä halua, että siskolleni käy niin. Mä teen Artturille harvinaisen selväksi sen, että jos se satuttaa mua siskoa, niin poika saa kyllä kuulla kunniansa.

"Petsku?" mä kysyn etsien katseellani Fiinaa ja Artturia.

"mm?" Petteri kysyy ja avaa toisen tölkeistään. Poika hörppää juomastaan.

"miks mä en nää niitä enää?" kysyn hätääntyneenä ja yritän etsiä tarkemmin, mutten nää teinikaksikosta merkkiäkään.

"tossa ne kuusen alla juttelee ja pussailee", Petteri sanoo mulle rauhallisesti. Poikaystäväni rauhallinen olemus rauhoittaa mua, ja pian mäkin löydän Artturin ja Fiinan. Ne todentotta pussailevat harvaoksaisen kuusen alla ja välillä pysähtyvät juttelemaan jotain.

"karkasko se siis?" Petteri kysyy multa hieroen vähän mun jalkaa.

"ai Fiina vai? Joo. Isä ei todellakaan olis antanut sille lupaa tulla tänne", mä selitän ja nojaudun Petteriä vasten. Petteri nyökkää kiertäen kätensä mun ympärille lämmittävästi.

"hei ne on lähössä johki. Meidänkin täytyy mennä", mä sanon ja olen jo nousemassa ylös.

"odota nyt vähän", Petteri hymähtää ja kömpii ylös. Poika juo tölkkiään vähän tyhjemmäksi.

"vittu mää kadotin ne", parahdan. Artturista ja Fiinasta ei näy jälkeäkään. Onneksi tiedän, että mihin suuntaan he lähtivät.

"Vauhtia nyt senkin herkkuperse, etkai sää nyt jo oo kännissä", mä marmatan Petterille, joka on vihdoin päässyt nousemaan ylös. Poika pyöräyttää silmiään kuitenkin vienon hymyn keikkuessa tämän suupielillä.

"Vai että herkkuperse, mä sulle kohta herkut näytän", Petteri vastaa, jolloin mä pyöräytän silmiäni.

"Noni pervo anna tulla", mä hoputan ja tartun poikaa kädestä. Lähden viemään meitä sinne suuntaan, jonne epäilin Fiinan ja Artturin lähteneen.

Mua ällöttää jopa Artturin pelkkä olemus. Se vaikuttaa niin paljon siltä, että hän haluaa vain satuttaa siskoani. Sellainenhan ei tietenkään käy mulle. Mä suojelen siskoani maailman tappiin asti.

"Rauhoitu nyt, tuolla ne on pussailemassa", Petteri sanoo mulle ja vetää mut pusikkoon tarkkailemaan siskoani ja tämän tulevaa poikaystävää.

"Ai saatana", parahdan terävien oksien osuessa ihoani vasten.

"Tossa, ota yks ja rentoudu. Mä vannon sulle, että ei Artturi tee mitään pahaa Fiinalle", Petteri sanoo mulle ja tyrkkää tölkin käteeni. Katson häntä hieman epäuskoisena.

"Tunneks sä Artturin vai?" Kysyn ja avaan tölkin. Hörppään muutaman suuren kulauksen juomasta ja irvistän hieman. Hyi hemmetti sentään.

"No.. en, mutta katso nyt kuinka viattomalta se näyttää. Hyvä, että se edes uskaltaa koskea siskoos", Petteri sanoo ärsyttävän tyynesti. Se ei selkeästi tiedä kuinka tärkeä juttu tämä mulle on.