Face Your Fear

Kaksitoista

Atte

Mä makoilen Petteriä vasten ja nautin, kun se hipsuttaa mua selästä. Jossain välissä nostin jalkani Petterin ylitse, jotta hän ei karkaisi multa. Karkaamisyrityksistä tuskin on huolta, sillä oon tuntenut Petterin seisokin mun sisäreittä vasten jo hyvän tovin. Kumpikaan meistä ei ole sanonut mitään asiaan liittyvää. Totuus ehkä on, etten mä osaa kunnolla puhua noista asioista, vaikka ehkä pitäisi.

Petterin toinenkin käsi sukeltaa peiton alle. Se laskee kätensä mun paljaalle selälle lähelle mun bokserien resoria. Mun vatsanpohjassa kutkuttaa ihanalla tavalla. Tunnelma muuttui sekunneissa jännittäväksi ja ikäänkuin odottavaksi.

"haluuks sä?" Petteri kysyy multa. Mä nostan päätäni ja katson poikaa silmiin. Nyökkään, minkä jälkeen me suudellaan pitkään. Suutelemisen aikana Petteri ottaa tehtäväkseen sujauttaa kätensä mun boksereihin. Mä muutan mun asentoa hieman.

"sanot sitten, jos haluut et mä lopetan. Saat sanoo millon tahansa, jos tuntuu yhtään pahalta", Petteri sanoo mulle kuljettaessaan sormeaan mun kalulla. Mä nyökyttelen janotessani vain lisää kosketusta.

"enkä oo tehny kenellekään muulle koskaan näin, niin saat neuvoa kyllä, en pistä pahakseni", Petteri sanoo ennen kuin se ottaa musta kunnon otteen ja alkaa liikuttaa kättään. Mä en kykene pitämään ääniä sisälläni, vaan huokaisen heti isoon ääneen. Onneksi talossa ei ole ketään muita kuin me. Tää olisi muuten ihan helvetin kiusallista.

Muutan asentoani uudelleen hieman paremmaksi. Petteri jatkaa kätensä liikettä mun lantion hytkyessä vähän samalla. Musta tuntuu laittoman hyvältä mun huokaillessa jatkuvasti.

"voinks ottaa sult suihin?" Petteri kysyy. Puna kohoaa mun poskille, mutta päätän silti myöntyä. Eihän mun tarvitsisi kuin vain istua taikka maata ja nauttia kyydistä.

Petteri auttaa mua riisumaan mun bokserit kokonaan pois. Huomaan pienen märän läntin bokserien etumuksessa. Touhutippoja..

Mä asettaudun makaamaan selälleni sängylleni Petterin tullessa mun jalkojen väliin. Tai oikeastaan, sen pää on mun jalkojen välissä. Poika alkaa ottaa multa suihin taitavasti mun tarttuessa sen hiuksiin. Miten jokin asia voikaan tuntua näin hyvältä? Ja mistä Petteri on tällaista oppinut?

-

Herään säpsähtäen siihen, kun alaovi käy. Hymähdän vähän ja yritän saada uudestaan unen päästä kiinni. Tajuan kuitenkin pian hypätä ylös sängystä ja vetää bokserit ylleni. Astelen lähemmäs ovea, jolloin kuulen askeleita portaikosta.

Mitä jos kotiin tulija on isä? Mitä se sanoisikaan, jos se löytäisi Petterin mun sängystä? Mä saisin varmasti ihan kauheet huudot ja Petteri kuulisi ihan kaiken. Mä vilkaisen rauhallisesti nukkuvaa Petteriä, jolla ei ole mitään tietoa siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu. Sillä ei ole mitään tietoa siitä, että just nyt mä panikoin. Käännyn takaisin ovelle päin, jolloin ovi aukeaa.

Fiina kurkkaa sisälle ja mä voin huokaista helpotuksesta. Tosin, pikkusiskoni katsoo mua vähän oudoksuen, sillä seison pelkät bokserit jalassa oven läheisyydessä samalla, kun Petteri nukkuu mun sängyssä.

"teilläpä on kummalliset nukkumisjärjestelyt", Fiina tokaisee ja mä naurahdan vähän.

"miten sä näin aikasin tulit kotiin?" kysyn pikkusiskoltani, joka katsoo mua edelleen oudoksuen. Onko mun kasvoissa jotain, vai miksi se katsoo mua noin? Käännyn katsomaan itseäni peilistä, jolloin huomaan valtavan fritsun solisluuni yläpuolella.

"aikaisin? Miten niin aikaisin? Kello on jo kaksitoista, ja yhet nukkuu viel", Fiina naurahtaa. Silloin viimeistään mä hoksaan. Me valvottiin yöllä ties kuinka myöhään, ja se kostautuu näin. Petterin kanssa aika menee niin nopeasti, etten todellakaan tajunnut kaikessa - siinä mitä me tehtiinkään - tunnin kuluvan.

"teillä vissiin sit menny myöhäseks", Fiina virnistelee mun vaan nyökytellessä. Mun poskia kuumottaa, ja varmasti oon ihan punainenkin. Mua jopa vähän ahistaa, että miten tässä näin kävi.

"hmm?" Petteri kysyy liikahtaen vähän. Fiina tajuaa poistua vetäen oven perässään kiinni. Mä hipsin takaisin Petterin viereen sänkyyn. Se vetää mut tiukasti käsiensä väliin ja suukottelee mun niskaa. Se kutittaa vähän.

"tykkäsitkö eilisestä?" Petteri kysyy multa. Mä räpsyttelen ripsiäni vähän aikaa.

"tykkäsin", vastaan muistellessani viime yötä. Mua alkaa väkisinkin hymyilyttämään.

"mäkin tykkäsin. Haluisiks nyt?" Petteri kysyy, ja mua alkaa samantien ujostuttamaan. En mä nyt haluaisi, jos mun pikkusisko on kotona.. Hyi, mikä soppa siitäkin syntyisi, jos se avaisi mun huoneen oven, kun Petteri olisi vaikka ottamassa multa suihin.. Kamala ajatus.

"ehkä myöhemmin. Mun pikkusisko tuli just kotiin", selitän Petterille, joka ymmärtäväisenä tyytyy vain silittelemään mua. Petteri on ihana, kun se ymmärtää. Väkisinkin alan ajattelemaan niin, että sen suuren perheen takia sillä on tosi hyvät sosiaaliset taidot. Ja moraalihan sillä myös on kohdillaan.

"paljo kello muute on?" Petteri kysyy.

"kuulemma kaksitoista", sanon päästäen haukotuksen ulos suustani. En ehdi edes silmiä räpäyttää, kun Petteri on jo pompannut ylös sängystä. Poika vetää vaatteita ylleen kauhealla kiireellä samalla, kun mä tuijotan sitä ihmeissäni.

"mun on ihan pakko mennä kotiin. Ei helvetti", se sanoo vetäessään hupparia ylleen. Hyvä tunnelma on poissa mun jäädessä pian yksin huoneeseeni. Nousen istumaan sängyn laidalle ja mietin hetken aikaa, että mitä edes tapahtui..? Petteri vain otti ja lähti.

Tajuan kiiruhtaa eteiseen, jossa Petteri laittaa kenkiä jalkaansa kiireellä. Se nousee ja suukottaa mua nopeasti. En kerkeä edes vastaamaan suudelmaan, kun poika jo poistuu ulko-ovesta ulos.

Mä jään eteiseen hämilläni vain bokserit ylläni. Katson ympärilleni vähän unisena, kunnes päätän painua takaisin huoneeseeni. Hautaudun peiton alle sänkyyn ja painan pääni tyynylle. Lämpö ja ihana fiilis on poissa. Just nyt musta tuntuu tosi yksinäiseltä.

Asiaa ei yhtään auta se, että Petterin tuoksu on mun lakanoissa. Vaikka saattaakin olla vähän outoa, niin mun on pakko nuuhkia lakanoita hieman saadakseni edes jonkinlaisen otteen Petteristä.

Tuoksutellessani lakanaa mä en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin Petterin päätä mun haaroissa. Mä en edes typeränä tajunnut tehdä mitään kuin vain huokailla ja kiskoa sitä välillä hiuksista. Se myönsi tykkäävänsä siitä vähän, siksi mä kiskoin.

Mun vatsanpohjassa kutkuttaa, kun mä ajattelen Petteriä. Se on vain niin ihana. Kutkutus loppuu, kun mun ovelta kuuluu koputus ja Fiina kurkkaa sisään.

"se vissiin lähti?" Fiina kysyy ja mä nyökkään. Pikkusiskoni tulee huoneeseeni ja istahtaa tuolille.

"noni kerro kaikki. Tai- ei mitään yksityiskohtia, mut sillee pintapuolisesti", Fiina sanoo. Ei mua ennen ole punastuttanut siskoni seurassa, mutta jos se alkaa tuollaista kyselemään, niin ketä tahansa punastuttaisi.

"aikuisten juttuja", mä vastaan ympäripyöreästi.

"ookoo 17-vee aikuinen. Kyllähän mä tosta fritsusta osaan arvata", Fiina kiusoittelee, ja mun tekee mieli vain painua peiton alle kokonaan.

"ihan söpö se oli nukkuessaan tässä. Mutta mites, aiotko kertoo iskälle?" Fiina kysyy. Jos mun naama oli äsken punainen, niin nyt se on kalpea kuin lakana.

"iskä ei todellakaan saa tietää", mä sanon Fiinalle. Siskoni nyökkää ymmärtäväisenä.

"mutta se saa joskus tietää. Enemmin tai myöhemmin."

--
Sanoja: 1005

🙌🏻🙌🏻