Face Your Fear

Likaisia Ajatuksia Ja Punastelua

Atte

Mä esittelen Petterille kämppää, jossa se toivottavasti tulisi yöpymään seuraavan yön - ja mun puolesta monia muitakin öitä. Mun isä tai Fiina ei oo kotona, joten saan nauttia Petterin seurasta ihan rauhassa. Poika näyttää hyvältä tutkiskellessaan tauluja uteliaana. Kyllä mäkin noita joskus tutkin samanlaisella kiinnostuksella, mutta taulut on tulleet jo tutuksi. Mähän sentään asun täällä.

"missä sun huone on?" Petteri kysyy multa. Mä tartun poikaa kädestä ja vien sen mun huoneeseen. Petteri alkaa taas tutkimaan ympäristöään mun seuratessa vierestä. Eihän mun huone mikään kummoinen ole, mutta mikäs siinä, jos se haluaa tutkia tätä.

"Nii sulla oli pikkusisko?" Petteri kysyy katsoessaan kuvaa musta ja Fiinasta. Siitä on tosi pitkä aika, kun kyseinen kuva on otettu. Hyvät muistot tulvii mun mieleen. Fiinan kanssa me ollaan koettu kaiken näköistä. Jotkut asiat ovat sellaisia, että toivon, ettei kenenkään tarvitsisi kokea sellaista. Isän joutuminen vankilaan oli kova paikka, vaikken sitä ihan heti ymmärtänytkään. Mä olin vasta lapsi, joka halusi vain leikkiä.

"joo Fiina. Tossa kuvassa me ollaan ihan muksuja", mä hymähdän ja astelen Petterin viereen katsomaan kuvaa. Se vilkaisee mua pikaisesti, mutta kääntää katseensa takaisin valokuvaa. Hitaasti mä kosketan sen kylkeä ja, kun Petteri ei peräänny, mä annan itselleni luvan koskea sen hartiaa.

"voisitko sä jäädä yöksi?" päästän suustani. Petteri kääntyy katsomaan mua uudelleen mietteliäänä.

"En mä tiedä. Mun ei pitäis olla täällä nytkään, vaan auttamassa kotona", se sanoo ja paha olo valtaa mut. Ilma keuhkoissa tuntuu olevan painavaa. Petteri sai äskeisen kuulostamaan siltä, ettei se haluaisi olla täällä.

"mä vaan mietin, kun oon yksin täällä muuten", soperran yrittäen saada Petteriä jäämään. En haluaisi jäädä tänne yksin. Tiedän, ettei mulla ole mitään hätää tai pelättävää täällä, mutten vain halua jäädä yksin. Mulla on jokin pelko yksinjäämisen kanssa. Vihaan yli kaiken olla yksin.

"no voin mä yrittää kysyä, jos voisin jäädä tänne, mutta mun täytyy kuitenkin käydä kotona", Petteri sanoo mulle. Mä vedän pojan haliin niin, että me ollaan kasvokkain. Hetken aikaa me katsellaan toisiamme silmiin, kunnes suudellaan. Me suudellaan pitkään ja monta kertaa. En haluaisi lopettaa jätkän suutelemista, mutta on vedettävä happea välissä.

"vittu, ku oikeesti", mä puuskahdan istuutuen samalla sänkyni laidalle. Petteri katsoo mua vähän ihmeissään.

"mitä nyt?" se kysyy näyttäen samalla taas ihan saakelin suloiselta. Se kääntää päätänsä vähän vinoon, jolloin sen hiukset kääntyilevät miten sattuu.

"sä saat mut ja mun pään ihan sekaisin. Siis sillei hyvällä tavalla", mä yritän jotenkin selittää. Petteri katsoo mua pitkine ripsineen kohottaen kulmakarvaansa.

"kuvaile tarkemmin", se sanoo ja istuu mun viereen. Mä seuraan sitä katseellani, kunnes siirrän katseeni omaan syliini.

"no, en mä tiedä. Perhosia. Aiheutat mulle perhosia vatsaan", soperran jotakin. Petteri hymähtää vähän ja vilkaisen sitä nopeasti.

"Ujostuttaako sua?" se kysyy seuraavaksi, enkä mä voi muuta kuin nyökkäillä. Petteri halaa mua ja laskee päänsä mun olkapäälle. Perhoset mun vatsassa suorastaan räjähtävät lepattelemaan ympäriinsä. Mun on vaikea olla, koska pitkästä aikaa mulla on aivan tajuttoman hyvä olla.

"ei se haittaa, jos ujostuttaa. Kyllä mäkin susta pidän", Petteri sanoo mulle. Oon iloinen siitä, että se pystyy puhumaan noinkin suorasti ja rehellisesti. Vaikka välillä Petteri antaakin vähän ristiriitaisia signaaleja, niin asiat kyllä ratkeaa.

"enemmän ku kaverina?" mä päätän vielä varmistaa, vaikka se tuntuukin vähän hölmöltä. Mä vaan joskus olen epävarma itsestäni ja oikeastaan kaikesta.

"enemmän kuin kaverina, voin luvata sen", Petteri sanoo mulle, mikä saa mut tosi iloiseksi ja onnelliseksi. Tuon asian kuuleminen sai kiven vierähtämään sydämeltä.

"tää vaan on vähän outoa", Petteri myöntää. Käännyn katsomaan poikaa, joka selvästi tarkkailee mun reaktiota.

"ai siis mikä?" mä kysyn selvennykseksi.

"se, että me molemmat ollaan poikia. Äläkä käsitä väärin, mun mielestä tässä ei oo mitään väärää ja tykkään olla sun kanssa näin. Lapsesta asti on vaan tuputettu sitä, että naiset on miesten kaa, ja miehet on naisten kanssa", Petteri selittää mulle. Mä nyökyttelen ymmärtäväisenä. Tajuan kyllä tasan tarkkaan, että mitä Petteri tarkoittaa tuolla. Jos lapsesta asti on opetettu noin, niin asiaan suhtautumista voi olla hankala muuttaa.

"mutta sua ei siis haittaa?" päätän varmistaa.

"ei, ei todellakaan haittaa. Tykkään olla sun kanssa, ja just nyt mulla liikkuu likasia ajatuksia susta mun päässä", Petteri päättää myöntää suoraan, jolloin puna kohoaa mun poskille. Punastelen hetken aikaa, kunnes kaadan meidät sängylle. Oon jo päättänyt, että mitään likaista ei tule tapahtumaan. Ei nyt, eikä mahdollisen yökyläilyn aikana. Mä vaan haluan tutustua Petteriin kunnolla ennen kuin aletaan tekemään mitään sen suurempaa.

Vai oonko mä nyt jo liian lojaali?

Myöhemmin illalla, kun Petteri saapuu tänne uudestaan, mä oon jo tehnyt meille ruoan valmiiksi. Petteri pääsee suoraan lämpimän aterian äärelle. Hymy loistaa Petterin kasvoilla sen maistellessa mun tekemää ruokaa.

"mun täytyy sit lähteä aamulla viel hoitamaan pari juttua kotiin", Petteri sanoo mulle, ja mä nyökkään pari kertaa. Mua vähän harmittaa, että Petterin sisarukset vie sen vapaa-ajasta niin suuren osan.

"nooh, meillä on tää ilta ja yö aikaa täs hyvin", lohdutan meitä molempia. Kieltämättä mua vähän jännittää, että mitä yöstä tulee. Pari tuntia yksin ollessani mä päädyin ajattelemaan asioita. Luultavasti siis samankaltaisia likaisia ajatuksia kuin Petteri musta ajatteli.

"jep. Ja ehkä tulevaisuudessa enemmänkin aikaa. Siitä tulikin mieleen et tuu mun synttäreille parin kuukauden päästä", Petteri sanoo mulle. Mä yllätyn vähän, mutta totta kai mä meen, jos mut varta vasten kutsutaan.

"kyl mä tuun. Täytyykö ostaa lahja?" mä hymähdän vähän Petterin naurahtaessa.

"se, et ilmaannut paikalle on ihan tarpeeks hyvä lahja", Petteri sanoo mulle iskien silmäänsä. Mä punastun saman tien ja katson muualle. Toi jätkä saa mut punastumaan ihan liian helposti.

Muutaman tunnin päästä hypähdän sänkyyn peiton alle. Petteri tulee mun viereen ja vetää mut kainaloonsa. Mä lasken pääni sen rintakehälle ja kuuntelen sen sydämen sykettä. Ääni rauhoittaa mua ihanasti.

"Nii olisitsä halunnu viel jotai?" Petteri kysyy multa. Mä räpsyttelen ripsiäni viattomana.

"a-ai siis mitä?" mä kysyn punastellen taas. Mua ei ikinä oo punastuttanut kenenkään seurassa näin paljoa. Oon ihan sulaa vahaa tän jätkän käsissä ja vaikkei se edes koskisi muhun, niin silti.

"siis, seksiä", Petteri selventää.

"e-en mä taida olla vielä valmis siihen, et mun takamukseen menee jotakin", yritän sanoa asian hienovaraisesti, mutta Petteriä vain huvittaa koko juttu.

"rakas, mä puhun seksistä, en yhdynnästä. Käsipeliä tai suuhoitoa, niilläkin pääsee alkuun", Petteri selittää mulle ja mä nyökyttelen. Voin vaan kuvitella miltä tuon jätkän käsi tuntuu mun ympärillä..

--
Sanoja: 1009

Ens osan alkuun smuttia vai ei? Saatte päättää x).