Face Your Fear

Kota

Petteri

Mä rojahdan sängylleni helvetin pitkän ja raskaan koulupäivän päätteeksi. Mun olisi niin tehnyt mieli lähteä kotiin kesken matikantunnin. Ihme kyllä, sinnittelin loppuun saakka.

En tiedä miksi, mutta musta tuntuu, että äiti on katsonut mua tänään ihan uusin silmin. Se ei ole marmattanut tai valittanut mistään, eikä se ole käskenyt mun tehdä mitään kotitöitä. Kyllähän mä pyykit olen laittanut kuivumaan ja auttanut tiskaamaan astioita, joita ei voi laittaa pesukoneeseen.

Ihan kivaa vaihtelua tämäkin on, mutta äiti on näyttänyt myös koko päivän siltä, että sillä olisi jotakin asiaa. Se saa kyllä tulla tänne mun huoneeseen kertomaan asiansa, mä en jaksaisi nimittäin enää nousta. Koulupäivä ja kotiaskareet veivät kaikki mehut musta.

Mä ummistan silmäni hetkeksi, kunnes ovelta kuuluu koputus. Avaan silmäni ja käännyn ovea päin. Pinja tulee mun huoneeseen. Sillä on mun puhelin kädessä. Enhän mä edes tajunnu, että olin jättänyt luurini alakertaan. Kai mä vaan olen niin väsynyt.

"sydän soitti", Pinja sanoo ja mä kurtistan kulmiani. Sydän? Hetki mulla menee, kunnes tajuan. Tottakai Aten nimen perässä on sydän. Pinja ei osaa lukea kunnolla, mutta kyllähän hän emojit tunnistaa. Varsinkin sydän-emoji, sillä se on niin tunnettu.

"okei", mä hymähdän Pinjan antaessa mun puhelimen. Sen jälkeen se istahtaa tuolille ja ottaa värikynän käteen.

"paperia", tyttö pyytää ja mä otan työpöydän laatikosta sille puhtaan piirustuspaperin. Sen jälkeen jätän Pinjan piirtelemään, kun poistun huoneestani soittamaan Atelle. En halua, että Pinja kuulee tätä puhelua. Keksin mennä parvekkeelle, sillä siellä saa olla rauhassa.

Istahdan parvekkeella olevan puutarhatuolin istuimelle ja kuuntelen, kun puhelin piippaa. Atte vastaa ja mä hymähdän sille tervehdyksen.

"moi, et vastannu äsken?" Atte kysyy multa samantien.

"unohdin puhelimen keittiöön. Pinja toi tän äske", selitän nopeasti.

"okei, no mut haluuks tulla meille? Talo olis tyhjillään. Fiina on jonkun sen ihastuksen luona kyläilemässä", Atte kyselee ja yhtäkkiä mua ei väsytä enää.

"no voin mä tulla", vastaan vain. Sen jälkeen me sanotaan moikat. Kiva päästä Aten luokse olemaan ihan vain kahdestaan. Jos tilanne tulee, ni saatan ehkä viedä hommaa pidemmälle.

Ainakin mun täytyy kysyä sitä, että miksi se käyttäytyy niin hassusti koulussa. Välillä se on mun kiinni kuin hai laivassa ja välillä se ei moikkaa mua ollenkaan. Tätä on jatkunut jo aika pitkään, enkä jaksaisi sellaista käytöstä.

-

Atte odottelee mua ulkona, kun mä saavun pihaan. Se haukottelee makeasti ja katselee mua hymyillen. Parkkeeraan auton ja sammutan sen.

Hetken päästä oonkin Aten sylissä. Se pussaa mua poskelle ja lähtee sit johdattamaan mua taloon sisälle.

"sun pitää laittaa silmät kii", Atte sanoo. Mä hämmästyn vähän, mutta suljen silmäni kiltisti. Atte lähtee johdattamaan mua lisää, kunnes mä tajuan, ettei me mennäkään sisälle.

Hetken kävelemisen jälkeen mut istutetaan penkille. Pidän silmiäni edelleen kiinni erittäin hämmentyneenä.

"saa avata", Atte hymähtää mulle. Avaan silmäni ja katselen ympärilleni. Me ilmeisesti ollaan tontin pienessä kodassa. Tuli lämmittää mun jalkoja ja poskia. Atte hinautuu muhun kiinni.

Me suudellaan pitkä tovi.

"mitä me täällä?" mä kysyn hymyillen. Atte punastuu vähän, mutta kaivaa sitten taskustansa jotakin. Mä tuijotan Attea, jonka kädellä lepää pian avaamaton kortsu.

"jos sä siis haluut. Voidaan me mun sänkyynkin mennä..", Atte kiirehtii sanomaan, mutta mä hiljennän sen suutelemalla. Tuskin meillä edes kylmä tulisi täällä. Lähinnä vaan mietin sitä, että ei ole mitään pehmeää, jossa Atte voisi maata. Koska siis sehän ei pane mua, vaan mä panen sitä.

" Joo joo, haluun haluun, mut tässäkö? Tai siis onks sul mitää peittoja, jota vois laittaa tähän alle?" mä kyselen.

"älä nyt, kyllä mä kestän. Ja tos on makuupussi", Atte sanoo hymyillen. Muaki alkaa hymyilyttämään, joten kaadan pojan alleni.

--

Me makoillaan sylikkäin makuupussissa ja katsellaan liekkejä. Seksi oli paras asia hetkeen, joten mä en voi muuta kuin nauttia olostani. Toki, suihku kelpaisi, mutta enhän mä tästä malta nousta.

Mä voisin kyllä yrittää jutella Atelle, sillä me ollaan oltu aktin jälkeen aika hiljaa, ja vaan nautittu.

"muuten, aiotko sä kertoa sun isälle?" mä päätän hiljaisuuden. Tunnen Aten kehon jännittyvän vähän.

"joo, jossain vaiheessa. En ihan vielä", Atte sanoo jokseenkin epävarmasti. Mä muiskautan pusun Aten poskelle.

"ei sillä asialla siis kiire oo. Mietin vaan, ku kerroin jo omalle äitille", sanelen.

"mitä se muuten sano?" Atte kysyy.

"oli vaan onnellinen. Kyllä se vähän järkytty, kun kuuli sun sukunimen", mä naurahdan.

"mut se ei suuttunut? Tai sanonu, ettet sais nähä mua?" Atte kyselee multa ja vetää mun käden syleilyynsä. Se näprää mun sormia ihan kuin niissä olisi jotain kiinnostavaa.

"ei, vaikka luulin ensin, et se vähän suuttuis. Se vaan haluais nähä sut. Et tulisit meille syömään tai vaan hengaamaan tai jotain", mä ehdotan. Atte ei kuitenkaan sano mitään.

"Petteri, ku se juttu on et..", Atte sanoo surullisen kuuloisena. Se nousee pois makuupussista mun katsoessa sitä huolestuneena. Mikä sillä on?

Atte alkaa vetää vaatteitaan ylleen. Mä nousen makuupussista ja tartun sitä kädestä. Aten surulliset silmät kohtaa mun huolestuneen katseen. Kyllä se voisi kertoa mulle ihan mitä tahansa.

"pelkään, et iskä hakkaa mut, jos mä kerron sille."
--
Sanoja: 793

😬😬😬