Tosinimi

Luku 5

Olin melko varma kuolevani.

Aivotoimintani oli pudotessa kovin hyödytöntä, mutta kehoni yritti reagoida. Käteni hakivat otetta köysistä ja kaiteista matkalla, mutten saanut otetta kankaan peittämillä kourillani. Osuin kuitenkin jatkuvasti siltoihin ja köysiin ja vaikka se oli kivuliasta, sen onnistui hidastaa pudotusta. Sekä minä, että punasilmä mätkähdimme vasten köysirataa, joka halkoi onkaloa. Hapuilin hädissäni kömpelöjä kouriani sen ympärille, turhaan. Lipesin pian punasilmän jälkeen.

Tömähdimme viimein maahan, minä punasilmän päälle. Hän pehmensi pudotustani hieman, mutta joka paikkaan särki siltikin. Kipu oli kuitenkin melko pientä verrattuna siihen, että olin elossa! Olin onnistunut vahingossakin hidastamaan pudotusta tarpeeksi. Yritin nousta seisomaan, virnuillen samalla kuin idiootti. Adrenaliini kohisi suonissani ja sai pääni kevyeksi. Kipu tykytti joka puolella, mutta jalkani olivat ehjän oloiset. Sydämeni hakkasi hirvittävää vauhtia, enkä oikein kuullut mitään. Mätkähdin uudelleen maahan. Raajani tärisivät. Ilmeisesti en voinut liikkua vielä. Katsoin ylös kohti kattoa, mutten pystynyt erottamaan, mistä olimme pudonneet. Pyöreä, savinen onkalo jatkui pimeisiin korkeuksiin. Toivoin Eliaksen tajunneen paeta paikalta nopeasti, sillä mikäli hän joutuisi edelleen hankaluuksiin kaiken minun vaivani jälkeen, olisin todella pettynyt.

Kuului matalaa sähinää. Tajusin punasilmänkin olevan elossa. Hän kapusi istumaan, naksautellen paksuja niveliään kuuluvasti. Hänen punainen tuijotuksensa kohdistui minuun ja hän oli hämmentynyt. Yritin perääntyä hätäisesti, hakien katseellani jotain pakoreittiä. Vaate ylläni oli hajonnut ja tunsin viimein ilmavirran puhtaasti kasvoillani. Se kuitenkin tarkoitti sitä, etten ollut enää näkymätön.

"Mistä sinä siihen ilmestyit?" sanoi punasilmä. Hänen äänensä oli yllättävän pehmeä, kuin hän ei varsinaisesti ollut minään pudotuksesta. Hän ajatteli jotain, lipoi huuliaan terävällä kielellä ja hymyili. Minua suoraan sanottuna puistatti nyt aika paljon. Punasilmä ei näyttänyt olevan moksiskaan pudotuksesta ja me olimme kahden kuilun pohjalla. Yritin uudelleen seisomaan horjuvin jaloin, mutta punasilmä oli minua nopeampi ja tarttui ranteestani. Hän veti minut luokseen ja oli selvää, että näissä kourissa oli voimaa.

"Oikein mukava yllätys"

"Ei oikeastaan." Yritin riuhtoa kättäni vapaaksi, mutta käsivarteni olivat heikot.

"Yksinäinen, vartioimaton mäntä tällaisessa paikkaa."
Hän painoi minut vasten itseään, nuuhkaisi pitkään kaulaani ja nuolaisi. Lämmin kieli niskassani sai niskakarvani nousemaan pystyyn ja yritin repiä itseäni irti. Avasin suuni huutaakseni, mutta hän livautti sormensa sisään ja tarttui kieleeni.
"Hys hys, tai revin kielesi irti. En milläänkään halua jakaa sinua kenenkään ohikulkijan kanssa."

Hän veti sormensa pois ja taputti poskeani. Minä halusin oksentaa.

"Mitä sinä haluat?" kysyin tärisevällä äänellä, saadakseni hieman aikaa. En todellakaan halunnut kuulla vastausta, mutta minulta oli ideat loppu. Olin paniikin partaalla.

Kysymykseni näytti hieman yllättävän hänet.

"Minulla ei oikeastaan ole suunnitelmaa tämän varalle... Syön sinut, tai ainakin osan, sitten tapan sinut, ellet ole jo kuollut siihen mennessä."

"Minun isäntäni suuttuu."

"Sinä olet selvästi joko karkuteillä tai hylätty. Kenelläkään yläpuolellamme asuvista ei ole varaa pitää sinua."
Hän pyöräytti minut ympäri ja nosti kämmeneni huulilleen. Ajattelin ensin hänen suutelevan sitä, mutta hän purikin rannettani. Hänen hampaansa upposivat ihooni pelottavan helposti ja vaikka hän ei purrutkaan syvälle, se sattui. Älähdin säikähtäneenä ja iskin häntä vapaalla kädelläni nyrkillä suoraan kasvoihin. Ensimmäinen iskuni ei tehnyt paljon mitään, paitsi sai rystyseni särkemään ja sai vastaansa vain naurua, mutta sitten iskin toisen kerran ja tällä kertaa minulla oli veitsi. Se upposi suoraan hänen poskeensa ja sai hänet päästämään ranteestani irti. Punasilmä päästi ilmoille kivuliaan karjaisun ja piteli tummaa verta vuotavaa poskeaan. Vedin veitsen takaisin ja iskin uudelleen – huti- hän hapuili miekkaansa, jota ei kuitenkaan näkynyt. Se oli luultavasti jäänyt ylös tasanteelle tai mennyt pudotuksessa hukkaan. Hän yritti tarttua minuun, mutta kipu teki hänestä kömpelön ja sain väistettyä. Iskin veitseni uudelleen ja se jäi törröttämään hänen kaulaansa.