Tosinimi

Luku 20

Tapahtunut tähän mennessä: Mika ja Pasi suuntaavat takaisin Kouvan luo. Vastarintaliike on napannut Pihlan. Okra ja Tatar ovat vakuuttuneita, että Pihlalla on Prinssin tosinimi.

Elias

Palattuaan kotiin Eliasta oli odottanut tyhjä asunto. Se oli hieman epäsiisti, mutta ei sen näköinen, että joku ulkopuolinen olisi myllännyt sen läpi. Ei näkynyt myöskään mitään kamppailun merkkejä. Hän toivoi sen tarkoittavan, että Pihla oli paennut ystävänsä kanssa jonnekin turvalliseen paikkaan.

Hyvä, hän ajatteli, vaikka väkisin. Hän ei myöntäisi etenkään itselleen, että kaipasi Pihlaa.

Elias istuutui nojatuolillensa kylmän tulipesän ääreen. Hänen olonsa oli heikko kuulustelujen jälkeen. Hovi oli kaaoksessa. Ulkonaliikkumiskielto oli poissa, mutta väki oli haluton lähtemään kodeistaan, ilman kunnon tiedotustilaisuutta ja paria mestausta näyttämään, että kadut olivat jälleen turvallisia. Sellaista kuitenkaan tuskin tulisi, koska Hovin prinssi nukkui.

Hänen korkeutensa neuvonantajat olivat vaatineet Eliasta tekemään asialle jotakin, koska nyt oli hyvin epäsopiva aika nukkua. Prinssi oli nukkunut päivätolkulla, eikä näyttänyt merkkejä heräämisestä. Elias ymmärsi kyllä heidän ahdinkoaan, mutta hän piti katkotonta unta hyvänä merkkinä. Prinssi oli ollut jonkinlaisen hermoromahduksen partaalla tai kourissa jo pitkään. Ehkä lepäämällä hän heräisi terveenä ja normaalina ja olisi unohtanut puheensa tunteiden pullottamisesta.

Neuvonantajat eivät tietenkään olleet samaa mieltä Eliaksen kanssa nukkumisesta. Ylimystön usko hallitsijaansa oli alempana kuin koskaan. Tilanne oli niin paha, että moni oli saanut tarpeekseen ja jättänyt Hovin kokonaan. Neuvonantajat myös tiesivät, että Elias vastasi kaikista liemistä, joita hänen korkeutensa pyysi. Heillä oli vahva epäilys, että Elias oli valmistanut jonkinlaista unijuomaa ja siten myrkyttänyt Prinssin. Eliaksen oli ollut vaikea hälventää heidän epäluulojaan sikäli kun ensimmäinen osa heidän epäilyksistään oli totta. Elias oli yrittänyt selittää Prinssin uupumuksesta, mutta he eivät voineet ymmärtää, eikä Elias aikonut mainita mitään Pihlasta tai pullottamisesta.

Ei, vaikka heidän kuulustelunsa olivat muuttuneet sen jälkeen huomattavasti kovakouraisemmiksi. Elias oli melko varma, ettei Prinssi olisi hyväksynyt sitä. Prinssin nukkuessa voimassa olivat kuitenkin toiset lait. 

Elias oli kuitenkin melko tyytyväinen. Hän ei ollut kertonut mitään työstään neuvonantajille, ei puhunut Pihlasta tai tämän ihmisystävästä. Kidutus oli ollut melko mietoa, eikä hänellä ollut murtuneita luita, avohaavoja tai palovammoja. Hän ei välttämättä tuntenut oloaan tyytyväiseksi, mutta hän tiesi, että asiat olivat vielä melko hyvin. Mutta kuinka kauan? Neuvonantajat olivat päästäneet Eliaksen lähtemään viimein, mutta hän tiesi heidän noutavan hänet uudelleen, jollei Prinssi nousisi. Elias tiesi, että jossain kohtaa Prinssi nousisi ja palauttaisi Hoviin rauhan, mutta se, että olisiko hän enää hengissä siinä kohtaa oli paljon epävarmempaa.

Näin murheellisissa aatoksissa Elias nukahti, nojatuolille käpertyneenä kuin lapsi. Kun hän heräsi, hänen luitaan jomotti kuin hän olisi ollut jälleen ihminen. Lämpötila oli pudonnut entisestään ja kosteus iskenyt, kuten palatsissa kävi aina, jollei huoneita lämmittänyt. Pihla ei edelleenkään ollut palannut.

Olisi ehkä järkevämpää kaikkien kannalta antaa asian olla. Ja hän oli järkevä. Ja nälkäinen. Kotona ei ollut ollut ruokaa pitkään aikaan, hän muisti. Hän nousi ylös raajat jäykkinä ja laahusti makuuhuoneeseensa vaatekomerolle. Elias vaihtoi vaatteensa, pesi kasvonsa ja lähti Kouvan luo. Ihan vain, koska tarvitsi jotain syötävää. Ei minkään muun syyn takia.