Tosinimi

Luku 35 - Avoin istunto

A/N: Hei taasen! Teiltä tuli tosi hyviä arvauksia viime lukuun, että missä sen lopun olisi pitänyt olla. Oli mielenkiintoista lukea niitä. Päivittämisessä on onnistunut taas vierähtämään muutama kuukausi, koska olen kirjoittanut uudelleen tämän luvun (ja sen jälkeisen) ainakin viidesti. En nyt ole varma onko laatu noussut, mutta yritys on ainakin ollut kova!

Tapahtunut tähän mennessä: Pihla käyttää viimein tosinimeä ja hetken näyttää siltä, että hovi sortuu. 

*

Elias

Prinssin heitettyä Elias ulos, tämä ei ollut tehnyt mitään muuta, kuin juossut paikasta toiseen. Prinssi oli ollut niin huonolla tuulella herättyään, että Elias pelkäsi hänen tekevän jotain harkitsematonta. Jos Prinssi vain keskustelisi Pihlan kanssa huoneistossaan, Eliaksen ei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta jos hän oli uskonut Sarijoutsen neuvoihin ja haluaisi muodollisen audienssin, koko neuvostonsa läsnä, se tapahtuisi luultavasti salissa. Elias voisi yrittää päästä sisään, mikäli tapaaminen olisi julkinen, mitä Elias pelkäsi. Muussa tapauksessa paikalla olisi kai vain Kaarti. Elias etsi siis ensitöikseen Rahkon ja pyysi, jos tämä voisi ujuttautua mukaan ja edes varoittaa Pihlaa tulevasta. Sitten Elias kiirehti kotiin, nähdäkseen oliko Pihla sittenkin palannut. Ei. Hän kääntyi saman tien ympäri ja kaapunsa helmojaan nostellen harppoi salin luo.

Kun hän pääsi salin oville, ne pamahtivat auki ja ulos virtasi kaartilaisia. Kaksi kantoi paareja ja paareilla makasi liikkumaton valkea hahmo. Narvi. Oli vaikeaa nähdä, oliko tämä kuollut vai vain tajuton, mutta kumpikaan vaihtoehto ei ollut hyvä.

Elias tuijotti Narvin kelmeitä kasvoja ja tunsi kuinka väri pakeni hänen omilta kasvoiltaan. Ilmeisesti audienssi ei ollut mennyt aivan niin rauhallisesti kuin hän oli toivonut.

"Tietä", paarien etunokassa oleva kaartilainen sanoi.

"Viettekö te hänet Sarijoutsen luo?" Elias kysyi hännimmäiseltä sotilaalta. Tämä vain nyökkäsi ja marssi muiden perässä.

"Mitä tapahtui?" hän kysyi paikalle jääviltä kaartilaisilta, mutta he eivät suostuneet selittämään.

"Ovet aukeavat, kun audienssi on ohi", joku sanoi Eliakselle, hänen yrittäessä katsoa, jos joku sivuovista olisi auki.

"Ai sekö jatkuu vielä", Elias sanoi heikosti. "Niin, Narvihan on vain yksi neuvostosta..."

"Muut neuvonantajat lähtivät jo. Hänen korkeutensa sanoi hoitavansa loput itse."

Joten Eliaksen ei auttanut kuin odottaa.

Ei mennyt kauaa, kun koko vuori heidän ympärillään jyrähti. Elias katsahti hädissään ovien vieressä seisovaa kaartilaista, joka oli yhtä hämillään kuin hänkin. Maa tärähti. Pitikö heidän hakea suojaa? Se loppui nopeasti, mutta huoli jäi kalvamaan Eliasta. Hän ei ollut koskaan täällä asuessaan tuntenut maanjäristyksiä.

Ainakin olisi todella, todella epätodennäköistä, että Pihlan audienssi oli aiheuttanut maagisen maanjäristyksen.

Sitten se tapahtui uudelleen.

Se oli luultavasti vain sattumaa, Elias sanoi itselleen. Ehkä kapinalliset olivat räjäyttäneet pommin.

Hän seisoi paikallaan ja odotti, kunnes ovet vihdoin aukesivat. Elias kurkisti sisään. Hän halusi tietää, mitä oli tapahtunut, mutta ei halunnut ärsyttää hänen korkeuttaan enempää. Siitä ei kuitenkaan ollut pelkoa, sillä sali oli tyhjä. Elias käveli sisään kaartin myötä ja vilkuili ympärilleen harmistuneena. Häntä seurasi palvelija, joka alkoi lakaisemaan lattiaa. Seinälle oviaukon viereen oli ilmestynyt hiuksenhieno halkeama, mutta ainakaan katto ei vaikuttanut olevan tulossa alas.