Tosinimi

Luku 28 - Elias ja Mikael

Tapahtunut tähän mennessä: Okra onnistuu melkein tappamaan Pihlan. Elias ja Mika rientävät kuitenkin hätiin juuri ajoissa. Pihla kohtaa vielä Vartin ja Petruksen, mikä johtaa Petruksen kuolemaan.

Elias

Kun he saivat viimein suljettua kotiovensa säppiin ja laskettua Pihlan sängylle, Mikael vilkaisi Eliasta huojentunut hymy kasvoillaan. Varmaankin hän luuli, että kaikki oli nyt kunnossa. Eliasta ei kuitenkaan hymyilyttänyt. Pihlan iho oli kylmän hien peittämä ja hänen pulssinsa oli noussut epäinhimilliselle tasolle. Pihla oli herännyt hetkeksi matkan aikana, mutta hän oli ollut sekava ja päätynyt oksentamaan verensekaista sotkua. Elias oli kaivanut sen jälkeen laukustaan pikkupullon unijuomaa ja antanut sitä Pihlalle.

Pasi ja Kouva seurasivat heitä pian perästä. Elias ei olisi välittänyt ylimääräisestä seurasta juuri nyt, mutta koska Mikael oli päästänyt heidät jo sisään, ei hän pystynyt sanomaan mitään.

Nopealla vilkaisulla Pihla näytti vain kalpealta ja kenties kuumeiselta. Elias leikkasi kosteat vaatteet auki ja alta paljastui valtavien mustelmien täplittämä iho. Kylkien mustelmat näyttivät niin inhoilta, että Elias pelkäsi pahimpien vammojen olevan sisäisiä. Käsivarrella oli ilkeä viiltohaava, josta lähti ihon alla punaisia juovia mutkittelemaan kohti olkapäätä. Se oli luultavasti joko kirous tai myrkyn aiheuttama tulehdus. Mutta mikä kirous tai mikä myrkky? Miten hän osaisi antaa vastamyrkkyä tietämättä, mistä vammat olivat aiheutuneet? Hetken aikaa Elias ei meinannut saada henkeä. Mitä jos Pihla kuolisi hänen käsivarsilleen, koska hän olisi liian hidas tai käyttäisi väärää ainetta?

"Minä en ole lääkäri", Elias sanoi, lähinnä itselleen. Hän voisi puhdistaa haavat ja yrittää hidastaa myrkyn etenemistä, mutta hän ei tunnistanut oireita, eikä tiennyt, kuinka vakava Pihlan tila oli. Verinen oksennus huolestutti häntä ehkä jopa enemmän, kuin olkapään juovat.

"Me tarvitsemme lääkärin."

Elias kääntyi ympäri. Pasi istui kylmän tulisijan ääressä, samassa tuolissa kuin Pihla tapasi istua. Hän heilutteli nilkkojaan vakavaan. Elias kaivoi kaulaltaan hopeisen riipuksen ja ojensi sen Pasille.

"Mene hakemaan Sarijoutsi. Sano, että asia on erittäin kiireinen."

Kouva laski kätensä Pasin olille, estäen toista nousemasta ylös.

"Sinä haluat, että Pasi lähtee hakemaan kuninkaallista lääkäriä? Prinssin omaa lääkäriä?"

Hän ei sanonut kaikkia ajatuksiaan, mutta Elias pystyi täydentämään loput mielessään. Sarijoutsi ei suostuisi siihen. Hän ei hoitanut edes ketään muuta Hovista, olivat he sitten kuinka korkea-arvoisia tahansa, ellei Prinssi itse käskisi häntä. Olisi hullua ajatella, että hän suostuisi pelkästään Eliaksen pyynnöstä auttamaan ketään, saati sitten ihmistä.

"Niin, ja nyt heti."

Kerrankaan Pasi ei väittänyt vastaan, vaan nousi ylös ja livahti ulos sanomatta sanaakaan. Kouva seurasi Pasia ovelle, joka antoi Eliakselle tilaisuuden hyvästellä tämä ja sulkea ovi ylimääräisiltä, turhan uteliailta vierailta.

Sitten hän kääntyi Mikaelin puoleen.

"Mene sinä nukkumaan minun sänkyyni. Et voi olla täällä lääkärin tullessa ja varmasti kaipaat lepoa. Minä puhdistan ruhjeet odotellessa."

Mikael tarttui häntä käsivarresta.

"Sinä vaikutat myös todella väsyneeltä. Voinko minä auttaa sinua?"

Elias pudisti päätään.

"Mene vain lepäämään."

Hän taputti vapaalla kämmenellään Mikaelin kättä rohkaisevasti, mutta sitten se vain jäi siihen. Ja he seisoivat vieretysten, katsellen toisiaan hiljaa. Mikaelin olisi pitänyt päästää irti ja kävellä makuuhuoneeseen, mutta sen sijaan hän piteli edelleen Eliasta, hänen hengityksensä tihetessä sitä mukaan mitä nopeampaa hänen sydämensä löi. He olivat niin lähellä, että hän voisi... hän voisi...