Tosinimi

Luku 34 - Audienssi

A/N: Annoin tämän muhia vähän aikaa! Olin jostakin syystä luonnostellut tämän tarinan loppumaan tämän luvun keskivaiheille, mutta näemmä haluan venyttää loppua vielä vähän. Laittakaa kommentti siihen kohtaan, jos arvaatte missä kohtaa loppu oli alunperin :)

Tapahtunut tähän mennessä: Pihla saa haluamansa audienssin, mutta paikalla ovat myös Prinssin neuvonantajat, mukaanlukien Narvi. Kohtaaminen eskaloituu Narvin saadessa selville, että tosinimi on Pihlalla, jonka jälkeen Pihla tarttuu jouseensa.



*

Pihla

Veri kohisi korvissani ja tunsin oloni entistä huterammaksi. Adrenaliini oli saanut minut liikkumaan nopeammin, kuin varmaan oli järkevää ja pelkäsin pahoin rikkoneeni jotain sisälläni. Yritin keskittyä hengittämiseen ja lattiaan jalkojeni alla, etten pyörtyisi.

Prinssi oli noussut viimein seisomaan. Tunsin hänen katseensa, mutta keskityin edelleen vain siihen, että pysyisin seisaaltani. Jos hän halusi peitota minut nyt, luultavasti pelkkä pikkurillillä tökkääminenkin riittäisi.

Sen sijaan hän puhui minulle.

"Hälytys alkaa soimaan, jos vuodattaa verta ovien ollessa suljettuina. Korruption vastaisia toimenpiteitä..." Hän heilautti kättään.

"Antoiko minun isäni tuon jousen sinulle?"

Meni hetki, ennen kuin sain selkoa sanoista. Miksi hän kysyi jousesta? Olin juuri todennäköisesti surmannut hänen neuvonantajansa.

"Ei", sanoin viimein, tarjoamatta yksityiskohtia. En halunnut myöntää, että olin varastanut sen kuolleelta kauppiaalta, jonka pojan olin tappanut samalla jousella.

"Se on tehty isäni hiuksista."

Kesti jälleen tovi, ennen kuin ymmärsin mitä hän oli sanonut. Jokainen henkäys hälvensi kuitenkin sumua pääni sisällä hieman. Lerain jousi oli tehty kenraalin hiuksista? No hyi.

"Käytät myös minun taikuuttani", hän jatkoi. Hän ei kuitenkaan kuulostanut vihaiselta. Itse asiassa, hän ei vaikuttanut liiemmin välittävän siitä, että olin äsken ampunut jonkun. "Se tulee polttamaan sinut sisältä. Lyhennät omaa elämääsi joka kerta, kun käytät palatsin virtaa."

Kukaan ei ollut varoittanut mistään sellaisesta. Huomasin kuitenkin, etten välittänyt siitä. Ehkä koska käytin taikuutta lähinnä itsepuolustukseen, oli ihan hyväksyttävää nipistää loppupäästä, että selvisin nykyhetkestä.

Ja olihan äskeinenkin ollut itsepuolustusta? Narvi oli selvästi yrittänyt jotakin. Varmastikin olisin katunut sitä jälkeenpäin, jos en olisi ampunut häntä?

Prinssi oli kävellyt vaivihkaa lähemmäs. Säpsähdin hieman, kun tajusin kuinka lähellä hän seisoi. Hän ei kuitenkaan näyttänyt vahingoniloiselta siitä, että poltin itseäni hengiltä tai vihaiselta katsellessaan minua. Jos minun olisi pitänyt arvata, olisin sanonut hänen olevan huolissaan.

"Sinä tapoit minun neuvonantajani."

Nyt oli järkevä hetki pyytää anteeksi. Koska en kuitenkaan ollut pahoillani, en onnistunut pakottamaan sanaa huuliltani.

"Niin. Käykö se palvelukseksi?"

Niiden oli tarkoitus olla nasevia sanoja, kylmiä, kovia sanoja, mutta tunsin oloni vain voimattomaksi. Kaikki oli käynyt niin äkkiä. Mitä jos Narvi ei ollutkaan yrittänyt kirota minua? Mitä jos hänellä ei ollut mitään tekemistä Okran ja Tatarin kanssa, entä jos hän oli vain yrittänyt suojella Prinssiä?

"Ei."

Millään tällä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miksi olin tullut tänne.

"Minä haluaisin sinun lupasi lähteä Hovista. Haluan kotiin."